Lyhytkiertopuun uusi aika

Kohu talousmetsien puun riittävyydestä kasvaa. Uuden ajan sellutehtaita nousee maahamme. Kohu kiihtyy, kun luovumme voimaloissamme kivihiilestä ja turpeesta. Korvaajaksi tulee metsähake.

Bensiinin tankkauksessa siirrymme piakkoin 10 prosentin etanolin osuudesta 15 prosenttiin. Prosentin nostosta kertoi äskettäin USA:n presidentti Trump, kun hän esitteli elokuussa maan maissinviljelijöille lupaamansa ”jättipaketin”. Maissi on siellä tärkein etanolin raaka-aine.  Suomessa maissia ja muita viljoja luontevampi etanolin raaka-aine on energiapuu.

Raaka-aineen riittävyyden varmistamiseksi meidän tulee jatkossa varautua nykyistä monipuolisempaan metsätalouteen. Tarvitsemme pitkän kierron havumetsien lisäksi lyhyen kierron lehtipuita.

Suomessa jo tutkittuja mahdollisuuksia on kolme: viljelykoivut, viljelyhaavat ja viljelypajut. Niiden kasvatus selvitettiin maassamme 1900-luvun jälkipuoliskolla. Merkittävä oli Sitran hanke ”Suomen nopeakasvuisimmat metsät”.

Silloinen Enso-Gutzeit yhtiö perusti näyttäviä lyhytkiertokoivun viljelmiä. Tavoite oli luoda jalostetulla rauduskoivulla jotain samaa Suomeen, mikä jalostetulla eukalyptuksella oli luotu Etelä-Amerikkaan.

Sitran kokeista näki pisimmälle Helsingin yliopiston Malminkartanon tilanhoitaja Matti Kares. Hän esitti 1976 maatalouden vuotuisilla neuvottelupäivillä, että alkaisimme viljellä lyhyen kierron lehtipuita energiaksi. Satokierto olisi alle 10 vuotta. Biomassan sato puitaisiin pellolta heti hakkeeksi.

Ajatus eteni maa- ja metsätaloustuottajain keskusliittoon. Sen puheenjohtaja Veikko Ihamuotila, itsekin maineikas metsätilallinen, ehdotti 1977 että tuottajat alkaisivat viljellä sopivilla pelloillaan lyhytkiertopuuta.

Viljelymaata lehtipuille taannoin riitti. Ennen EU-aikaa maataloutemme oli sitkeässä ylituotannossa. Vielä syksyllä 1992 Suomen Maataloustieteellinen Seura puhui vuositilaisuudessaan miljoonan peltohehtaarin ongelmasta.

Energiaviljely ei kuitenkaan sopinut Euroopan unionin maatalouteen. Liittymisemme unioniin 1995 poisti kyllä maatalouden ylituotannon. Liikapeltojen uskottiin palaavan viljalle, eikä maata lehtipuille enää ollut. Neljännesvuosisadan EU-kautemme näyttää nyt, että liikapellot eivät poistuneetkaan. Ne muuttuivat ympäristötuetuiksi luonnonhoidoksi – hömppäheinän pelloiksi miksi viljelijät niitä nykyään kutsuvat.

Suomessa oli kesällä 2019 luonnonhoidon peltoja 143000 hehtaaria, kuusi prosenttia koko peltoalasta. Näille pelloille nyt lyhytkiertopuun tarve.

Toinen maavaramme ovat turvetuotannosta vapautuneet suopohjat. Niitä on jo 40000 hehtaaria, ja niitä vapautuu vuosittain lisää 2500 hehtaarin vauhdilla.

Ilmastokamppailu on antanut 1900-luvun loppupuolella kehitetylle metsäpuiden lyhytkiertoviljelylle uuden haasteen, ilmastohaasteen. Voisimme viljellä nopeasti kasvavaa puuta metsättömille kesantopelloille ja turvesuonpohjille. Loisimme nopeasti hiilinieluja. Samalla saisimme nopeasti peltohaketta etenkin hiilivoimaloihin ja polttonesteen laitoksiin.

VELI POHJONEN

Karjalainen. Mielipide. 13.10.2019.