Harsintahakkuissa on mahdollisuus

Talousmetsien avohakkuut ja niitä seuraava metsänviljely puhuttavat jatkuvasti. Luontojärjestöt ovat järjestäneet eduskunnalle aiheesta kansalaisaloitteen. Tavoite on lopettaa avohakkuut metsähallituksen mailla ja palata metsien alkuperäisiin poiminta- eli harsintahakkuisiin.

Aloitteessa ei ole kyse tiukimmasta luonnonsuojelusta. Olemme jo luvanneet Aichin kokouksessa 2014 suojella erityyppisiä luonnonmetsiä yhteensä 17 prosenttia. Tämä suojelu etenee. Näihin metsiin eivät kuulu minkäänlaiset hakkuut. Hakkuutavan vaihto koskee suojelun ulkopuolista 83 prosenttia, talousmetsiä.

Avohakkuu kuuluu saksalaiseen lohkometsätalouden oppiin. Kestävän metsänkasvatuksen isä Hans Carl von Carlowitz antoi 1713 opille perusohjeen: ”Puuta ei saa hakata enempää kuin metsät kasvavat”.

Ohje ei toteutunut taannoisissa Saksan poimintahakkuissa. Metsien kasvu- ja tuotostiede ei osannut vielä laskea sekametsien ja niiden monessa kerroksessa kasvavien puiden kasvua. Poimintahakkuille ei kyetty määrittämään ylärajaa. Hakkuut jatkuivat holtittomina. Saksa ajautui 1700-luvun lopussa Euroopan metsähistorian synkeimpään metsien hävitykseen.

Saksa siirtyi 1800-luvulla viljelymetsätalouteen. Sille kasvu- ja tuotostiede osasi ennustelaskennan.

Hävitettyjä metsäalueita alettiin metsittää lohkoittain. Lohkot istutettiin pääosaksi kuuselle. Vuosien saatossa kunkin lohkon metsää hieman harvennettiin. Näkyvin toimi oli silti kunkin lohkon avohakkuu noin 70 vuoden iässä. Sen jälkeen lohko viljeltiin uudelleen, ja taas kuuselle.

Kuusen viljelyssä von Carlowitzin kestävän metsätalouden ohje toteutui. Saksassa puun keskikasvu on ylittänyt vuotuiset hakkuut yli sadan vuoden ajan. Maa nousi metsien hävityksen tilasta Euroopan unionin johtavaksi metsämaaksi. FAO tilastoi 2015 Saksan metsien kasvavan puun määräksi 3663 miljoonaa kuutiota.

Me otimme jo yli 100 vuotta sitten oppia Saksasta. Senaattimme kutsui vuonna 1858 saksalaisen ylimetsänhoitaja Edmund von Bergin arvioimaan Suomen metsät. Etelärannikolta Lappiin saakka ulottuneen matkakertomuksen yhteenveto oli tyly: ”Metsän hävittämisessä suomalaiset ovat tuiki taitaviksi oppineet.”

Von Bergin raportti käynnisti metsätaloutemme suuren muutoksen. Metsähallitus perustettiin 1859. Evolla alkoi 1862 metsänhoitajien koulutus, saksalaisen mallin mukaan. Vuonna 1886 senaatti saneli lailla: ”Metsää älköön hävitettäkö.” Metsänviljely yleistyi 1900-luvulla, ensin valtion metsissä ja sotien jälkeen yksityismetsissä.

Lopputulos oli Saksaan verrattava. Nousimme EU:n viidenneksi metsämaaksi (Saksan, Ruotsin, Ranskan ja Puolan jälkeen). Vuonna 2015 meillä oli kasvavaa puustoa FAO:n laskennan mukaan 2320 miljoonaa kuutiota.

Kun viljelymetsätalouden satavuotiset näytöt ovat näin musertavia niin Saksassa, Suomessa kuin Ruotsissakin, onko harsintahakkuisiin pohjaavalla metsätaloudella enää mahdollisuuksia?

Metsien kasvu- ja tuotostiede kehittyi 1900-luvun loppupuolella tietokoneiden myötä. Pystymme nyt ohjeistamaan harsintahakkuut niin, että ne eivät ylitä metsän vuosikasvua.

Itä-Suomen yliopiston professori Timo Pukkala on osoittanut, että optimaalisesti hakaten jatkuvan kasvatuksen metsässä yltää vähintään samaan puun kasvuun ja hakkuumäärään kuin lohkometsätaloudessa. Kasvuopillisesti jatkuva kasvatus ja lohkometsätalous ovat tänään tasavertaisia. Siksi harsintahakkuisiin perustuva metsätalous on yksi metsänkasvattajan mahdollisuus.

VELI POHJONEN

Rantapohja. Mielipide. 9.7.2019