Turpeesta on muuhunkin kuin hiilidioksidina ilmakehään

Lähes kaikki vaaleja käyneet puolueet olivat sitä mieltä, että turpeen poltto on ilmastosyistä lopetettava. Lopetus tapahtunee samaan tahtiin kuin kivihiilestä luopuminen. Polttoturve poistunee voimaloistamme parin, kolmenkymmenen vuoden aikana.

Turve on silti muutakin kuin lämpöä kaukolämpöverkkoon ja hiilidioksidia ilmakehään. Turve on ”hitaasti uusiutuva” luonnonvaramme. Näin Euroopan unioni paalutti vuonna 2011.

Turpeen muut käyttömuodot voivat jatkua, kunhan huolehdimme soiden monimuotoisuudesta eli biodiversiteetistä. Sitä ohjaa Aichin kansainvälinen sopimus vuodelta 2013. Olemme sitoutuneet suojelemaan maa-alastamme ja kaikista luontotyypeistämme 17 prosenttia. Suomme ovat tässä erityisen tärkeitä.

Koko maa-alastamme on turvemaita 30 prosenttia, yhteensä 9,2 miljoonaa hehtaaria. Soiden osalta olemme vasta suojelun tasolla 12-13 prosenttia. Suojelutoimia lähivuosina riittää.

Mutta kun olemme päässeet Aichin tavoitteeseen, voimme luonnon monimuotoisuutta vaarantamatta hyödyntää soistamme 83 prosenttia eli 7,6 miljoonaa hehtaaria. Valtaosa siitä on jatkossakin ojitettua metsää. Nyt metsäojitettuja turveperäisiä maita on 4,8 miljoonaa hehtaaria.

Turpeen monikäytössä on mittavia mahdollisuuksia. Vapo –yhtiö etsii niitä parhaillaan. Monikäytön ykkönen on pitkään ollut kasvuturve. Uusin biotalouden tuote on jyrsinturpeesta paahdettava, vesien ja kaasujen puhdistuksessa käytettävä aktiivihiili. Vapo Carbons päätti vuoden 2018 lopussa rakentaa ensimmäisen aktiivihiilen tehtaansa Ilomantsiin.

Moniturpeen tuotannossa keskeisessä asemassa on vienti. Polttoturpeella tähän ei koskaan pystytty.

Kasvuturpeen varhaisen vientiajatuksen esitti Turveruukki Oy:n perustaja Sakari Pekki. Turveruukissa kävi keväällä 1977 vierailulla silloinen ulkoministeri, myös kehitysapua johtanut Keijo Korhonen. Yhteistyössä Oulun yliopiston Pohjois-Suomen tutkimuslaitoksen kanssa ministerille laadittiin ehdotus suomalaisen kasvuturpeen viennistä kehitysapuna Afrikkaan. Sakari Pekki esitteli ehdotuksen ministeri Korhoselle.

Kohdemaaksi esitettiin silloin tulevana Afrikan leipäkorina pidettyä Sudania. Sudanin vähäsateisten seutujen maaperä ja maatalous tarvitsivat jo silloin huokoista, vettä imevää kasvuturvetta.

Sakari Pekin ehdotus oli aikaansa edellä. Kasvuturpeen vienti ei vielä Afrikkaan käynnistynyt, ei ensin ehdotettuna kehitysapuna, eikä myöhemmin vapaassa kaupassakaan. Hallitukset vaihtuivat noihin aikoihin tiheään, näin myös loppukeväästä 1977. Sakari Pekin turve-ehdotus ei edennyt arkistojen muistiopaperia pidemmälle.

Suomalaista kasvuturvetta viedään tänään kuitenkin maailmalle, etupäässä Eurooppaan. Maailmanlaajuisesti kasvuturpeen markkina on luokkaa 40 miljoonaa kuutiota vuodessa. Markkina on tasoltaan kaksi kertaa Suomen viime aikojen polttoturpeen vuosituotanto.

Kun turpeelle löytyy ilmastorooli, maaperän hiilen varastona ja viljelykasvien juurista tulevan humuksen lisääjänä, moniturpeen viennille tulee uutta pontta. Sakari Pekin varhaista vientiehdotusta voisi edelleen pohtia.

VELI POHJONEN

Haapavesi-lehti. Mielipide. 24.4.2019.