Joensuun yliopistossa kehitettiin 1992 energiatavoitteinen puunjalostusohjelma. Tavoite oli lisätä puuvoimaa ja samalla käyttää metsistämme korjattava puu entistä tarkemmin.
Ohjelma liittyi silloin lisäsähkön tarpeeseen kaavaillun viidennen ydinvoimalan (Olkiluoto kolmosen) vaihtoehtojen laskentaan.
Lisäsähkön tarve tuli metsäteollisuudesta, kuumahierteeseen perustuvista uusista paperitehtaista. Niitä suunniteltiin tuottamaan paperia 1900-luvun lopulla vallinneella sanomalehden ja aikakauslehden nousukaudella.
Energiatavoitteisen puunjalostusohjelman vaihtoehto oli puunjalostus mikä perustui pääosin sellun tuotantoon. Tähän tarvittava energia tuli omista metsistä. Viidettä ydinvoimalaa ei olisi tarvittu ainakaan selluteollisuuden perusteella.
Puuvoima on uusiutuvaa energiaa, mikä on alun perin lähtöisin auringosta ja sittemmin kasvatusmetsistä. Valtaosan puuvoimaa saamme metsäteollisuudesta.
Miten ohjelman tavoitteille kävi?
Metsätaloutemme pääpaaluksi tuli talousmetsien hakkuiden lisääminen 20 miljoonalla kuutiolla vuodessa.
Puunjalostuksen ensimmäinen paalu oli nostaa sahaus silloisesta aallonpohjastaan 5,9 miljoonaa sahakuutiota vuodessa, yli 10 miljoonan kuution. Vuonna 2017 mänty- ja kuusisahatavaramme tuotanto oli yhteensä 12 miljoonaa kuutiota.
Sahaus tuottaa sivuvirtanaan energiaa. Malliksi tuli vuonna 1992 valmistunut Kuhmon sahan ja voimalan yhdistelmä. Kuhmon malli oli ensimmäinen keskisuuri sahalaitos, joka alkoi myydä myös sähköä ja lämpöä.
Puunjalostuksen toinen paalu oli nostaa selluloosan tuotanto 1990-luvun alun 4,9 miljoonasta tonnista 7,6 miljoonaan tonniin. Vuonna 2018 olimme tasolla 8,2 miljoonaa tonnia.
Selluteollisuuden malliksi tuli Stora Enson tehdas Enon Uimaharjussa. Tehtaan voimainsinööri Keijo Koivunen opetti 1990-luvun alussa Joensuun metsäylioppilaille, että uudella tekniikalla tehtaalla voi päästä sähkön tuotannossa aina 175 prosentin omavaraisuuteen.
Äänekosken uusi, 2017 valmistunut biotuotetehdas ylitti Enon laskelmat. Äänekoski tuottaa sähköä 240 prosentin omavaraisuudella.
Koivunen teki mallituksen myös Kemijärven sellutehtaan uusimisesta energiatavoitteiseksi. Mallitus esiteltiin kesän 1994 Vuotos-soudussa. Nyt, neljännesvuosisadan kuluttua kuvio on toteutumassa. Kemijärven uusi biotuotetehdas tulee tuottamaan myytävää puusähköä Äänekosken tapaan.
Joensuun ohjelman kolmas paalu oli metsähakkeen käytön lisääminen lämmön ja sähkön tuotannossa. 1990-luvun alun vähäinen tuotanto oli alle miljoona kiintokuutiota vuodessa, 2018 metsähakkeen käyttö oli 8,1 miljoonaa kuutiota.
Puuvoiman merkitys maassamme kasvoi energiatavoitteisin puunjalostusohjelman myötä. 1990-luvun alussa puun osuus oli 15 prosenttia energian kulutuksestamme. Eniten energiaa saimme öljystä, 32 prosenttia.
Puuvoiman osuus alkoi nousta, kun metsäteollisuus uusi kattiloitaan ja otti samalla kaiken palavan puujätteen käyttöön.
Merkkivuodeksi tuli 2012, kun puu ohitti öljyn. Saimme molemmista 24 prosenttia. Vuonna 2018 saimme puusta 25 ja öljystä 23 prosenttia.
Energiatavoitteinen puunjalostusohjelma tahkosi tulosta. Ohjelman jatkaminen 2020-luvulla on edelleen ajankohtainen. Olemme sitoutuneet Euroopan unionissa pudottamaan hiilidioksidin päästöjämme merkittävästi. Puulla siihen pääsemme.
VELI POHJONEN
Iijokiseutu. Kolumni. 30.4.2019.
No comments:
Post a Comment