Kehitysavun syvin tavoite on ruuan tuotannon lisääminen

Kaikkialla kehittyvissä maissa yrittäjyyden alkukoti on yksityisillä pientiloilla

Etiopian ruoantuotanto pohjaa
paljolti peltometsäviljelyyn

Suomen seitsemästä kehitysavun maasta kärjessä on Etiopia, kun maita mitataan YK:n inhimillisen kehityksen indeksillä. Se yhdistää kolme tekijää: kansantulon kasvun, terveydentilan paranemisen ja koulutuksen lisääntymisen.

Kannot nousevat

Kantojen nosto hakkeeksi alkoi vuonna 2000. UPM-Kymmene nosti ensimmäiset 5000 kiintokuutiota Jämsänkosken voimalaan. Sen jälkeen kantojen energiakäytöstä tuli menestystarina. Viime vuonna kantoja korjattiin hieman yli miljoona kiintokuutiota.

Paju pulasta pelastaa

Paju on puistamme monikäyttöisimpiä. Ennen pahvin ja muovin aikaa koripaju oli kuljetusten tärkein materiaali tuhansia vuosia. Vannepajulla jämäköitiin 1800-luvun olut- ja viskitynnyreitä.

Vuonna 1953 vuorineuvos Ralph Erik Serlachius ja metsätutkija Risto Sarvas toivat Tanskasta 5000 kappaletta nopeakasvuista viljelypajua kokeiltavaksi sellupuuna. Kasvatusmenetelmä sai nimen metsäpuiden lyhytkiertoviljely.

Lipsuuko ote puuenergiasta?

Kioton ilmastosopimuksen viimeinen vuosi 2012 oli Suomen puuenergialle varsin mitään sanomaton. Energiapuuta kyllä kaupattiin ja korjattiin lähes entiseen tapaan, mutta innottomasti. Metsäteollisuus sai kantelullaan Euroopan unionin lykkäämään Petu-rahoituksen hamaan tulevaisuuteen, mikä latisti koko uusioenergian aatetta.

Metsäteollisuudelle puuenergia on ollut aina hankala. Siitä maksettiin ilmastokamppailun kuumimpina hetkinä niin hyvin, että puun tuottajat myivät kuitupuunsa voimaloille.

Syteen ja saveen

Dohan ilmastokokouksessa joulukuussa (2012) ilmeni, että Kiina, Yhdysvallat ja Intia eivät vähennä hiilidioksidipäästöjään 20 vuoteen, jos koskaan. Ne haluavat siirtää ilmastokamppailun kehitysmaihin.

Kasvihuoneilmiön torjunta tarvitsee uusia menetelmiä. Sellaista odotetaan biohiilestä.

Kuitupuu nyt kallista polttoon

Teollisuudelle puuenergia on ollut aina hankala. Siitä maksettiin ilmastokamppailun kuumimpina hetkinä niin hyvin, että puun tuottajat myivät kuitupuunsa sellutehtaan sijasta voimaloille.

Puuvillaa pohjoisen puusta

Kemijärvellä vaikuttanut massaliike esitti vuonna 2008, että alueella toimiva Stora Enson tehdas alkaisi tuottaa paperisellun sijasta liukosellua.

Liukosellu on sanana meille outo. Mutta se koskettaa meitä jo hyvin lähellä. Tarkistapa T-paitasi tai muun ihokkaasi helmassa oleva valmistelipuke. Lukeeko siinä puuvillan sijasta viskoosi?

Valumat luontoon pysähtyvät energiapajuun

Nykyihmisen taloudesta valuu luontoon kiusallisia aineksia. Pelloilta karkaa typpeä ja fosforia, lopulta rehevöittämään Itämerta. Turvesuot päästävät järviin hienojakoista humusta. Kaatopaikkojen läpi tihkuu nestettä, mikä pilaa pohjavesiä.

Salix "Klara" on lupaavimpia
pajukkopuhdistamon lajikkeita

Kaivosten ylipursuavat varastoaltaat ovat tuorein ongelma. Niiden tyhjentämiseksi ei tunnu löytyvän muuta keinoa, kuin laskea vedet sellaisenaan puroihin, jokiin, järviin ja mereen.

Hoidettu metsä nielee hiiltä

Kun hiilidioksidia tupruttaa taivaalle kivihiilivoimala, se on hiilidioksidin lähde. Päästöjen virta mitataan tonneina hiilidioksidia vuodessa. Voimala maksaa siitä. Maksatus perustuu päästökirjanpitoon.

Tähänastinen (2012) ilmastopolitiikka on yrittänyt rajoittaa päästöjä. Tulokset ovat kehnot, sillä ilmakehän hiilidioksidia ei ole saatu kuriin. Vuodesta 1958 lähtien tehdyissä tarkoissa mittauksissa nousua on 24 prosenttia. Nousu on hivenen kiihtyvää.

Energiaviljelyn ajatus on peräisin 1970-luvulta

Energiakasvien peltoviljely tuli ensimmäisen kerran esille 1976, kun Helsingin yliopiston tilanhoitaja Matti Kares ehdotti maatalouden vuotuisilla neuvottelupäivillä, että alkaisimme viljellä nopeakasvuisia lehtipuita energiaksi. Satokierto olisi alle 10 vuotta, ja sato puitaisiin pellolta heti hakkeeksi.

Kareksen ehdotus oli taustalla, kun maatalousministeri Johannes Virolainen päätti 1978 rahoittaa maamme ensimmäisen bioenergian hankkeen. Sen vetäjäksi tuli suo-ojituksen nestori, professori Olavi Huikari Metsäntutkimuslaitoksesta. Kannukseen perustettiin energiametsäkoeasema.

Tropiikin metsät ja kasvihuoneilmiö

Maapallon ilmakehässä on hiilidioksidia verraten vähän, vain 348 miljoonasosaa (ppm), vain promillen kolmannes. Mutta vähäisyyttäänkin hiilidioksidi on ilmakehän tärkeimpiä kaasuja. Hiilidioksidia tarvitsevat kasvuunsa kaikki vihreät kasvit. Hiilidioksidia hengittävät, ulospäin, kaikki eläimet.

Hiilidioksidin lisääntynyt pitoisuus saa ilmamassan käyttäytymään lämpöä säästävän kasvihuonelasin tavoin; puhutaan kasvihuoneilmiöstä. Hiilidioksidi on merkittävin kasvihuonekaasu. Yhdessä eräiden muiden hivenkaasujen kuten metaanin, typpen oksideiden ja klorofluorikarbonien (CFC-kaasut) kanssa hiilidioksidi hienosäätää maapallon ilmastoa.

Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden tiedetään olevan parhailaan kiiihtyvässä nousussa.  Tutkimalla mannerjäätikön sisään jääneitä ilmakuplia on pystytty laskemaan että hiilidioksipitoisuus oli vuoden 1750 tienoilla 24 prosenttia nykyistä alempi, lukemassa 280 ppm.

Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden ja maan pinnan lämpötilan välillä on havaittu suora yhteys. Mitä enemmän ilmakehässä on hiiltä, sitä lämpimämpi on ilmasto.

*****

Teksti on kirjoitettu 4.2.1990, ehkä lähetetty johonkin lehteen, mutta en ole varma onko tätä julkaistu.

Lue koko teksti täältä.

Metsityksen suuri linja

Vuonna 1981 suurlähettiläs Pekka Malinen esitti OECD:n neuvostossa, "että järjestö ottaisi ohjelmaansa tutkimuksen hiilidioksidipäästöjen vaikutuksesta maan ilmakehään, jotta tarvittaviin muutostoimenpiteisiin voitaisiin ajoissa ryhtyä" (Malinen 1989, s. 139).  Ehdotus oli aikaansa edellä, eikä sitä hyväksytty.  Vuosikymmen oli kuluva ennenkuin ilmakehään karanneen hiilidioksidin merkitys kasvihuoneilmiön taustalla alettiin myöntää yliopistojen ja tutkimuslaitosten ulkopuolella.

Vuoristometsänrajalle, vuoren laelle viljeltyä eukalyptus-metsää
Etiopiassa (Amharan lääni; Farta, Guna-vuoristo). Korkeus
merenpinnasta noin 3000 metriä. 20.8.2011.

Mutta suurlähettiläs Malinenkaan ei vielä tuolloin ehkä oivaltanut, mikä asema maapallon metsillä oli tässä ilmiössä.  Metsistä puhuttiin silloin epämääräisesti "maapallon keuhkoina", jotka pitävät hengitysilmamme puhtaana.  Vasta
1980-luvun lopussa alettiin ymmärtää kytkentä trooppisten metsien hävityksen, tropiikin metsänviljelyn vähäisyyden ja kasvihuoneilmiön välillä.

*****

Kommentti teokseen: Malinen 1989. Kehitysapu täysremonttiin. Kehitys 3/89:21-23. Lue koko teksti täältä

Etiopian polttopuuhankkeet - Reforestation in Ethiopia

UNSOn pääkonttori laati katsauksen Etiopian polttopuuprojekteista kaudelta 1984-1989, eli siis samalta jaksolta jolloin minäkin olin UNSOn hankkeissa. Katsaus tuli valmiiksi (painosta) vasta keväällä 1991. Monista tekstin versioista viimeisimmän laati Daniel Stiles. Aikaisempia tekstejä muokkasi Fred Weber. Koko katsaus on ladattavissa täältä.

UNSO head office staff or consultants (initially Fred Weber, finally Daniel Stiles) prepared summary on Ethiopian reforestation projects. The summary covers years 1984-1989, the same period as I was working in Ethiopia. Full report can be loaded here here.

Etiopia pyrkii kääntämään nälälle selän

Etiopia lähes kolminkertaisti viljasatonsa 20 vuodessa. Maan kehno ruokaturva on kohentunut maauudistuksen ja oikein suunnatun avun ansiosta.

Euroopassa on ihmetelty Zimbabwen sekasortoista taloutta jo parikymmentä vuotta. Kaaoksen taustalla on maan pitkäaikaisen presidentin Robert Mugaben ajama epäonnistunut maauudistus.

Lyhyille sateille kylvetyn ohran puintia härjillä pitkien sateiden
jälkeen. Amharan lääni, Dera, Gelawdeos. 4.10.2011. 

Maan viljantuotanto on pudonnut. Vuonna 1985 Zimbabwe korjasi viljaa kolme ja puoli miljoonaa tonnia eli saman verran kuin Suomi. Vuosina 2008-2009 tuotanto oli laskenut vajaaseen miljoonaan tonniin vuodessa. Samalla väkiluku kasvoi, ja maan ruokaturva rapautui. Viljantuotanto henkeä kohti oli 390 kiloa vuonna 1985. Vuosina 2008-2009 ruokaturvan lukema oli enää 55 kiloa.

Afrikassa on kuitenkin maita, joissa maauudistus on onnistunut. Niissä ruoantuotanto on noussut, ja toistuvan nälänhädän uhka on loitontunut. Paras esimerkki on Afrikan sarvessa sijaitseva Etiopia.

*****

Teksti julkaistu Kehitys lehdessä 23.9.2011. Lue koko teksti täältä.

Puuetanoli lievittäisi maapallon ruokakriisiä

Energiapuusta voi tehdä puuetanolia

Ruokakriisistä alkaneiden arabikapinoiden myötä olemme pelänneet, että raakaöljyn hinta nousee holtittomasti. Näinhän kävi 1970-luvun Lähi-idän sodassa. Silloin öljyn pörssihinta kolminkertaistui.

Ilmastosopimusta ei tulisi katkaista

Viime joulukuussa (2010) YK oli kutsunut Meksikkoon koolle maapallon ilmastoväen. Tavoitteena oli sopia hiilidioksidista numeroina ja aikatauluina, mitä edetään jatkossa kun Kioton sopimus umpeutuu vuonna 2012.

Meksikosta tuli nahkapäätös. Päätettiin, että mitään ei päätetä, mutta neuvotteluja jatketaan. Samanlainen nahkapäätös oli tullut jo vuotta aikaisemmin Kööpenhaminasta.

Uusiutuva kaasu ajaa asemiin

Kaasu oli viimeksi vahvana mukana Suomen energialinjauksisa 1990-luvun alussa. Eduskunta hylkäsi silloin viidennen ydinvoimalan. Vaihtoehdoksi tuli Venäjältä ostettava maakaasu. Sen näkyvin puoltaja oli silloinen nuori kansanedustaja Matti Vanhanen.

Sittemmin ydinvoima meni kaasun edelle ilmastosyistä. Uraani ei päästä hiilidioksidia, mutta maakaasu sitä päästää.

Apu Etiopiaan maksoi vaivan

Yli puolet uuteen eduskuntaan valituista kansanedustajista kannattaa kehitysavun lisäämistä. Kehitysapua silti mollattiin vaalien alla olan takaa.

Mollaus sai alkunsa runsas vuosi sitten, kun Sampo-pankin pääjohtaja Björn Wahlroos vertasi kehitysapua Kankkulan kaivoon.

Mollaajilta oli hämärtynyt avun suuri linja. Se vedettiin jo yli 50 vuotta sitten. Maapallon ruoka- ja maatalousjärjestö FAO:n pääjohtaja varoitti 1950, että kaksi kolmasosaa ihmiskunnasta on ajautumassa elinikäiseen nälänhätään. Kehitysavun tehtäväksi tuli torjua nälkä.

Apu Etiopiaan maksoi vaivan

Yli puolet uuteen eduskuntaan valituista kansanedustajista kannattaa kehitysavun lisäämistä. Kehitysapua silti mollattiin vaalien alla olan takaa.

Mollaus sai alkunsa runsas vuosi sitten, kun Sampo-pankin pääjohtaja Björn Wahlroos vertasi kehitysapua Kankkulan kaivoon.

Päästökaupan rinnalle hiilen palautus

YK:n ponnisteluista, ilmastokokouksista ja EU:n päästökaupasta huolimatta hiilidioksidin nousua ei ole saatu kuriin. Tämä näkyy mittauksissa niin Suomessa, Alaskassa kuin Hawaijillakin.

Vuodesta 1958 ilmakehän hiilidioksidi on lisääntynyt 24 prosenttia. Nousu on herkeämätöntä. Viime vuosina se on ollut jopa hivenen kiihtyvää.

Kiotossa 1997 sovittu hiilidioksidin päästöihin rajoittunut ilmastopolitiikka vaikuttaa tuskastuttavan hitaasti. Jatkossa tulisi ottaa käyttöön myös muita menetelmiä, esimerkiksi hiilidioksidin palauttaminen ilmakehästä maa- ja metsätiloille, niiden puustoon ja maaperään.