Eukalyptus on metsätaloutta horjuttava kummajainen

Eukalyptus on lämpimien maiden viljelypuu, mikä on jo parikymmentä vuotta horjuttanut Suomen ja muiden vanhojen metsämaiden selluteollisuutta. Eukalyptus kasvaa esimerkiksi Brasiliassa halpaa sellun raaka-ainetta sellaisella vauhdilla, johon meidän mäntymme tai koivumme eivät pysty. Siksi Stora Enso tai UPM ovat viime vuosina tavoitelleet ja rakentaneet uusia sellutehtaita vain lämpimiin maihin, eivät kylmään pohjolaan.

Eukalyptusta viljellään maailmassa kaikista puulajeista eniten. Puumassallaan se on merkittävin hiilen uusi nielu. Se tasoittaa tropiikin luonnonmetsien katoa.

Hirvien laiduntaminen metsissä yksipuolistaa puulajien kirjoa

Männyn biotalouteen hirvi ei taimikonhoitajaksi käy

Hirvi kuusettaa kuivempia kankaita,
syömällä taimikosta männyt

Hirvi on kasvanut Suomen toiseksi tärkeimmäksi laiduneläimeksi.

Nautoja meillä on 900,000 päätä, vasikat mukaan lukien. Ne tuottavat teuraslihaa 80 miljoonaa kiloa vuodessa. Hirviä on 115,000, vasat mukaan lukien. Hirvi tuottaa vuodessa 7-8 miljoonaa kiloa lihaa.

Vaatteen tielle

Kemijärven massaliike toi Stora Enson vuoden 2008 yhtiökokoukseeen yllättävän ehdotuksen, liukosellun.

Massaliike oli hankkinut jäsenilleen riittävästi osakkeita, niin että he pääsivät mukaan kokoukseen. Liike vaati äänestettäväksi, että Kemijärven sellutehdasta ei lakkauteta. Tehtaan tulisi vaihtaa heikkenevä paperisellu lupaavampaan liukoselluun.

Tapion tie oli tuloksen tie

Aivan kuten Afrikassa tänään, eivät asiat meidän metsätaloudessakaan ole aina olleet kunnossa.

Suomen senaatti kutsui vuonna 1858 saksalaisen vapaaherra Edmund von Bergin arvioimaan maamme metsät. Hänen lausuntonsa oli murskaava: Metsän hävittämisessä suomalaiset ovat tuiki taitaviksi oppineet. Se oli kuin matkakertomuksesta, jonka nyt Afrikasta palaava kehitysavun konsultti kirjoittaa.

Tapion malli Afrikkaan

Suomalainen kehitysapu on huokaillut puoli vuosisataa, miksi metsät häviävät hyvistä hankkeista huolimatta Afrikassa. Tansaniassa puun tarve on 50 miljoonaa kuutiota, mutta metsät kasvavat vain 18 miljoonaa kuutiota vuodessa.

Hake nousi kolmessa aallossa

Viljelymännikön ensiharvennuksessa
saadaan sekä kuitu- että energiapuuta

Vuonna 2012 metsähaketta tuotettiin Suomessa kaikkien aikojen ennätys, kahdeksan miljoonaa kiintokuutiometriä. Se on kuusitoista prosenttia kaikesta metsänkorjuustamme.

Hake nousi nykytasolleen kolmessa aallossa. Ensimmäinen liittyy 1950-luvun koivuongelmaan. Koivulla oli silloin menekkiä vain haloiksi. Niiden kysyntä hiipui, kun polttoöljy alkoi vallata lämmitystä. Koivu julistettiin rikkapuuksi.

H-kulttuuri määritti uusiutuvan energian

Jo neljännesvuosisadan kestäneen ilmastokamppailun ajan olemme kiistelleet onko turve uusiutuva biopolttoaine vai ei. Kiistaa on käyty sekä kotimaassa että YK:n ilmastokokouksissa.

Turpeen uusiutuvuutta eli sen kasvua, on hankala nähdä. Mutta turvetta tekevät sarat ja sammaleet kyllä kasvavat. Tästä on tunnetuin esimerkki Pohjois-Karjalan Höytiäisen rannoilla. Vesi putosi 9,5 metriä vuonna 1853 tapahtuneen epäonnisen järven laskun vuoksi. Siitä lähtien sarat ja sammaleet ovat kasvaneet tarkkaan mitattua paksuutta paljastuneella rannalla.

Kehitysavun syvin tavoite on ruuan tuotannon lisääminen

Kaikkialla kehittyvissä maissa yrittäjyyden alkukoti on yksityisillä pientiloilla

Etiopian ruoantuotanto pohjaa
paljolti peltometsäviljelyyn

Suomen seitsemästä kehitysavun maasta kärjessä on Etiopia, kun maita mitataan YK:n inhimillisen kehityksen indeksillä. Se yhdistää kolme tekijää: kansantulon kasvun, terveydentilan paranemisen ja koulutuksen lisääntymisen.

Kannot nousevat

Kantojen nosto hakkeeksi alkoi vuonna 2000. UPM-Kymmene nosti ensimmäiset 5000 kiintokuutiota Jämsänkosken voimalaan. Sen jälkeen kantojen energiakäytöstä tuli menestystarina. Viime vuonna kantoja korjattiin hieman yli miljoona kiintokuutiota.

Paju pulasta pelastaa

Paju on puistamme monikäyttöisimpiä. Ennen pahvin ja muovin aikaa koripaju oli kuljetusten tärkein materiaali tuhansia vuosia. Vannepajulla jämäköitiin 1800-luvun olut- ja viskitynnyreitä.

Vuonna 1953 vuorineuvos Ralph Erik Serlachius ja metsätutkija Risto Sarvas toivat Tanskasta 5000 kappaletta nopeakasvuista viljelypajua kokeiltavaksi sellupuuna. Kasvatusmenetelmä sai nimen metsäpuiden lyhytkiertoviljely.

Lipsuuko ote puuenergiasta?

Kioton ilmastosopimuksen viimeinen vuosi 2012 oli Suomen puuenergialle varsin mitään sanomaton. Energiapuuta kyllä kaupattiin ja korjattiin lähes entiseen tapaan, mutta innottomasti. Metsäteollisuus sai kantelullaan Euroopan unionin lykkäämään Petu-rahoituksen hamaan tulevaisuuteen, mikä latisti koko uusioenergian aatetta.

Metsäteollisuudelle puuenergia on ollut aina hankala. Siitä maksettiin ilmastokamppailun kuumimpina hetkinä niin hyvin, että puun tuottajat myivät kuitupuunsa voimaloille.

Syteen ja saveen

Dohan ilmastokokouksessa joulukuussa (2012) ilmeni, että Kiina, Yhdysvallat ja Intia eivät vähennä hiilidioksidipäästöjään 20 vuoteen, jos koskaan. Ne haluavat siirtää ilmastokamppailun kehitysmaihin.

Kasvihuoneilmiön torjunta tarvitsee uusia menetelmiä. Sellaista odotetaan biohiilestä.

Kuitupuu nyt kallista polttoon

Teollisuudelle puuenergia on ollut aina hankala. Siitä maksettiin ilmastokamppailun kuumimpina hetkinä niin hyvin, että puun tuottajat myivät kuitupuunsa sellutehtaan sijasta voimaloille.

Puuvillaa pohjoisen puusta

Kemijärvellä vaikuttanut massaliike esitti vuonna 2008, että alueella toimiva Stora Enson tehdas alkaisi tuottaa paperisellun sijasta liukosellua.

Liukosellu on sanana meille outo. Mutta se koskettaa meitä jo hyvin lähellä. Tarkistapa T-paitasi tai muun ihokkaasi helmassa oleva valmistelipuke. Lukeeko siinä puuvillan sijasta viskoosi?

Valumat luontoon pysähtyvät energiapajuun

Nykyihmisen taloudesta valuu luontoon kiusallisia aineksia. Pelloilta karkaa typpeä ja fosforia, lopulta rehevöittämään Itämerta. Turvesuot päästävät järviin hienojakoista humusta. Kaatopaikkojen läpi tihkuu nestettä, mikä pilaa pohjavesiä.

Salix "Klara" on lupaavimpia
pajukkopuhdistamon lajikkeita

Kaivosten ylipursuavat varastoaltaat ovat tuorein ongelma. Niiden tyhjentämiseksi ei tunnu löytyvän muuta keinoa, kuin laskea vedet sellaisenaan puroihin, jokiin, järviin ja mereen.

Hoidettu metsä nielee hiiltä

Kun hiilidioksidia tupruttaa taivaalle kivihiilivoimala, se on hiilidioksidin lähde. Päästöjen virta mitataan tonneina hiilidioksidia vuodessa. Voimala maksaa siitä. Maksatus perustuu päästökirjanpitoon.

Tähänastinen (2012) ilmastopolitiikka on yrittänyt rajoittaa päästöjä. Tulokset ovat kehnot, sillä ilmakehän hiilidioksidia ei ole saatu kuriin. Vuodesta 1958 lähtien tehdyissä tarkoissa mittauksissa nousua on 24 prosenttia. Nousu on hivenen kiihtyvää.

Energiaviljelyn ajatus on peräisin 1970-luvulta

Energiakasvien peltoviljely tuli ensimmäisen kerran esille 1976, kun Helsingin yliopiston tilanhoitaja Matti Kares ehdotti maatalouden vuotuisilla neuvottelupäivillä, että alkaisimme viljellä nopeakasvuisia lehtipuita energiaksi. Satokierto olisi alle 10 vuotta, ja sato puitaisiin pellolta heti hakkeeksi.

Kareksen ehdotus oli taustalla, kun maatalousministeri Johannes Virolainen päätti 1978 rahoittaa maamme ensimmäisen bioenergian hankkeen. Sen vetäjäksi tuli suo-ojituksen nestori, professori Olavi Huikari Metsäntutkimuslaitoksesta. Kannukseen perustettiin energiametsäkoeasema.

Tropiikin metsät ja kasvihuoneilmiö

Maapallon ilmakehässä on hiilidioksidia verraten vähän, vain 348 miljoonasosaa (ppm), vain promillen kolmannes. Mutta vähäisyyttäänkin hiilidioksidi on ilmakehän tärkeimpiä kaasuja. Hiilidioksidia tarvitsevat kasvuunsa kaikki vihreät kasvit. Hiilidioksidia hengittävät, ulospäin, kaikki eläimet.

Hiilidioksidin lisääntynyt pitoisuus saa ilmamassan käyttäytymään lämpöä säästävän kasvihuonelasin tavoin; puhutaan kasvihuoneilmiöstä. Hiilidioksidi on merkittävin kasvihuonekaasu. Yhdessä eräiden muiden hivenkaasujen kuten metaanin, typpen oksideiden ja klorofluorikarbonien (CFC-kaasut) kanssa hiilidioksidi hienosäätää maapallon ilmastoa.

Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden tiedetään olevan parhailaan kiiihtyvässä nousussa.  Tutkimalla mannerjäätikön sisään jääneitä ilmakuplia on pystytty laskemaan että hiilidioksipitoisuus oli vuoden 1750 tienoilla 24 prosenttia nykyistä alempi, lukemassa 280 ppm.

Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden ja maan pinnan lämpötilan välillä on havaittu suora yhteys. Mitä enemmän ilmakehässä on hiiltä, sitä lämpimämpi on ilmasto.

*****

Teksti on kirjoitettu 4.2.1990, ehkä lähetetty johonkin lehteen, mutta en ole varma onko tätä julkaistu.

Lue koko teksti täältä.

Metsityksen suuri linja

Vuonna 1981 suurlähettiläs Pekka Malinen esitti OECD:n neuvostossa, "että järjestö ottaisi ohjelmaansa tutkimuksen hiilidioksidipäästöjen vaikutuksesta maan ilmakehään, jotta tarvittaviin muutostoimenpiteisiin voitaisiin ajoissa ryhtyä" (Malinen 1989, s. 139).  Ehdotus oli aikaansa edellä, eikä sitä hyväksytty.  Vuosikymmen oli kuluva ennenkuin ilmakehään karanneen hiilidioksidin merkitys kasvihuoneilmiön taustalla alettiin myöntää yliopistojen ja tutkimuslaitosten ulkopuolella.

Vuoristometsänrajalle, vuoren laelle viljeltyä eukalyptus-metsää
Etiopiassa (Amharan lääni; Farta, Guna-vuoristo). Korkeus
merenpinnasta noin 3000 metriä. 20.8.2011.

Mutta suurlähettiläs Malinenkaan ei vielä tuolloin ehkä oivaltanut, mikä asema maapallon metsillä oli tässä ilmiössä.  Metsistä puhuttiin silloin epämääräisesti "maapallon keuhkoina", jotka pitävät hengitysilmamme puhtaana.  Vasta
1980-luvun lopussa alettiin ymmärtää kytkentä trooppisten metsien hävityksen, tropiikin metsänviljelyn vähäisyyden ja kasvihuoneilmiön välillä.

*****

Kommentti teokseen: Malinen 1989. Kehitysapu täysremonttiin. Kehitys 3/89:21-23. Lue koko teksti täältä

Etiopian polttopuuhankkeet - Reforestation in Ethiopia

UNSOn pääkonttori laati katsauksen Etiopian polttopuuprojekteista kaudelta 1984-1989, eli siis samalta jaksolta jolloin minäkin olin UNSOn hankkeissa. Katsaus tuli valmiiksi (painosta) vasta keväällä 1991. Monista tekstin versioista viimeisimmän laati Daniel Stiles. Aikaisempia tekstejä muokkasi Fred Weber. Koko katsaus on ladattavissa täältä.

UNSO head office staff or consultants (initially Fred Weber, finally Daniel Stiles) prepared summary on Ethiopian reforestation projects. The summary covers years 1984-1989, the same period as I was working in Ethiopia. Full report can be loaded here here.

Etiopia pyrkii kääntämään nälälle selän

Etiopia lähes kolminkertaisti viljasatonsa 20 vuodessa. Maan kehno ruokaturva on kohentunut maauudistuksen ja oikein suunnatun avun ansiosta.

Euroopassa on ihmetelty Zimbabwen sekasortoista taloutta jo parikymmentä vuotta. Kaaoksen taustalla on maan pitkäaikaisen presidentin Robert Mugaben ajama epäonnistunut maauudistus.

Lyhyille sateille kylvetyn ohran puintia härjillä pitkien sateiden
jälkeen. Amharan lääni, Dera, Gelawdeos. 4.10.2011. 

Maan viljantuotanto on pudonnut. Vuonna 1985 Zimbabwe korjasi viljaa kolme ja puoli miljoonaa tonnia eli saman verran kuin Suomi. Vuosina 2008-2009 tuotanto oli laskenut vajaaseen miljoonaan tonniin vuodessa. Samalla väkiluku kasvoi, ja maan ruokaturva rapautui. Viljantuotanto henkeä kohti oli 390 kiloa vuonna 1985. Vuosina 2008-2009 ruokaturvan lukema oli enää 55 kiloa.

Afrikassa on kuitenkin maita, joissa maauudistus on onnistunut. Niissä ruoantuotanto on noussut, ja toistuvan nälänhädän uhka on loitontunut. Paras esimerkki on Afrikan sarvessa sijaitseva Etiopia.

*****

Teksti julkaistu Kehitys lehdessä 23.9.2011. Lue koko teksti täältä.

Puuetanoli lievittäisi maapallon ruokakriisiä

Energiapuusta voi tehdä puuetanolia

Ruokakriisistä alkaneiden arabikapinoiden myötä olemme pelänneet, että raakaöljyn hinta nousee holtittomasti. Näinhän kävi 1970-luvun Lähi-idän sodassa. Silloin öljyn pörssihinta kolminkertaistui.

Ilmastosopimusta ei tulisi katkaista

Viime joulukuussa (2010) YK oli kutsunut Meksikkoon koolle maapallon ilmastoväen. Tavoitteena oli sopia hiilidioksidista numeroina ja aikatauluina, mitä edetään jatkossa kun Kioton sopimus umpeutuu vuonna 2012.

Meksikosta tuli nahkapäätös. Päätettiin, että mitään ei päätetä, mutta neuvotteluja jatketaan. Samanlainen nahkapäätös oli tullut jo vuotta aikaisemmin Kööpenhaminasta.

Uusiutuva kaasu ajaa asemiin

Kaasu oli viimeksi vahvana mukana Suomen energialinjauksisa 1990-luvun alussa. Eduskunta hylkäsi silloin viidennen ydinvoimalan. Vaihtoehdoksi tuli Venäjältä ostettava maakaasu. Sen näkyvin puoltaja oli silloinen nuori kansanedustaja Matti Vanhanen.

Sittemmin ydinvoima meni kaasun edelle ilmastosyistä. Uraani ei päästä hiilidioksidia, mutta maakaasu sitä päästää.

Apu Etiopiaan maksoi vaivan

Yli puolet uuteen eduskuntaan valituista kansanedustajista kannattaa kehitysavun lisäämistä. Kehitysapua silti mollattiin vaalien alla olan takaa.

Mollaus sai alkunsa runsas vuosi sitten, kun Sampo-pankin pääjohtaja Björn Wahlroos vertasi kehitysapua Kankkulan kaivoon.

Mollaajilta oli hämärtynyt avun suuri linja. Se vedettiin jo yli 50 vuotta sitten. Maapallon ruoka- ja maatalousjärjestö FAO:n pääjohtaja varoitti 1950, että kaksi kolmasosaa ihmiskunnasta on ajautumassa elinikäiseen nälänhätään. Kehitysavun tehtäväksi tuli torjua nälkä.

Apu Etiopiaan maksoi vaivan

Yli puolet uuteen eduskuntaan valituista kansanedustajista kannattaa kehitysavun lisäämistä. Kehitysapua silti mollattiin vaalien alla olan takaa.

Mollaus sai alkunsa runsas vuosi sitten, kun Sampo-pankin pääjohtaja Björn Wahlroos vertasi kehitysapua Kankkulan kaivoon.

Päästökaupan rinnalle hiilen palautus

YK:n ponnisteluista, ilmastokokouksista ja EU:n päästökaupasta huolimatta hiilidioksidin nousua ei ole saatu kuriin. Tämä näkyy mittauksissa niin Suomessa, Alaskassa kuin Hawaijillakin.

Vuodesta 1958 ilmakehän hiilidioksidi on lisääntynyt 24 prosenttia. Nousu on herkeämätöntä. Viime vuosina se on ollut jopa hivenen kiihtyvää.

Kiotossa 1997 sovittu hiilidioksidin päästöihin rajoittunut ilmastopolitiikka vaikuttaa tuskastuttavan hitaasti. Jatkossa tulisi ottaa käyttöön myös muita menetelmiä, esimerkiksi hiilidioksidin palauttaminen ilmakehästä maa- ja metsätiloille, niiden puustoon ja maaperään.

Pelletti on vientienergiaa

Puupelletti nousi koko 2000-luvun alkupuolen. Tehtaita rakennettiin eri puolille Suomea, useimmiten kytköksissä sahateollisuuteen.

Vuonna 2009 pelletin tuotanto ensi kerran väheni. Sahoilta ei tullutkaan pellettikoneille höylänlastua niin kuin ennen. Kyseessä lienee tilapäinen notkahdus, mikä liittyy sahatavaran markkinoihin.

Karkaavat ravinteet voi haravoida

Tuotamme luonnolle kiusallisia ravinteita yhä enemmän 2000-luvulla. Hyvä esimerkki on kaupunkien jäteveden puhdistuksessa erottuva typpi- ja fosforipitoinen liete. Emme osaa kierrättää sitä sujuvasti peltoon tai metsään. Kasvit kyllä typen ja fosforin osaisivat käyttää.

Kehitysavussa on hyvä olla mukana

Heikintytär katseli Huidunperältä (MT 28.7.2010) kehitysapua kovin pessimistisesti. Kyynisiä ja koomisiakin kokemuksia kyllä kuulee sekä meiltä että Ruotsista. Pieniä takaiskuja tärkeämpää on kuitenkin avun suuri linja. Se alkoi jo 1950, kun FAO:n pääjohtaja varoitti, että kaksi kolmasosaa ihmiskunnasta on joutumassa elinikäiseen nälkään. Kehitysavun tehtäväksi tuli torjua uhkaava tilanne.

Turpeen energia kannattaa ottaa talteen

Kesäkuussa (2010) suomalainen Tiedeakatemia julkaisi jyrkän turvevastaisen kannanoton. Turve aiheuttaa kohtuuttoman paljon hiilidioksipäästöjä siitä saatavaan energiamäärään verrattuna.

Turpeen verotusta ollaan nostamassa. Europarlamentin ympäristö- että teollisuusvaliokunta ovat torjuneet turpeen uusiutuvana energiana. EU:lle turve ja kivihiili ovat ympäristön kannalta samanarvoisia, kertakäyttöisiä, hiilidioksidia päästäviä polttoaineita.

Mosaiikkia Fartassa - Eucalyptus mosaic in Farta

.

Eukalyptus kasvaa mosaiikkimaisesti Fartan kunnassa, Tana-järven itäpuolella. Kuva Tana-Beles hankealueen länsilaidalta. Etiopian maatilojen hiilimö - koeala nro 1 on mitattu tällä alueella, kuvasta hieman vasempaan.

Eucalyptus grows as mosaic in Farta woreda, east of Lake Tana. The photo is from western edge of Tana-Beles project area. 

Paluu Papyrus-kaislojen taa - Sun sets behind the Papyrus reeds

.
Aurinko laskee Papyrus -kaislojen (Cyperus papyrus) ja Tana-järven taakse Bahir Darissa.
 

Sun sets behind Papyrys reeds (Cyperus papyrus) and lake Tana in Bahir Dar.

Papyrus swamps have the potential to sequester large amounts of the carbon (1.6 kg C m-2 y-1) when detritus accumulates under water in anaerobic conditions, but they are a net source of carbon release to the atmosphere (1.0 kg C m-2 y-1) when water levels fall to expose detritus and rhizomes to aerobic conditions (Jones et al.)

Ilma selkeni Amharassa - The air cleared up from dust in Amhara

.

.

Lyhyet sateet saapuivat lopulta, pitkällisen kuivan kauden jälkeen paitsi Amharan läänin vuorille, myös Tana-järven laaksoon.

Aamulla auringon noustessa ilma oli minun aikanani ensimmäistä kertaa niin kirkas, että Tana-järven yli näkyivät vastakkaisen rannan vuoret. Alemmassa kuvassa näkyy lintujen pesimävuori Woretan kaupungin takana, Debre Taborin tien varressa.

After the long dry season the short rains (belg) finally arrived. The weather cleared up.

Hyvästi Hermosa - Goodbye Hermosa beach

.
Perjantai, aamusella klo 8:30. Hyvästi Hermosan hiekkaranta. Lennämme tänään Dubaihin ja sieltä edelleen Addis Abebaan.

Aamu oli kirkas ja tyven, maininkeja oli silti riittävästi lainelautailijoille (tyrskyn takana näkyy yksi).

Friday, in the morning at 08:30. Goodbye Hermosa beach. We will fly today to Dubai and further to Addis Ababa.

Morning was calm and bright. There were enoughs surfing waves for surfers, however (in the middle of the photo one is seen).

Pelikaaneja iltaruskossa - Brown pelicans at sunset

.

Aurinko laski Topanga-vuorten taakse, Venice hiekkarannalta kuvattuna. Ruskopelikaanit kalastivat herkeämättä Santa Monican lahdella.

The sunset at Venice beach; in the horizon the Topanga mountains. Brown pelicans were fishing relentlessly on Santa Monica Bay.

Ruskopelikaani kalastaa - Brown pelican fishing

Ruskopelikaani (Pelecanus occidentalis) kalastaa muista pelikaaneista poiketen tiiran tai kuningaskalastajan tapaan. Kun "valkopelikaanit" kalastavat uidessaan, ruskopelikaani kiertelee useamman metrin korkeudella veden pinnan yläpuolella ja syöksyy kalan paikallistettuaan siivet supussa suoraan veteen.

Mutta mikä on ihmeellistä, ruskopelikaani tekee syöksyssä kiertoliikkeen niin että sen ruumis tulee selkä edellä veteen ja jalat sojottavat ylöspäin. Samalla se kuitenkin kiertää pitkän kaulansa niin, että näköyhteys kalaan ei mene ylösalaisin.

Molemmat kuvat on otettu Venice hiekkarannalla, Los Angelesin edustalla. Yläkuva aamukalastuksesta (6.4.2010) ja alakuva iltaruskon kalastuksesta (22.4.2010).

Brown pelican (Pelecanus occidentalis) differs from the other pelicans when it fishes. The white pelicans fish when swimming. The Brown pelican flies or hovers like tern or king fisher several meters above the water surface. When locating the fish it dives to the water like a missile.

But what is surprising, it twists the body while diving so that the shoulders hit the water first, the legs point to the sky, but the head and eyes are still in "correct position".

Both photos have been taken on Venice beach, in front of Los Angeles, the upper one during morning fishing (6.4.2010) and the lower one during the sunset fishing (22.4.2010).

Auringonlasku Santa Monican lahdella - Sunset at Santa Monica bay

Kalifornian lomamme (huhtikuussa 2010) aikana sattui yksi mainio auringonlasku. Olimme Santa Monican lahdella, Manhattattan - hiekkarannan laiturilla. Ruskopelikaanit lensivät auringon edessä.

During our California travel in April 2010 we managed to see one spectacular sunset (most of the afternoons were cloudy). This happened at Santa Monica bay, northeast of Manhattan beach. Brown pelicans (Pelecanus occidentalis) were flying in front of the sun.

Susikannan elpyminen oli luonnonsuojelun menestystarina

    Sallan kunnassa, Korvatunturin eteläpuolella sijaitseva Helsingin yliopiston Värriön tutkimusasema on toiminut jo yli 50 vuoden ajan. Aseman perusti 1967 nuori Helsingin yliopistotutkija, myöhemmin Oulun yliopiston professorina toiminut, ja sittemmin kansanedustajaksi edennyt Erkki ”Susi” Pulliainen. Lempinimensä mukaisesti Erkki Pulliainen on suurpetotutkija, intohimoisin ja tuotteliain riista-alan tiedemies Suomessa, minkä ala tuntee.

    Pulliainen tutki Värriön kairassa, itärajan rajan pinnassa, mikä merkitys silloisen Neuvostoliiton puolen suurpedoilla oli Suomen riistakannoille. Meillä oli sotien jälkeisellä kaudella vahva usko siihen, että etenkin susia on rajantakaisissa erämaissa lähes loputtoman paljon. Kiihkein, eduskunnan hyväksymä kantamme oli, että kaikki rajan ylittäneet, Suomen puolelle harhautuneet sudet on paras heti lopettaa. Jokaisesta ammutusta sudesta maksettiin 500 markan tapporaha. 

    Pulliaisen susitutkimusta avustivat rajavartijat. He kirjasivat niin kesällä kuin etenkin talvella kaikki rajakaistan säännöllisillä partiomatkoilla näkemänsä suurpetojen jäljet. Rajavartijat kokosivat muistiinpanot ja postittivat ne Värriöön, mistä ne siirrettiin Erkki Pulliaiselle ensin Helsingin yliopistoon, sittemmin Ouluun ja myöhemmin eduskuntaan.

    Pulliainen tutki aineistoa ja mallitti susikantojen kehitystä molemmin puolin rajaa. Johtopäätös oli etenkin itä- ja koilliskairan asukkaille yllättävä. Neuvostoliiton puolen susikanta ei ole suinkaan loputon, vaan vähenevä. Siksi sudenpyyntiä tulisi Suomen puolella rajoittaa. Muuten oma susikantamme on vaarassa hävitä. Värriön tutkimusasema sai jo varhain Lapissa lempinimensä ”Pulliaisen petosiittola”.

    Kun Neuvostoliitto hajosi 1990-luvun alussa, todellinen susitilanne alkoi valjeta. Liikkuminen Kantalahden – Kuolan kairoissa, normaalia rajavyöhykettä lukuun ottamatta, vapautui niin tavallisille venäläisille kuin heidän vieraikseen tulleille suomalaisille. Yllätyksekseen suomalaiset luontomatkailijat tai –tutkijat eivät talvisessa itäpuolen kairassa susiin tai niiden jälkiin juuri törmäilleet.

    Kun moottorikelkkailu oli vapautunut Venäjällä, se toi auttamattomana kylkiäisenään susien salametsästyksen. Onneksi Venäjän puoleinen Lapin luonnonpuisto jäi moottorikelkalle kielletyksi alueeksi. Salametsästys ei sinne asti yltänyt. Itänaapurin puisto on kooltaan 22 kertaa Värriön luonnonpuistoa suurempi, riittävän suuri suojelemaan Kuolan niemimaan ja sen lähialueiden susikantaa.

    Naapurimme Lapin luonnonpuisto ei kuitenkaan ulotu Suomen rajalle asti. Itärajamme takana on moottorikelkoille vapaa välivyöhyke. Sudet eivät enää Venäjän kaudella ole uskaltaneet ylittää välivyöhykettä ja siirtyä Suomeen samassa määrin, kuin ne tekivät moottorikelkattomalla Neuvostoliiton kaudella. Tämä näkyy Värriön tutkimusaseman yli 50 vuotta kestäneissä suurpetojen havaintosarjoissa.

    Yllättävän analyysin molemman puolisiin susikantoihin saimme venäläisiltä tiedemiehiltä 2007, kun vierailimme Värriön kenttämestari Teuvo Hietajärven kanssa rajan takaisessa Lapin luonnonpuistossa. Venäläiset susitutkijat kiittelivät erämaista Suomea siitä, että olimme onnistuneet suojelemaan suden Värriössä ja muissa Itä- ja Pohjois-Lapin luonnonpuistoissa.

    Koko Kantalahti – Kuolan alue ja siihen kuuluva Lapin luonnonpuisto olivat kuulemma saaneet läntiseltä naapuriltaan säännöllistä susikannan vahvistusta. Niinpä susi on onnistuttu Venäjän Lapin luonnonpuistossa suojelemaan. Kiitos Värriölle ja muille Suomen Lapin luonnonpuistoille, oli isäntiemme illallispuheen ympäristöviesti.

    Tänään Suomen elinvoimainen, tosin vielä laikuittain paikallinen susikanta on levinnyt koilliskairasta lounaaseen aina Hangon ja Tammisaaren lähivyöhykkeitä myöten. Sutemme ovat tykästyneet muun muassa Varsinais-Suomen runsaisiin hirven ja valkohäntäpeuran kantoihin.

    Suden onnistunut suojelu Suomen luonnon eläimistössä on luonnonsuojelun menestystarina, mitä emme olisi 50 vuotta sitten pystyneet edes kuvittelemaan. Suden pelastaminen on ympäristötieteelle vähintään samaa luokkaa kuin aikanaan sodanjälkeisten DDT-myrkkyjen uhkaaman merikotkan pelastaminen Suomen- ja Pohjanlahdella.

    Puhtia suden suojelu on saanut Värriön tutkimusasemalta yli puolen vuosisadan ajan. Suurin kiitos Suomen suden suojelusta kuuluu aseman perustajalle, Erkki ”Susi” Pulliaiselle.

Veli Pohjonen

Käsikirjoitus 8.1.2010

Maakaasukiista lisää pellettien kysyntää

Joulukuussa (2008) Venäjän kaasuyhtiö Gazprom ilmoitti Ukrainalle, että ellei se maksa rästissä olevia kaasulaskujaan, itäinen kaasuhana menee kiinni vuoden vaihteessa. Neuvottelut Ukrainan kanssa ovat Gazpromin mukaan umpikujassa.

Osapuolet eivät ole yhtä mieltä edes velan määrästä, saati sen maksuaikataulusta. Ukrainan presidentti Viktor Justsenko vakuuttaa maansa maksaneen jo lähes kaiken miljardin dollarin kaasuvelasta.

Ensitapaaminen ruskopelikaanin kanssa - Meet the Brown pelican

.

Ensitapaamien ruskopelikaanin kanssa. Se lensi Malibun hiekkarannalla, rannan puolelta malibun laguunille.

First sighting of Brown pelican - Pelacanus occidentalis. It was flying from the sea to Malibu lagoon, west of Los Angeles

Piipsannevan pajuveteraani - Grand old man of Piipsanneva energy willow husbandry

.

Kalle (Esa Kaarlo) Sirviö tuli perustamaan Haapaveden Piipsannevan ensimmäistä energiapajukoetta keväällä 1979. Tässä Kalle kotinsa rappusilla lähes 30 vuotta myöhemmin.

Mr. Esa Kaarlo (Kalle) Sirviö was establishing the first energy willow (Salix) experiment on cut-away peat fuel area in Haapavesi, Piipsanneva peatland. Here Kalle at the steps of his home in Haapavesi near to 30 years later. 
.

Ruoan tuotannon on noustava myös Suomessa

Ruoan hinta nousee (2008) kaikkialla maailmassa. Hinnan nousu laukesi, kun Yhdysvallat valitsi maissista tislattavan bioetanolin energiapolitiikkansa johtotähdeksi. Muut viljat seurasivat maissia. Seurauksena oli koko maapalloa koskettava ruokakriisi.

YK:n ruokakokous julisti kesäkuussa 2008 Roomassa, että ruokakriisi on torjuttava ja että vuoteen 2030 mennessä ihmiskunnan on tuotettava ruokaa kaksin verroin nykyiseen verrattuna. Koko maapallon tasolla pääruokaa on vilja.

Livojärven hiekkaranta syksyllä - Livojarvi beach in autumn

.

Livojärven hiekkarantoja Posiolla pidetään yhtenä maamme upeimmista. Syksyn harmaus kyllä pudottaa upeutta pois.

Livojarvi beaches in Posio are some of the longest lake beaches in Finland. The greyness of autumn is already seen here.

.

Etiopian esimerkistä mallia kehitysapuun

Kehitysapu etelän köyhille maille käynnistyi 1950. FAO:n pääjohtaja varoitti, että silloisella maailman menolla kaksi kolmasosaa ihmiskunnasta on tuomittu elinikäiseen nälkään tai aliravitsemukseen.

Synkkä ennustus herätti rikkaat maat, ja ne alkoivat maksaa
vuotuisista verovaroistaan kolehdin kehitysapuun. Suomi lähti mukaan 1966, kun ulkoministeriöön perustettiin kehitysaputoimisto.

Bioetanoli uuteen harkintaan

Maailmantaloudessa vakavasti otettavia hyödykkeitä ovat sellaiset,
joita voi ostaa ja myydä pörssissä. Tyypillinen kaupattava hyödyke on öljy. Elokuun 2008 lopulla sitä sai ostaa ja myydä 114 dollarin
tynnyrihintaan, mikä vastaa 49 eurosenttiä litralta.

Etanoli on ainut bioenergian laji, joka on hyväksytty
tavarapörsseihin. Se vietiin Chicagon pörssiin maaliskuussa 2005.
Elokuun 2008 lopulla etanolin noteeraus oli 2,3 dollaria
gallonalta, mikä vastaa 42 eurosenttiä litralta.

Puun hinta jäi kivihiilen jalkoihin

Energiapuuta on metsässä kasvava ohut riuku, joka ei ole vielä turvonnut paperipuun kokoon. Jos männiköstä harventaa tyveltään 5–6 senttisiä soiroja, ne kelpaavat vain energiapuuksi. Jos männyn tyven läpimitta on kymmenen senttiä, sen saa myytyä paperipuuksi.

Paperipuu on puunjalostuksen arvopuuta, ja siitä kuuluu maksaa enemmän kuin energiapuusta. Vuoden 2008 alkupuolella tienvarteen asti korjatun paperipuun kauppahinta oli 35 euroa kuutiolta, kun energiapuusta lienee saanut Tilastokeskuksen havainnoinnin mukaan vain noin 25 euroa.

Sotajoki keskijuoksultaan - Sotajoki river downstream

.
Loppukesän sunnuntaina Sotajoki virtaa rauhallisesti keskijuoksullaan, Kemihaaran suunnalla.

On a calm end of the summer Sunday the Sotajoki river flows peacefully some 50 km downstream from Sotatunturi fell, in Savukoski.

Elokuun tyventä Apajalahdella - Calm Apajalahti bay

.

Elokuun tyventä Apajalahdella

Calm autumn morning by Apajalahti Bay, Ylikitka lake, Kuusamo.
.

Soiden uudisraivausta Pohjois-Pohjanmaalla - Reclamation of peat bog to oats

.

Maanviljelijä Iikka Tolonen esittelee laajinta uudisraivausta Rantsilan - Limingan - Ruukin tienoilla, minkä hän tiesi. Kyseessä on Katonsuon vuodenikäinen raivio, yhteensä 37 hehtaaria. Se oli viljelty kauttaaltaan ensimmäisen vuoden kauralle.

Raahen tervatapahtumassa - Raahe tar festival

.

Kerran kun oltiin Taiston kanssa paiskittu töitä ja kiristelty vöitä,
yhdessä sitten me päätettiin:
Eiköhän hipsitä kaupunkiin?
No! Mikäpäs siinä, tuumasta toimeen:
Hypättiin hattuun ja loikattiin loimeen

Kuva Raahen tervatapatumasta

With Taisto Jaakola in Raahe tar production festival.
.

Ilmastotavoite karkaa käsistä

Hiilidioksidipäästöjen takarajaa lykättiin vuoteen 2050

Maailman mahtijohtajien ryhmä, G8, sopi Japanissa heinäkuussa 2008, että ilmaston lämpenemistä jouduttavat hiilidioksidipäästöt yritetään maapallolla puolittaa. Aikomus kuulostaa tutulta. Uutta siinä on vain takaraja. Valtionjohtajat lykkäsivät sen vuoteen 2050.

U Thantista Rioon

Kasvihuoneilmiöön kiinnitti huomiota jo YK:n pääsihteeri U Thant, vuoden 1970 ympäristöraportissaan.

Huippujohtajat hyväksyivät ongelman silti vasta 1990 Genevessä. Kahdeksantoista etulinjan länsimaata antoi perusjulistuksen: "Hiilidioksidin päästöt on saatava joko pysähtymään tai putoamaan". Allekirjoittajia olivat muiden muassa Euroopan Yhteisö, Kanada, Australia ja Japani. Yhdysvallat empi jo silloin, eikä yhtynyt julistukseen.

Metsähakkeen pitkä tie energialähteeksi

Suomessa tuotettiin vuonna 2007 metsähaketta kolme miljoonaa kiintokuutiometriä. Se on noin viisi prosenttia kaikesta metsän korjuustamme. Hakkeesta on tulossa metsänkasvattajalle tasavertainen myytävä muun puun ohessa.

Metsäenergiaamme luotetaan lujasti myös Euroopan unionissa. Sen tavoitteissa Suomen uusioenergian on noustava 9,5 prosenttiyksikköä (nykyisestä 28,5 prosentoista 38 prosenttiin) vuoteen 2020 mennessä. Nousun uskotaan hoituvan pääosaksi metsähakkeella.

Maatalouden kehitysapu kannattaa

Kehitysapu etelän köyhille maille käynnistyi 1950. YK:n ruoka- ja
maatalousjärjestön pääjohtaja varoitti, että silloisella maailman
menolla kaksi kolmasosaa ihmiskunnasta on tuomittu elinikäiseen
nälkään tai aliravitsemukseen.

YK:n synkkä ennustus herätti rikkaat maat, ja ne alkoivat maksaa
vuotuisista verovaroistaan kolehdin kehitysapuun. Suomi lähti mukaan
1966, kun ulkoministeriöön perustettiin kehitysaputoimisto.

Jäkälää Alakurtin tiellä - Lichens at Alakurtti road

.
Palleroporonjäkälä kasvaa tuuheana Alakurtin lähellä - kun Venäjän puolella itärajaamme ei ole poroja laiduntamassa.

Lichens are growing strong on the Russian side of our eastern border. There are no Russian reindeers in the neighbourhood of the border - that is the simple reason. 

Kantalahden ulapalla - By the open waters of Kandalaksha

.



Olimme käymässä Venäjän puolella, Kantalahdessa, eräässä hankeseminaarissa. Seminaarin päätteeksi oli järjestetty moottoriveneristeily kaupungin ulkopuolelle, Kantalahden ulapalle.

After a project seminar in the town of Kandalaksha a motor boat cruising was arranged in the open waters of Kandalaksha bay.

Turvesuon pohja ei jää joutilaaksi

Turvetuotannon elinkaari on suon tuhatvuotisessa elämässä lyhyt, vain 20–30 vuotta. Sen jälkeen suopohja palautuu omistajalleen. Hän saa haltuunsa rikkaruohottoman ojikon, jossa on jäljellä mustaa pohjaturvetta vielä parikymmentä senttiä. Mitä turvesuon pohjalle pitäisi tehdä?

Suopohjalla on monet käyttömahdollisuudet. Suopohjan voi soistaa, ja sen voi padota lintujärveksi. Suopohja on lähes valmista peltoa viljalle ja heinälle. Sillä voi kasvattaa erikoisia yrttejä ja mausteita. Suopohjan voi kehittää marjanviljelyyn maaksi. Suopohjan voi metsittää kuitu- ja tukkipuulle. Ja suopohjan voi pitää edelleen energiantuotannossa viljelemällä siinä uusia biomassakasveja.

*****
Artikkeli julkaistiin Kalevassa alakertana 16.7.2008. Lue koko teksti täältä.

Metsätalous tarvitsee porkkanaa ja piiskaa

Tärkeintä on luoda kannusteita metsäyrittäjyyteen

Kansliapäällikkö Erkki Virtanen ehdotti Turussa kesäkuussa (2008) pidetyillä Osuuspankkien metsäpäivillä metsän pinta-alaveron palauttamista. Jähmettynyt puukauppa voisi sillä lähteä käyntiin.

Onnistunut metsänviljely
tarvitsee kannusteensa

Elinkeinoministeriössä varmasti etukäteen pohdittu ehdotus ei ole yllättävä, sillä jo kymmenien vuosien ajan yhteiskunta on kannustanut metsätaloutta erilaisilla porkkanoilla ja piiskoilla. Niillä on taattu yhtäältä se, että tuottavat ja monimuotoiset metsät säilyvät sukupolvelta toiselle ja toisaalta se, että myyntipuun virta talousmetsistä teollisuudelle pysyy riittävänä ja vakaana.

Energiapaju menestyy Alavieskassa - Energy willow thrives in Alavieska

.


Poikkesimme isä-Matin kanssa ohikulkumatkalla Alavieskassa katsomaan, miten uudet ruotsalaiset pajulajikkeet (mm. Gudrun) menestyvät turvesuonpohjalla. Piipsannevalla (Haapavesi), Palonevalla (Rantsila) ja Hirvinevallahan (Liminka) opimme 1980-2000, että ulkomaisten jalopajujen talvenkestävyys on heikko. Tieto viestitettiin useaan otteeseen Ruotsin energiapajulajikkeiden pääjalostajalle Stig Larssonille. Hän valitsi jalostusohjelmastaan kaksi talvenkestävintä lajikettaan (Gudrun ja Karin) joita hän suositteli 2006 koeviljeltäviksi turvesuonpohjilla Pohjois-Suomea myöten.

Hyvältä näyttää nyt Sulo Hannulan (Jukuturve Oy) keväällä 2006 perustamilla viljelyksillä. Kahden talven jälkeen talvituhot ovat olleet toistaiseksi minimaaliset. Kasvustoa leimaa epätasaisuus, mutta se oli odotettavaa karulla turvesuonpohjalla.

Tulvaa Kemin lähteillä - Sources of River Kemi flooding

:

.


Kemin lähteet, Vouhtunsuolla, Savukoskella tulvivat keskikesällä.

Sources of River Kemi are flooding in the middle of the summer.

Juhannuksena Jyrävällä - In midsummer by Jyrava falls

.
Jyrävä Kitkajoessa on Suomen vähäisistä vesiputouksista majesteetillisimpia. Ensimmäisen kerran kävin siellä Pekka Maijalan kanssa ylioppilaskeväänä toukokuun lopussa 1966.

Jyrava fall in Kitkajoki river, Kuusamo, belongs to the most majestetic falls in Finland. For the first time I visited the fall in late May 1966, with my Kemin lyseo school mate Pekka Maijala.

Hiiltä ja tervaa Quelimanessa - Charcoal and wood tar in Quelimane

.

Taiston yksinkertaisella tynnyrimenetelmällä syntyy hiiltä ja tervaa Quelimanen sahalla. Vanhoja öljytynnyreitä riittää Afrikassa. Niitä tarvitaan kaikkiaan kolme. Yksi varsinaiseksi miiluksi, kaksi avattuina tulipesän vaipaksi.

Using Taisto's simple oil drum method production of charcoal and wood tar is easy in Quelimane saw mill.

Taisto hitsaa hiiliretorttia - Taisto welding metal charcoal kiln

Taisto Jaakola hitsaa hiiliretortin pohjakartiota Quelimanen sahalla. Jalusta on vanhasta kuorma-auton vanteesta. Alaosan tervaputki on jo paikallaan.

Taisto Jaakola is welding metal charcoal kiln in Quelimane Sawmill, Mozambique. The stand is made from an old lorry wheel rim. The tar pipe is already seen below.

Kasuariinaa Quelimanen hiekkarannalla - Casuarina on the beach of Quelimane

Quelimanen hiekkarannalle Mozambikiin on viljelty kasuariinaa, suojavyöhykkeeksi estämään hiekan vyöryminen tuulen mukana rannikkokaistan riisi- ja muille viljelysmaille. Laji on ilmeisesti Casuranin equisetifolia.

On Quelimane beach in Mozambique, Casuarina has been planted as a belt for sand dune fixation. It prevents moving of the sand with the wind to the rice cultivation areas behind the belt.

Metsähakkeesta suomalaista uusioenergiaa

Suomessa tuotettiin vuonna 2006 metsähaketta 3,4 miljoonaa kiintokuutiometriä. Se on noin viisi prosenttia kaikesta metsänkorjuustamme. Hakkeesta on tullut metsänkasvattajalle tasavertainen myytävä muun puun ohessa.

Suomen metsäenergiaan luotetaan lujasti myös Euroopan unionissa. EU:n tavoitteissa uusioenergian on noustava meillä 9,5 prosenttiyksikköä (nykyisestä 28,5:sta 38:aan) vuoteen 2020 mennessä. Metsähakkeen lisäkäytön lasketaan hoitavan pääosan prosenttinousua.

Puun pienpoltto on koti- ja kansantalouden etu

Puun pienpoltto on ollut (2008) kotitalouksissamme vakaa viimeiset 10 vuotta, puumitassa noin 6,7 miljoonaa kuutiota ja energiamitassa noin 13 terawattituntia (miljardia kilowattituntia) vuodessa. Se vastaa noin kolmea prosenttia koko energian alkutuotannostamme.

Sekä energia- että ympäristötaloudessa on tapahtumassa muutoksia, joiden ansiosta puun pienpolton edellytykset paranevat entisestään. Öljyn maailmanhinta on ollut jo vuosia nousussa, mikä koettelee öljylämmitystä. Öljyn hinnan suunta on edelleen ylöspäin.

Eukalyptuksen mosaiikkia Addis Abebasta länteen - Eucalyptus mosaic west of Addis Ababa

.


Addis Abebasta länteen, Jimman suuntaan on Oromian läänin maanviljelysseutuja. Siellä täällä eukalyptusta on viljelty runsaasti, niin että tyypillinen maaseudun mosaiikki syntyy. Kuvassa kukkulan laella on ortodoksikirkko, mikä ympärillä kasvaa vanhempia puita. Etualalla on nuori sypressiviljelys (Cupressus lusitanica).

West of Addis Ababa, towards Jimma, there are Oromia agricultulral areas. In some areas eucalypts (Eucalyptus globulus) has been planted into landscape mosaic. There is an orthodox church on top of the hill, with some older trees around, in the front a young plantation of Cupressus lusitanica.

Sekametsää Entoton vuorilla - Mixed forest on Entoto mountains

Entoton vuorilla, Addis Abeban pohjoispuolella kasvaa vanhaa eukalyptusmetsää. Luontaisesti uudistunut alkuperäispuulaji, Juniperus procera tunkee varjopuuna vähitellen läpi eukalyptus-kasvuston

Debre Birhanin polttopuuviljelys kukoistaa - Debre Birhan fuelwood plantation in good shape

Vuosina 1984-1989 olin UNSOn polttopuumetsityshankkeessa Etiopiassa. Yksi viljelyalueistamme oli Debre Birhan. Nyt 20 vuoden kuluttua voi tyytyväisenä seurata, kuinka Eucalyptus globulus kukoistaa alueella.

Mosaiikkia lennolla Bahir Darista Addis Abebaan - Landscape mosaic from flight Bahir Dar - Addis Ababa

Etiopian maaseutu kehittyy kohti peltojen ja pienmetsiköiden mosaiikkia. Ylämaalta ei alkuperäistä metsää enää juuri löydä, se on raivattu pelloksi jo vuosikymmeniä, ehkä vuosisatoja sitten. 1900-luvulla maisemaan ilmestyi eukalyptus. Sen viljely yleistyy kiihtyvällä tahdilla. Syntyy mosaiikkimaisema. Kuvan kaikki vihreinä hohtavat kasvit lienevät lajia Eucalyptus globulus.

Landscape mosaic is becoming more and more common in Ethiopian countryside. The original highland forests were cleared for agriculture tens, perhaps hundreds of years ago. In 1900s eucalyptus husbandry started to become more common. Landscape mosaic between the fields and tree lots has evolved. All bright green shining trees in the photo belong apparently to species Eucalyptus globulus.

Sinisen Niilin putouksilla - By the Tisisat falls

Helmikuussa 2008 Sinisen Niilin putouksilla riitti vielä vettä, kun ottaa huomioon, että on kuiva kausi, ja että sivuvirtaan rakennettu voimala tarvitsee omat vetensä.

Blue Nile falls - Tisisat falls - have still water, when remembering that it is dry season and that there is the hydropower plant in the sidestream, taking its portion of the water.

Metsähake ja kuitupuu hintakilpasilla

Vuonna 2006 tuotimme metsähaketta 3,4 miljoonaa kiintokuutiometriä, mikä on noin viisi prosenttia kaikesta metsänkorjuustamme. Vaikka metsissämme on pyörinyt jo vuosia ympärivuotinen miljoonasavotta niin kuutioiden kuin eurojenkin osalta, energiapuun hinta on edelleen mysteeri.

Metsäntutkimuslaitos noteeraa verkkosivuillaan viikoittain tukki- ja kuitupuun hinnat. Metsähakkeen hintaa se ei noteeraa. Sitä eivät pysty noteeraamaan lehtiensä sivuilla myöskään puun tuottajien etujärjestöt.

Puun kasvu nopeutunut Pohjois-Suomessa

Metsäntutkimuslaitoksen tuoreimpien tietojen mukaan Lappi puskee nyt (2008) puuta lähes 13 miljoonaa kuutiota vuodessa, kun kasvu 1990-luvun alussa oli vain kahdeksan miljoonaa kuutiota. Nousua on yli 50 prosenttia.

Alimmillaan, seitsemässä miljoonassa kuutiossa, Lapin metsien kasvu oli 1960-luvun loppupuolella. Sitä ennen Lappia oli hakattu rajusti, ensin sotakorvauksiin ja sitten talouden jälleenrakennukseen. Lappi sai maineen Osaran aukioiden maakuntana. Metsäntutkimuslaitoksen luvut kertovat, että kuuluisat aukiot ovat metsittyneet.

Energiaa heinäpellosta

Viime vuonna (2007) Suomessa viljeltiin energiakasveja jo noin 20'000 peltohehtaarilla. Ruokohelpi on pohjoisen ilmastossa viihtyvä heinäkasvi, joka sopii lämpövoimaloiden polttoaineeksi.

Ruokohelpi (Phalaris arundinacea) on Suomessa Lappia myöten luonnonvarainen, varteva, ruokomainen heinä. Se tunnettiin Pohjoismaissa jo 1800-luvulla kestävänä latojen kattoheinänä.

Mistä ruokohelpi putkahti yhtäkkiä 2000-luvun energiaviljelyyn?

Lisää puuta lyhytkiertoviljelyllä

– ensimmäiset Gustaf Sirénin kokeet Rovaniemelle 1955

Suomen metsäteollisuus laskee, että riippumatta ennätyksellisestä, 100 miljoonan kuution vuosikasvusta, puuta on kestävästi maastamme korjattavissa ja ostettavissa vain 70 miljoonaa kuutiota. Käyttö on nykyään 75, josta ostot kotimaasta ovat 56 ja tuonti Venäjältä 19 miljoonaa kuutiota vuodessa. Jos pois jäävä tuonti on korvattava kotimaisella puulla, vuosiostoihin on jäämässä puuvajetta viisi miljoonaa kuutiota.

Fuerteventuran aamua - Sun is rising in Fuerteventura

Ennen auringonnousua Fuerteventuran hiekkaranta Morro del Jablen itäpuolella, on vielä tyhjä turisteista.

Before the sunrise Morro del Jable beach in Fuerteventura (Canary islands) is empty of tourists.

Hiekka hohkaa Atbarassa - Hot sun and hot sand in Atbara

Atbarassa hohkaa keskipäivällä kuuma hiekka. Ylöspäin väreilevät ilma näyttää nostavan akaasiat ilmaan. Ilman lämpötila on noin 35 astetta.

Hot sun and hot sand seem to lift the acacias up from the soil in Atbara. The air temperature is about 35 degrees.

Saavuimme Atbaraan - We arrived in Atbara

Sudanissa ilmassa oleva hiekkapöly värjää auringonlaskut usein okralla, tai ainakin himmentää auringon kiloa niin, että kiekon pääsee kuvaamaan. Näin kävi kun saavuimme Atbaraan, 300 km Niiliä Khartumista alavirtaan.

Sand in the air often colors the sunsets, like here in Atbara, where we arrived from Khartoum (300 km Nile river downwards).

Metsävaurioista selvittiin

Metsävauriot kuohuttivat mieliämme 1980-luvulla. Euroopan vuoristometsiä tuhoutui Itä-Saksassa ja Tsekeissä. Kuuset harsuuntuivat Suomen Salpausselällä. Koillis-Suomelle huolestuttavin oli Sallan Rikkilehdon tapaus. Siellä kasvavaa mäntymetsää näytti 1980-luvun lopulla kuolevan pystyyn käsittämättömästä syystä.

Samoin aikoihin suomalaisille selvisi ympäristön suojelun heikko taso silloisessa Neuvostoliitossa. Heti koillisrajan takaa paljastui esimerkkejä kuinka saastuttavaa itänaapurimme kaivos- ja metalliteollisuus voivat pahimmillaan olla.

Ruskaa Kouvervaarassa - Autumn colors in Kouvervaara

Lehtiruskan huippu sattuu Kuusamossa ja Kemissäkin keskimäärin päivään 20.9. Kolme päivää sen jälkeen näkee koivuista, että lehtiä on jo varissut paljon. Auringonpaisteisena päivän pohjoistuuli puhalteli, ja se sai korkealta Kouvervaarasta kuvatun Yli-Kitkan värittymään hyisen siniseksi.

The peak of autumn colors (in tree leaves) happens around 20 September. Northern wind was blowing at it was mostly sunny. As photographed from Kouvervaara the Yli-Kitka showed in arctic blue colors.

Voisiko kanalintujen metsästyskautta jatkaa?

Metsähallituksen Villi Pohjola markkinoi latvalinnustusmatkoja naapuriin samalla, kun olemme rajoittaneet metsästystä omalla puolellamme.

Kanalintujen pyynti on osa pohjoissuomalaisten alkuperäistä eräkulttuuria. Kaikista metsästyslajeista se on syvimmällä pyytöveressämme. Aidoimmillaan tunne koetaan metsästettäessä Suomen pystykorvalla.

Suomen Suoviljelysyhdistyksen kesäretkeltä - From summer excursion of Finnish Peatland Husbandry Association

Suomen Suoviljelysyhdistys piti vuosikokoustaan Rovaniemellä ja teki kenttäretken mm. Metlan suometsien ojituskokeille. Kuvassa ojitusalueen ensiharvennusmännikköä.

Mahtanevatko johtokunnan jäsenet miettiä, mihin nämäkinen ensiharvennuskoon männyt saanee myydyksi, kun Kemijärven selluloosatehdas (Stora-Enso) oli jo menossa kiinni?

Entäs jos tältäkin alueelta korjattaisiin biomassa runkoineen, kantoineen ja maaperän turpeineen energiaksi, ja raivattu maa otettaisiin suoviljelyyn - käyttäen Yhdistyksessä jo vuodesta 1894 lähtien kehitettyä tietotaitoa ja kerättyä kokemusta.

The Finnish Peatland Husbandry Association had its annual meeting and field excursion in Rovaniemi. Peatland forestry experiment with Scots pine (Pinus sylvestris) was visited. One and the other of the members of the board might have wondered if this is the optimum use of peatland dominated land. Questioning was becoming more and more obvious, as the obvious buyer of the first thinning Scots pines, Kemijarvi pulp factory (Stora Enso) was to be closed soon.

How about using the full biomass (stems, branches, stumps and peat) for fuel and starting peatland husbandry with suitable plants on the bottom of the peat soil? Peatland Husbandry Association has know-how and experience in Finland on such issues over a period of more than 100 years, since 1894.

Ylinuortti River of Varrio Nature Reserve in Finnish Lapland on 31 July 2006

Kokeilin videon kuvaamista taskukameralla (Canon PowerShot S1 IS) ja tiedoston lataamista blogspotin kautta. Joen virtaama Ylinuortilla tuli hyvin esille.

Test video for Blogspot. Location is in Finnish Lapland, 200 km behind Arctic Circle, in the northern part of Savukoski municipality. The video has been taken on the Ylinuortti bridge, upstream the river, on 31 July 2006. Camera Canon PowerShot S1 IS. More in http:/veli.pohjonen.org

Puuenergia voi puhdistaa ilmakehää

Metsäisille maille hiilidioksidin talteenotto avaa uuden mahdollisuuden

Hiilidioksidin talteenottoa esitti ensimmäisenä italialainen systeemianalyysin tutkija Cesare Marchetti. Hän julkaisi 1977 mielikuvituksellisen suunnitelman siepata hiilidioksidi Euroopan voimaloiden savuista. Se kerättäisiin maakaasuputkiston kaltaiseen verkkoon, johdettaisiin Välimeren suulle ja haudattaisiin Atlantin pohjaan. Paineessa hiilidioksidi nesteytyisi ja pysyisi vettä raskaampana syvänmeren pohjassa ikuisesti.

Suurpetoja, hyviä hiukkasia ja bioenergian kasvua

Värriön asemalla on laaja tutkimusala

Vuonna 1967 Helsingin yliopisto perusti Sallan Värriötunturiin koillisen metsäluonnon muutoksia seuraavan tutkimusaseman. Asemaa ympäröi alkuperäinen Lapin kiveliö: tuntureita, kuruja, soita ja kirveen koskemattomia metsiä.

Värriön tutkimustehtävä on tuottaa kansainvälisesti merkittävää tietoa Itä-Lapin luonnosta. Tutkimus perustuu pitkän aikavälin havaintosarjoihin. Ne kirjaavat ilmastotekijöitä ja metsän perustuotantoa sekä sitä, miten pohjoinen eläimistö niitä käyttää.

Suurpetojen seurantaa

Värriön alkuvaiheen tieteellisesti vahvinta antia olivat ensimmäisen asemanjohtaja Erkki Pulliaisen suurpetotutkimukset. Hän johti 1960-luvun lopulta lähtien susi-, karhu- ja ahmatutkimuksia sellaisella tarmolla, että Itä-Lapin väestö muistaa sen vieläkin.

Pajuenergia on hyvä mahdollisuus

Pajuviljelmiä 1990-luvulla
Nygårdin tilalla Raaseporissa

EU laskee uusiutuvaksi energiaksi muun muassa aurinko- ja tuulivoiman, vesivoiman ja bioenergian. Unionin johtajat päättivät maaliskuussa (2007) nostaa niiden osuuden 20 prosenttiin energiantuotannosta. Myöhemmin sovitaan taakanjako eli se, miten korkeaksi osuus nousee kussakin EU:n jäsenmaassa vuoteen 2020 mennessä. Nyt EU-maiden käyttämästä energiasta uusiutuviin energialähteisiin perustuu vain vajaat seitsemän prosenttia.

Päästökauppa toiselle kaudelle

Euroopan unioni on käynyt vuodesta 2005 hiilidioksidin päästökauppaa, jolla se pyrkii hillitsemään ilmaston lämpenemistä. Edellinen vaihtoehto, kansalliset energiaverot, ei purrut. Hiilidioksidin päästöt vain nousivat. Jos energiaverot olivat ilmastotalkoiden piiska, EU toivoo päästökaupasta talkoiden porkkanaa.

EU jakoi kullekin jäsenmaalleen kolmeksi vuodeksi tukun ilmaisia päästökiintiöitä, jotka sai joko käyttää tai myydä hiilidioksidipörssissä osakkeiden tapaan. Kauppaa käyvät ne, jotka hiilidioksidin päästöjä aiheuttavat: esimerkiksi isot hiilivoimalat, rauta- ja terästehtaat sekä metsäteollisuus.

Päästökaupan toinen vaihe alkaa 2008 ja kolmas 2012. Ilmaston merkit viittaavat siihen, että ilmaisia päästöoikeuksia on jaossa entistä niukemmin. Tilanteeseen joutuvat mukautumaan raskaan teollisuuden keskeiset yritykset, jotka työllistävät maassamme kymmeniä tuhansia ihmisiä.

Metsänkasvun aika

Olemmepa Metsä-Lapin aarnimetsistä mitä mieltä tahansa, nuorilla talousmetsillä näyttää olevan edessään kasvun aika. Se on kasvihuoneilmiön vääjäämätön seuraamus.

Koheneva kasvu seuraa lämpötilaa, hiilidioksidia ja typpeä. Suhteellisesti muutos on suurin metsänrajalla. Ilmiötä seurataan Värriön tutkimusasemalla.

Hiilidioksidin kaksoissieppaus

Hiilidioksidin loppusijoitusta esitti ensimmäisenä italialainen Cesare Marchetti.  Hän julkaisi 1977 mielikuvituksellisen suunnitelman.

Siepataan hiilidioksidi Euroopan voimaloista. Kerätään se maakaasuputkiston kaltaiseen verkkoon. Johdetaan hiilidioksidi Välimeren suulle ja pumpataan Atlantin pohjaan. Paineessa hiilidioksidi nesteytyy ja varastoituu syvänmeren pohjassa ikuisesti.

Mistä ruokohelven viljelyssä on kysymys?

Lapin maatalouskoeaseman johtaja, tohtori Aimo Isotalo oli ensimmäisiä, joka kiinnostui ruokohelven viljelystä. Hän keräsi 1960-luvulla ruokohelven siemeniä Tornionjoelta, kylvi ne Apukkaan ja kasvatti ruokohelpeä rehuksi. Rotevan, pitkäkortisen heinän rehuarvo oli kuitenkin heikko, eikä siitä ollut käytännön viljelyyn.

Itä- ja Pohjois-Suomessa

1990-luvulla ruokohelvestä oli määrä tehdä sellua ja paperia. Heinäsellulle oli maailmalla kysyntää. Suomessakin käytettiin Välimeren maista tuotua esparto-heinää lujittamaan seteli- ja raamattupaperia. Ruokohelpi kasvaa lujaa heinäkuitua, ja siitä ajateltiin esparton korvaajaa. Ruokohelven kuidutukseen syntyi tehdassuunnitelma, "Peltosellu". Tehtaan paikaksi olivat ehdolla Oulu ja Haapajärvi. Kuituhanke tyssäsi sellumarkkinoiden epävarmuuteen. Seuraavaksi ruokohelvestä haluttiin bioenergiaa.

Mitä kuuluu itäkairan suurpedoille?

Helsingin yliopistolla on koillisen Suomen tutkimusasema Värriön luonnonpuistossa, Sallassa. Itäkairassa sijaitsevalla tutkimusasemalla on ollut maine suurpetojen tutkimuksen tyyssijana ja niiden peräänantamattomana puolustajana aina siitä lähtien, 1967 kun professori, sittemmin kansanedustaja Erkki Pulliainen perusti aseman.

Hakepajua kannattaisi viljellä enemmän

EU:n vihertämä voimateollisuus alkaa pian ostaa bioenergiaa sellaisella vimmalla, että puun riittävyydestä tulee metsäteollisuudelle ongelma (HS pääkirjoitus 7. 3.). Myös metsäväki on jo tovin kysellyt, että meneekö paperipuu hakkeena polttoon.

Huoli on aiheellinen. Esimerkiksi vuoden 2005 myydystä metsähakkeesta jo seitsemän prosenttia oli peräisin paperipuun mitat täyttävistä rungoista. Metsäjohtaja Ralph Erik Serlachius ja professori Risto Sarvas julkitoivat 1953 puun riittävyydestä samanlaisen huolen.

Hiilidioksidin sieppaus ja Koillismaan pelletit

      Italialainen Cesare Marchetti lienee ensimmäinen, joka ehdotti maapalloa uhkaavaan kasvihuoneilmiöön ratkaisua. Hän esitti 1977, että hiilidioksidi siepataan kivihiilivoimaloiden savuista, kerätään putkistoon, johdetaan Välimeren suulle ja pumpataan Atlantin pohjaan.  Hiilidioksidi nesteytyy paineessa ja pysyy syvänmeren pohjassa ikuisesti.

     Ehdotusta pidettiin mahdottomana. Se sai hautua 30 vuotta, kunnes ilmaston muutoksesta oli kertynyt niin musertavia näyttöjä, että aika kypsyi käytännön kokeeseen. 

     Saksan liittokansleri Angela Merkel muurasi 29.5.2006 peruskiven voimalaan, jonka savusta hiilidioksidi siepataan. Saksan ruskohiilialueelle tulevan laitoksen rakentaa Vattenfall.

     Hiilidioksidin loppusijoitukseen Vattenfall löysi Atlanttia yksinkertaisemman paikan. Pumpataan jätekaasu Saksan maaperään, 800 metrin syvyydestä löytyneiden, ikivanhojen suolavesikerrosten alle.

      Hiilidioksidi on energiatalouden jäte. Sen talteenotto muistuttaa kaupunkien jätevesien keräilyä, putkikuljetusta ja jätevesimaksuja. Jos yhteiskunta on ratkaissut jäteveden käsittelyn, se ratkaisee myös jätehiilidioksidin käsittelyn. Kysymys on vain rahasta.

     Kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC arvioi 2005, että hiilidioksidin loppusijoitus maksaa suuressa mitassa 15 - 75 euroa hiilidioksiditonnilta.

     Kannattavuusraja kulkee siinä, missä hiilidioksidin loppusijoituksen ja päästöoikeuden hinnat kohtaavat. Päästöoikeus kävi vuonna 2006 yli 30 eurossa. Vuoden 2007 alun hintataso on ollut 15 euroa hiilidioksiditonnilta.

     Ilmastokysymys kuumenee, ja jatkossa hiilidioksidin kansallisten päästölupien myöntäminen tiukkenee. Hiilidioksidin loppusijoitus on muutamassa vuodessa päästöoikeutta halvempaa.

     Hiilidioksidin sieppaus aiheuttaa täyskäännöksen suhtautumisessa kivihiileen. Sitä löytyy Euroopastakin sadoiksi vuosiksi. Sitä voi varastoida. Saatavuus ei ole poliittinen ase kuten on laita öljyn, maakaasun ja uraanin osalta.

     Savukaasujen puhdistus valkaisee kivihiilen huonon ympäristömaineen. Kivihiili ja öljy aiheuttavat kumpikin 40 prosenttia hiilidioksidin päästöistä. Molempiin on kajottava, jos ilmaston muutokselle halutaan jarrua. Hiilidioksidin sieppaus on helpompaa suuresta voimalasta kuin miljoonien autojen pakoputkista.

     Uusi menetelmä tekee kivihiilestä ilmastoneutraalin. Koska se ei enää lämmitä ilmakehää, se pääsee bioenergian kanssa samaan, ympäristöverottomaan sarjaan.

     Miten puuenergialle käy tässä rytäkässä? Voivatko esimerkiksi Koillismaan pelletit enää kilpailla, jos kivihiileltä poistuu päästöhaitta?

     Kun pellettiä poltetaan, siitäkin tulee hiilidioksidia. Myös sen voi siepata. Kivihiilen hiilidioksidilla ja puupelletin hiilidioksidilla on kuitenkin vissi ero. Edellinen on peräisin maan alta, kivihiilikaivoksesta, jälkimmäinen kasvavista metsistä, jotka ovat ottaneet hiilidioksidin taivaalta.

     Jos hiilidioksidin sieppaaminen kivihiilestä nollaa päästöt, sieppaus pelletistä tekee vielä enemmän. Ilmakehän hiilidioksidin pitoisuus alkaa vähetä.

     Tapahtuu kaksoissieppaus. Ensiksi taivaalta peräisin olevan hiilidioksidin sieppaavat puut, kasvaessaan fotosynteesin voimalla. Välivaihe on puusta tehty pelletti, joka varastoi bioenergian. Pelletti poltetaan voimalassa, ja hiilidioksidi siepataan toiseen kertaan. Bioperäinen hiilidioksidi loppusijoitetaan maan alle fossiilisen hiilidioksidin tavoin.

     Puupelleteillä on loppusijoituksessa ylivoimainen, rahanarvoinen päästöetu. Nehän poistavat  ilmakehästä sitä kasvihuoneilmiötä aiheuttavaa liikahiilidioksidia, mikä sinne on päässyt kivihiilen, maakaasun ja öljyn polton seurauksena. Tähän ei pysty tuuli- tai aurinkoenergia, eikä ydinenergiakaan.

     Euroopan metsävaltaisille maille hiilidioksidin sieppaus on siten uusi mahdollisuus. Avainasemassa on juuri pelletti. Se tiivistää metsäseuduilla kasvaneen bioenergian niin, että sitä voi varastoida ja kuljettaa Suomen rintamaille ja viedä aina Euroopan asutuskeskuksiin asti.

     Uuden tekniikan voimaloissa pelletin voi syöttää sekapolttoon kivihiilen kanssa. Tai pelletin voi polttaa yksinään kuten esimerkiksi Tukholmaa lämmittävä Hässelbyn voimala tekee Kuusamossa valmistetuille pelleteille.

     Kuusamo-Tukholman malli näyttää jo suuntaa muulle Euroopalle, miten hiilidioksidin päästöjä voi vähentää luonnollisella tavalla. Mallista puuttuu enää loppusilaus: hiilidioksidin loppusijoitus. Senkin tutkimiseen on jo suunnitelmat.  

Veli Pohjonen

Käsikirjoitus 2.3.2007