Polttoturpeen nykykausi alkoi puoli vuosisataa sitten. Elimme halvan öljyn aikaa. Öljylämmitys oli yleistynyt niin kaupungeissa kuin maaseudulla, niin kaukolämmön kerrostaloissa kuin lähilämmön omakotitaloissa, ja niin myös maatiloilla. Äärimmillään saimme yli 60 prosenttia kaikesta energiasta ulkomaisesta öljystä. Pääosa tuli silloisesta Neuvostoliitosta.
1960-luvun kylmän sodan kaudella asetelma alkoi huolettaa päättäjiämme. Eniten puhutti huoltovarmuus. Miten kerrostalot ja kaupungit ylipäänsä turvaavat lämpönsä, jos maailma ajautuu kriisiin? Eduskunta antoi 1960-luvun lopussa Valtion Polttoainetoimistolle (nykyinen Vapo Oy) tehtäväksi käynnistää polttoturpeen tuotanto uudelleen. Turve-energia oli sotien jälkeen hiipunut lähes nollatasolle.
Polton tavoitteeksi tuli 10 miljoonaa kuutiota vuodessa. Vuoden 1973 öljykriisin jälkeen tavoite nostettiin 20 miljoonaan kuutioon. Ykkösetappi saavutettiin 1985, kakkosetappi 1994.
Koko energian tarpeestamme saimme turpeesta parhaimmillaan seitsemän prosenttia. Vuonna 2019 turpeen prosentti oli neljä.
Kansantalouden kannalta turpeen kotimaisuus oli täydellinen. Tuontiturvetta ei voimaloissamme palanut. Turpeen ostoa tuskin edes kaavailtiin Euroopan toisesta turvemaasta, Irlannista. Turvetta ei myöskään tuotu taannoisesta Neuvostoliitosta, kahdenvälisen tavaranvaihdon sopimuskaudella.
Kaikella ulkomaalta tuotavalla energialla on kansantalouden taakka. Korona-kriisin jättämän taloustaantuman aikana taakan voi yksinkertaistaa: ulkomainen energia rahoitetaan ulkomaan velalla. Alkukesän 2020 arvion mukaan joudumme joka tapauksessa ottamaan koronan aiheuttamaa lisävelkaa 18 miljardia euroa.
Kun turpeen korvaa muilla energian lajeilla, ulkomailta tuotavan energian määrä kasvaa. Kun korvaamme turvevoiman tuulivoimalla, tuomme ulkomailta enemmän varmuussähköä. Tuontisähköstä saimme 2019 jo viisi prosenttia koko energiastamme, enemmän kuin turpeesta.
Kun korvaamme turvevoiman ydinvoimalla, tuomme uraania. Ydinvoiman kotimaisuus on samaa luokkaa kuin banaanin. Tuote ostetaan ulkomailta ja kypsytetään kotimaassa.
Kun korvaamme turpeen metsähakkeella, haketta tuodaan välittömästi. Haketta tuodaan Venäjältä ja Baltian maista. Vuoden 2019 lopussa hake nousi hetkellisesti puuntuontimme ykköseksi. Kaikesta tuontipuusta 45 prosenttia oli haketta. Runkomaista lehtipuuta oli 41 prosenttia ja runkomaista havupuuta 14 prosenttia.
Turve on edelleen kansantaloutemme sampo. Kotimaisella turpeella ei velkataakkaa ole. Ilmastosyistä olemme luopumassa polttoturpeesta. Kotimaisuudesta luopuminen arveluttaa nyt. Tuskin kukaan toivoo taloutemme tulevan historian kirjoittajan toteavan, että samaa kyytiä kuin turpeesta luovuttiin, nousi myös ulkomaan velka.
Niin huoltovarmuuden kuin kansantalouden takia kotimaisen turpeen tuotantoa on luonnollista jatkaa. Turvetuotannon ja jättösoiden aiheuttama ilmasto-ongelma on pienempi. Se on metsäntutkimuksen ratkaistavissa.
VELI POHJONEN
Jurvan Sanomat. Mielipide. 30.7.2020
No comments:
Post a Comment