Korona-kriisin pyörteissä ruokaturvamme nousi taas puheenaiheeksi. Mistä saamme jatkossa jokapäiväisen leipämme? Onko meillä riittävästi talonpoikia tuottamaan riittävästi viljaa?
Ruokaturvan mittaluvun voi laskea vuotuisesta viljasadostamme. Jaamme sen Suomen väkiluvulla. Vuonna 2019 vehnän, rukiin, ohran ja kauran yhteenlaskettu sato oli 3,936 miljoonaa tonnia. Väkilukumme on 5,52 miljoonaa henkeä. Ruokaturvamme oli viime vuonna 713 viljakiloa henkilöä kohden.
Koko maapallolle laskettu ruokaturva oli vastaavasti 343 kiloa. Rikkaana maana olemme yli kaksi kertaa maapallon keskiarvon yläpuolella.
Olemme ruokaturvan osalta kuitenkin vain näennäisen omavaraisia. Näennäisyys tulee energiasta.
Esimerkiksi viljantuotannon traktorit käyvät edelleen ulkomaisella öljyllä. Jos ulkomaisen öljyn tuonti tyssää, onko meillä riittävästi hevosia vetämään koneita peltotöissä? Ruokaturvamme pyörii jatkuvasti muunkin ulkomaisen energian varassa.
Energiaturvamme perustuu kotimaiseen nelikkoon: puuvoima, turvevoima, vesivoima ja tuulivoima. Nelikko tuotti vuonna 2019 energiaa 500 Petajoulea. Se on 37 prosenttia kaikesta energiastamme.
Puuvoima on kotimaisista energioistamme vahvin. Saimme siitä 378 Petajoulea. Turvevoimasta saimme 56, vesivoimasta 44 ja tuulivoimasta 21 Petajoulea.
Vuotuisen energiaturvan voi laskea jakamalla kotimaisen energian määrän saman vuoden väkiluvulla. Vuoden 2019 energiaturva oli 90,5 Gigajoulea henkilöä kohti. Se on sama määrä energiaa mikä on varastoitunut 4760 kiloon kuivaa auringon tuottamaa biomassaa, olipa kyseessä heinä, puu tai peruna.
Tilastokeskuksen aikasarjat kertovat, että energiaturvamme on puolen vuosisadan aikana kaksinkertaistunut. Kaudella on kolme erottuvaa jaksoa.
Ennen 1970-luvun öljykriisiä energiaturvamme hiipui. Toinen jakso käynnistyi kriisin seurauksena. Turvevoima alkoi nousta heti 1970-luvun alussa.
Puuvoiman osalta Metsäntutkimuslaitoksen professori Kullervo Kuusela esitti 1974, että puun energiakäyttöä voi lisätä nopeasti. Vuonna 1977 professori, Gustaf Siren perusteli puuenergian käytön lisäämistä paitsi omavaraisuuden edistämisellä myös ilmastonmuutoksen ehkäisemisellä. Hän esitti energiapuun viljelyä lupaavaksi kehityssuunnaksi.
Varsinaisesti puuvoiman nousun käynnisti professori Olavi Huikari. Hän johti maa- ja metsätalousministeriön 1977 asettamaa energiametsätoimikuntaa. Toimikunnan suosituksilla oli merkittävä vaikutus energiaturvamme kohenemiseen aina 2000-luvun alkupuolelle asti.
Energiaturvan nykyinen, kolmas jakso on kestänyt vajaat 20 vuotta. Energiaturvamme on pysynyt vakiotasolla. Merkittävää nousua ei ole enää tapahtunut.
Korona-kriisi opetti huoltovarmuudestamme, että toisiinsa kytkeytyviä ruokaturvaa ja energiaturvaa kannattaa kehittää samanaikaisesti. Maamme uusiutuvissa luonnonvaroissa on edelleen käyttämättömiä mahdollisuuksia.
Veli Pohjonen
Sampo-lehti. Mielipide. 10.6.2020
No comments:
Post a Comment