Biomassan energiaviljelyyn uusi tarve

Suomen ilmastopaneeli ja 68 tutkijan Bios – ryhmä kytkivät keväällä 2017 kasvihuoneilmiön torjunnan ja metsätalouden toisiinsa uudella tavalla. Liian suuri osa metsissämme kasvavaa puuta menee lyhytkestoiseen energiaan, selluun, kartonkiin ja paperiin. Ilmastolle olisi parempi, jos metsätalouttamme ohjattaisiin pitkäkestoiseen tukkitalouteen, puurakentamiseen ja huonekaluihin. Niissä hiilidioksidi varastoituisi pitemmäksi ajaksi.

Julkilausumista on seuraamuksensa. Meidän tulee varautua esittelemään Brysselissä nykyistä monipuolisempi maa- ja metsätalous. Tarvitsemme pitkän kierron havumetsien lisäksi lehtimetsien peltomaista bioviljelyä.

Suomessa jo tutkittuja mahdollisuuksia on kolme: viljelykoivut, viljelyhaavat ja viljelypajut. Niiden kasvatus selvitettiin maassamme 1900-luvun jälkipuoliskolla. Merkittävä tutkimushanke oli Sitran eli Suomen Itsenäisyyden Juhlavuoden Rahaston (50 vuoden vaiheessa) ”Suomen nopeakasvuisimmat metsät”.

Sitran kokeista näki pisimmälle Helsingin yliopiston Malminkartanon tilanhoitaja, agronomi Matti Kares. Hän esitti 1976 maatalouden vuotuisilla neuvottelupäivillä, että alkaisimme viljellä pellolla nopeakasvuisia lehtipuita energiaksi. Satokierto olisi alle 10 vuotta. Biomassan sato puitaisiin viljan tavoin, nyt hakkeeksi.

Ajatus eteni maa- ja metsätaloustuottajain keskusliittoon. Sen puheenjohtaja Veikko Ihamuotila, itsekin maineikas metsänkasvattaja, ehdotti 1977 että tuottajat reivaisivat suuntaa ja alkaisivat viljellä sopivilla pelloillaan nopeasti biomassaa kasvavaa puuta.

Haapavetisen professori Olavi Huikarin aloitteesta Kannukseen perustettiin 1979 energiametsäkoeasema. Se toimi maineikkaasti huhtikuun 2017 loppuun saakka.

Viljelymaata lehtipuille viime vuosisadan loppupuolella riitti. Ennen EU-aikaa maataloutemme oli sitkeässä ylituotannossa. Vielä 1992 Suomen Maataloustieteellinen Seura puhui miljoonan peltohehtaarin ongelmasta.

Energiaviljely ei kuitenkaan sopinut Euroopan unionin silloiseen bio- ja maatalouteen. Liittymisemme unioniin 1995 poisti kyllä maatalouden ylituotannon. Liikapeltojen uskottiin palaavan viljalle, eikä maata lehtipuille enää ollut.

Runsaat kaksikymmentä vuotta kestänyt EU-kautemme näyttää nyt, että liikapellot eivät poistuneet. Ne muuttuivat ympäristötuetuiksi kesantopelloiksi – hömppäheinän pelloiksi miksi viljelijät niitä nykyään kutsuvat.

Suomessa oli vuonna 2016 kesantopeltoja yhteensä 242,000 hehtaaria, yksitoista prosenttia koko peltoalasta. Näille pelloille on nyt uusi ilmastotarve, bioviljelyn tarve.

Toinen maavaramme ovat turvetuotannosta vapautuneet suopohjat. Niitä on jo 40,000 hehtaaria, ja niitä vapautuu vuosittain lisää 2500 hehtaarin vauhdilla. Turvetuotanto jatkuu, ja uutta viljelyalaa syntyy maassamme, niin kauan kuin nykyiset kaukolämmön ja –sähkön voimalat pidetään kunnossa.

1900-luvun lopussa jo kertaalleen haudattua puun energiaviljelyä tulisi harkita uudelleen kesantopelloilla ja turvesuon pohjilla, nyt bioviljelynä. Biotuotetehtaat saisivat lisää raaka-ainetta. Se olisi ilmastokamppailun hyväksymää, hiilineutraalia, nopeasti uusiutuvaa biomassaa.

VELI POHJONEN

Nivala-lehti. Mielipide. 13.7.2017.