Virus Covid-19 ravistelee edelleen kansantalouttamme. Tänään näkyvimpiä romahduksia lienevät lentomatkailu ja ulkomaan matkailu ylipäänsä.
Kansantalouden perustaa, ruoan tuotantoa, ruokaturvaa on samalla syytä tarkkailla. Korona-kriisi näyttää maailmantaloudessa jatkuvan, myös hieman muuntuneella viruksella.
Huolestuttavin mahdollinen pudotus koskee ruokaamme. Saammeko tänä vuonna varmasti tuontiviljaa, jos ulkomaan kauppa alkaa takkuilla? Onko meillä riittävästi talonpoikia kylvämään kotimaista viljaa?
Ruokaturvan laskenta lähtee tutusta lauseesta "Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme". Laskentaan johtaen: jokapäiväinen leipä on Suomen vuotuinen viljasato, me on Suomen vuotuinen väkiluku, ruokaturva on viljasato jaettuna väkiluvulla.
Vuoden 2020 ruokaturvamme oli 586 viljakiloa henkilöä kohden. Viljasato notkahti 18 prosenttia edellisvuodesta, lämpimästä kesästä huolimatta.
Notkahdus johtui pääosaksi viljaseutujen viime kesäkuun sateettomasta jaksosta. Emme ole enää varautuneet kastelemaan viljamaitamme. Näinhän teimme traktorikäyttöisillä pumpuilla ja yli peltojen vedetyillä kasteluletkuilla vielä halvan fossiiliöljyn aikana.
Koko maapallolle laskettu ruokaturva vuonna 2020 oli 349 kiloa. Rikkaana maana Suomi on lähes kaksi kertaa maapallon keskiarvon yläpuolella.
Kehitysmaissa ruokaturva on puolestaan alle keskiarvon. Esimerkiksi köyhässä, runsaan väestön Etiopiassa ruokaturva vuonna 2020 oli vain 246 kiloa henkilöä kohti.
Viime vuosisadalla meitä koetteli kaksi kriisiä, jolloin ruokaturvamme oli kehitysmaan luokkaa. Heti itsenäistymisen jälkeen olimme tasolla 245 kiloa. Pääsimme silti 1930-luvulla jo 400 kilon tasoon.
Toisen maailmansodan jälkeen ruokaturvamme notkahti vuonna 1946 alimmillaan 210 kiloon. Toivuimme kuitenkin tästä sodan aiheuttaneesta kriisistä tasaisen varmasti. 1950-luvulla olimme jo maapallon nykykeskiarvon tasolla.
1960-luku oli jokapäiväisen leivän nousun vahvaa aikaa. Yli 500 kilon tason ylitimme ensimmäisen kerran 1968.
Sen jälkeen ja etenkin 1995 alkaneella EU-kaudella ruokaturvamme on sahaillut osaksi maatalouspolitiikan pyörteissä, osaksi kesien sääolojen vaihteluissa. Maapallon keskilukemaan verrattuna ruokaturvamme on kuitenkin ollut pysyvästi niin korkea, että jokapäiväinen leipä ei ole askarruttanut. Tänään se voi alkaa askarruttaa.
Ruokaturvaan liittyy myös tärkeimmän leipäviljamme vehnän nykyinen hinnan nousu. Elokuussa 2020 maailmanhinta oli tasolla 180 euroa tonnilta. Tammikuun loppupuolella vehnätonni maksoi jo 236 euroa eli 31 prosenttia enemmän.
Covid-19 viruksen jälkeinen kriisi korostaa, että leipäviljan tuotanto ja siitä johdettu ruokaturva ovat ihmiskunnan tärkeimpiä seurattavia mittareita. Ruokaturvaa on syytä seurata hyvinvoinnin maa Suomessakin yhä tarkemmin.
VELI POHJONEN
No comments:
Post a Comment