Turpeen energia oli huipussaan 2007. Poltimme sitä voimaloissa sähköksi ja lämmöksi 28 miljoonaa irtokuutiota. Sen jälkeen turpeen tuotanto notkahti, ympäristösyistä. Vuonna 2015 käytimme polttoturvetta 17 miljoonaa kuutiota.
Turvetuotantoa olisi paras jatkaa ympäristösertifioituna, muun talouden tavoin. Turve korjattaisiin pääosin jo metsäojitetuilta mailta. Turvesoiden valumavedet puhdistettaisiin 2010-luvun menetelmin. Suojelusoiden kansainväliset tavoitteet pidettäisiin.
Turvetuotannon jatkamista puoltaa kolme tekijää: energiatyöllisyys, lisäpellot ja biotalouden puun tarve.
Energiaturpeen työllistävästä vaikutuksesta teki vuonna 2012 laskelman VTT:n tutkija Antti Kivimaa. Suomessa olisi mahdollista jalostaa turvetta vuoteen 2050 asti kuusinkertainen määrä nykyiseen verrattuna. Kotimaisen lisätyöpanoksen arvo olisi 1,7 miljardia euroa vuodessa. Se vastaa 30,000 – 40,000 työpaikkaa.
Maataloudelle turvetuotannolla on vielä kauaskantoisempi merkitys. Turvetalous raivaa lisäpeltoa, mitä ihmiskunta tarvitsee tällä vuosisadalla. Maapallon väkiluku kasvoi 1900-luvun, ja se kasvaa vääjäämättä edelleen. Vuoteen 2050 mennessä meitä on 9,6 miljardia. Me tarvitsemme ruokaa 70 prosenttia enemmän. Ihmiskunnan tärkeintä ruokaa on vilja. Sen tuotanto tarvitsee lisää peltoa.
Suomessa lisäviljan ala tarkoittaa 500,000 hehtaaria. Puolet siitä saamme nykyisistä kesannoista. Toinen puolisko tulee tasaisilta suolakeuksilta, vapautuvilta turvesoiden pohjilta.
Uusista turvemaan pelloista on näyttö valtionyhtiö Vapolla. Se myi vuonna 2011 perhetiloille noin tuhat hehtaaria suopohjia. Niitä oli valmisteltu muutaman kymmentä vuotta, ensin raivaamalla hapan turve energiaksi, ja sitten esikasvattamalla valmiilla peltosaroilla ruokohelpeä.
Metsien biotaloudelle tärkeimmät turvesuonpohjat ovat viljakasvien, etenkin ruokavehnän tuleentumisrajan pohjoispuolella. Pääosa turvetuotannon soitamme on tällä vyöhykkeellä.
Biotalous voi saada suopohjilta verraten nopeasti lisää lyhyen kierron pienpuuta. Tästä on näyttöä etenkin Luonnonvarakeskuksen Kannuksen asemalla. Kun jättösuon lannoittaa turpeennoston päätyttyä hakevoimalasta saatavalla puun tuhkalla, tiheä hieskoivun vesakko valtaa sarat itsestään. Satoisammaksi jalostetun hieskoivun siementä voi myös kylvää. Tiheänä nouseva hieskoivikko kasvatetaan kahdenkymmenen vuoden kiertoajalla biotalouden hakkeeksi.
Turve on edelleen luonnonvaramme. Fossiilipolttoaineena se on kiusallisen välttämätön. Tarvitsemme sitä niin kauan kuin Norja tarvitsee öljyään ja Saksa kivihiiltään.
Alati syvenevä työttömyys korostaa kotimaisen turpeen etua. Biotalous hamuaa huomenna hieskoivun halpaa haketta. Ylihuomisen ihmiskunta kiittää meitä lisäruoasta, mikä kasvaa turvetuotannon raivaamilla pelloilla.
VELI POHJONEN
Jämsän Seutu. Mielipide. 14.3.2016.
No comments:
Post a Comment