Vuonna 2001 UPM-Kymmene alkoi nostaa Keski-Suomessa kantoja. Ne murskattiin metsähakkeen jatkoksi Jämsänkosken voimalaan.
Ensimmäisenä vuonna saanto oli puuna mitaten 5000 kiintokuutiona ja heti seuraavana vuonna 17000 kiintokuutiota.
Sen jälkeen kantojen energiakäyttö on lisääntynyt maassamme nopeammin kuin mikään muu uusioenergian laji. Vuonna 2010 kantoja poltettiin miljoona kiintokuutiota.
Kantoenergian lisäys oli viime vuosikymmenellä 200-kertainen. Esimerkiksi samalla kaudella nousseella tuulivoimalla lisäys oli "vain" nelinkertainen.
Kantomurske kattaa metsähakkeesta nyt viisitoista prosenttia. Kasvunvaraa silti on.
Tukin hakkuutilastoista laskien kantoja voitaisiin korjata vuodessa vielä yli kaksinkertainen määrä eli yhteensä 2,5 miljoonaa kiintokuutiota vuodessa.
Metsätiedemiehet olivat jo aikaa sitten kertoneet, että avohakkuualojen kannot ovat pienpuun ja oksien jälkeen maamme kolmanneksi tärkein metsäenergiavara.
Ilmastokamppailun vaatimassa uusioenergian lisäyksessä kannoista saa huomattavan osan.
Kantojen nostoa kuitenkin vieroksuttiin 1900-luvun puolella muista ympäristösyistä.
Avohakkuualan mylläyksen pelättiin johtavan samanlaiseen metsän maiseman muutokseen ja luontoväen reaktioon, minkä takavuosien metsäauraus maassamme aiheutti.
2000-luvulla ajatukset muuttuivat. Avohakkuualan metsänviljelyyn hyväksytään nykyisin mätästys. Kokemus on osoittanut, että kantojen nosto samalla kaivinkoneella ei järkytä maisemaa lisää.
Kantojen ja ylipäänsä energiapuun poisto ilahduttaa metsän istuttajaa. Kannottomaan ja oksarydöstä siivottuun maahan taimien istutus pottiputkella käy entistä sutjakkaammin.
Metsäväen ja voimaloiden kiinnostus kantoihin oli vielä viime vuonna kovassa nousussa, kunnes ympäristöministeriön alainen Syke-tutkimuslaitos sekoitti keväällä 2011 ilmastokortit.
Laitoksen johtava tutkija, tohtori Jari Liski laski, että kantohakkeen energiakäyttö ei vähennäkään hiilidioksidin päästöjä vaan päinvastoin lisää niitä. Lähivuosina lisäys on maakaasun päästöjen luokkaa.
Ajatusketjun mukaan kannot eivät hakkuun jäljiltä lahoa ainakaan kahteenkymmeneen, tai ehkä viiteenkymmeneen vuoteen. Ne säilövät hiilidioksidin maahan vähintään tuon ajan.
Jos kannot nostetaan, murskataan ja poltetaan, voimalasta karkaa hiilidioksidi taivaalle samalla määrällä kuin se karkaa maakaasuakin poltettaessa.
Metsäntutkimuslaitoksen (Metla) professorit Antti Asikainen ja Hannu Ilvesniemi eivät ajatusta hyväksyneet. He vetosivat puun kiertoaikaan, joka on luokkaa sata vuotta ja pohjoisessa ylikin.
Siinä ajassa kannot joka tapauksessa lahoavat maahan. Sama hiilidioksidi päätyy taivaalle, poltettiinpa tai lahotettiinpa kannot, oli professorien viesti.
Metlan ja Syken kiistely hiilidioksidista on ratkaisematta. Se on kuitenkin johtanut jo siihen, että kantojen myynti metsäkaupoissa alkoi jumittaa.
Metsänkasvattajat ja urakoitsijat odottavat nyt, että uuden hallituksen maa- ja metsätalousministeri sekä ympäristöministeri ratkaisevat kiistan puoleen tai toiseen. Ratkaisu vaikuttaa muun muassa energiapuun saamaan ympäristötukeen eli risupakettiin.
Energiaväki puolestaan odottaa ratkaisua uusioenergian kovien lisäämistavoitteiden vuoksi.
Kun kantohakkeen korjuumäärä on jo miljoonan kiintokuution luokkaa, energiamäärä on niin suuri, että kannoista luopuminen vaatinee lyhytkiertopuun lisäviljelyä pelloilla ja suopohjilla.
Veli Pohjonen
Ilkka-Pohjalainen. Lukijoilta. 11.7.2011
No comments:
Post a Comment