Luontoomme valuu edelleen kiusallisia aineksia. Turvesuot päästävät järviin humusta. Kaivosten varastoaltaat pursuavat yli. Viime aikojen kuohuttavimpia ovat olleet Sotkamon Talvivaaran päästöt.
Osaksi valumat johtuvat ilmastostamme; meillä sataa vuodessa enemmän kuin haihtuu. Etelän maissa valumia tulee vähemmän. Niissä haihtuu enemmän kuin sataa.
Pintavalutuskentät ovat 2000-luvun keksintö hillitä valumia. Menetelmässä poistovesi lasketaan paljaalle maalle, tyypillisesti suolle. Osa vedestä haihtuu. Osa painuu maakerroksen läpi pohjaveteen, jättäen haitta-aineet maahan. Kentältä valuvan veden lasketaan puhdistuvan niin, että sen voi päästää suon alapuolisiin puroihin, jokiin ja järviin.
Pintavalutus käsittelee vettä passiivisesti. Haihtuminen tapahtuu vain elottomilta pinnoilta. Haihduntaa kannattaisi tehostaa sopivin viljelypuin.
Aineiden kiertoa voisi tehostaa suljetulla kierrolla ja niin, että haitta-aineet muuttuvat hyötyaineiksi. Kaivokselle voisi määritellä puskurialueen, missä elotonta louhosta ympäröi elollinen puuvyöhyke. Sen ulkopuolelle vesi poistuu vain puiden haihduttamana, tai ojissa ja puroissa puhtaampana kuin alapuolisten järvien vesi.
Parhaiten puskurivyöhön sopii Ruotsissa kehitetty menetelmä: biovalutuskentät. Niillä haitta-aineet siepataan janoisiin lehtipuihin. Biovalutuskentille tarvittava koneellinen viljely ja kasvatus hallitaan parhaiten Tanskassa.
Biovalutuskentiltä haetaan ensisijaisesti kovaa haihdutusta, toissijaisesti kovaa kasvua. Vesi valutetaan sellaisille lajeille, jotka ovat vedelle tuhlaavia. Ne haihduttavat mahdollisimman monta vesikuutiota vuodessa hehtaarilta.
Haihduttaessaan puut sieppaavat juurillaan haitta-aineita, jotka siirtyvät hakkeeseen. Voimalassa aineet siirtyvät tuhkaan tai savukaasuihin. Tuhka kierrätetään puiden lannoitteeksi.
Savukaasuista erotellaan pesurilla rikki. Talvivaarasta pääsee vesistöihin eniten juuri rikkiä, veteen liuenneina sulfaatteina. Biotaloudessa rikki ei ole haitta vaan hyöty. Rikkihän on lehtipuiden kymmenenneksi yleisin alkuaine; esimerkiksi hakepuu tarvitsee kasvaakseen rikkiä ja fosforia saman verran.
Toinen Talvivaarasta valuva kiusallinen aine on kadmium. Vuonna 2013 kaivoksen alapuolisista järvistä pyydettiin useita kaloja, joiden kadmiumpitoisuus ylitti syömisemme turvarajan.
Kadmiumin voi siepata biovalutuskenttään, sen sijaan että se lasketaan järven kaloille. Ruotsissa on mitattu, että valitut lehtipuut imevät biomassaansa 20 kertaa enemmän kadmiumia kuin esimerkiksi heinäkasvit. Kadmium poistuu kierrosta, kun hakevoimalan tuhkaa ei tällaisten lehtipuiden jäljiltä päästetä heti lannoitteeksi. Kadmium on ensin eroteltava tuhkasta.
Kaivosteollisuutemme on tänään ongelmissa, mikä vaatii uutta ajattelua. Vesistöjä on joka tapauksessa suojeltava paremmin. Valumat tulisi ottaa hyötykäyttöön.
Biovalutuskentät, veden elävä haihduttaminen, ravinteiden suljetut kierrot ja haitta-aineiden sieppaus maksavat. Se on laskettava kaivosalan 2000-luvun nousun ympäristökustannukseksi. Onneksi saamme vastapainoksi biovalutuskentiltä alati uusiutuvaa energiaa, hakkeena.
Veli Pohjonen
Ilkka-Pohjalainen. Lukijoilta. 20.5.2014
No comments:
Post a Comment