Kainuun metsistä ei synny hiilijalanjälkeä

Hiilijalanjälki kertoo montako kiloa ilmakehään päätyy harmillista liikahiiltä, kun ajaa esimerkiksi autoaan tai lämmittää taloaan perinteisellä polttoöljyllä. Hiilijalanjälki mittaa paljonko ilmastopäästöjä lähtee taivaalle itseäsi kohti, yritystäsi kohti, kuntaasi, maakuntaasi tai koko maatasi kohti.

Euroopan unioni on ollut kuluneen vuoden (2017) ajan huolestunut Suomen metsien hiilijalanjäljestä. Biotalous paisuu, hakkuut lisääntyvät. Tuleeko metsistämme ilmaston hiilijalanjälkiä, entistä useammin ja entistä painavampia?

Esimerkkinä voi käyttää koko Kainuun maakuntaa. Metsiä avohakataan vuosittain, hakkuuaukkoja muokataan, taimia istutetaan, taimikkoja hoidetaan ja nuoria metsiä harvennetaan. Jääkö Kainuun metsiltä hiilijalanjälki?

Luonnonvarakeskus on mitannut metsiämme vuodesta 1921. Kainuun puuvarasto on viimeksi laskettu vuosille 2011 ja 2015. Lähtövuonna runkopuuta oli 163 miljoonaa kuutiota ja loppuvuonna 170 miljoonaa kuutiota.

Ilmastolaskennassa biomassan hiilivarasto on paras laskea koko maa-alaa kohti. Muuten voi ajautua EU:n ympäristöajattelussa velloneeseen Lulucf –väittelyyn. Tässä maankäytön muutoksen kinastelussa on pohjimmiltaan kyse siitä miten metsäala mitataan. Itse metsän määritelmiä kun tiede tuntee maailmalla jo noin 800 kappaletta.

Kainuun koko maapinta-alaa (2,02 miljoonaa hehtaaria) kohti lasketut runkopuun määrät olivat 80,7 kuutiota hehtaarilla lähtövuonna ja 84,1 kuutiota hehtaarilla loppuvuonna. Runkopuusta johdettu alkuainehiilen määrä (rungot, oksat ja juuret) oli vastaavasti 28,5 tonnia hehtaarilla vuonna 2011 ja 29,7 tonnia vuonna 2015. Vuotuisista hakkuista huolimatta Kainuun puuston hiilivarasto kasvaa.

Koko maakunnan tasolla Kainuun metsistä ei hiilijalanjälkeä synny. Tilanne on päinvastainen. Harmillista liikahiiltä ei lähde taivaalle. Sen sijaan Kainuun puut nielevät ilmakehästä hiiltä vuodesta toiseen. Määrältään nieluvirta on keskimäärin 0,31 tonnia hiiltä vuotta ja maahehtaaria kohti.

Hiilen virroilla on rahallinen arvonsa. Vuodesta 2004 lähtien Euroopan unionin pörssit ovat hinnoitelleet fossiilisista polttoaineista ilmakehään nousevan hiilen päästövirran. Joulukuun puolivälissä 2017 päästövirran hinta oli 26 Euroa alkuainehiilen tonnia kohti.

Hinta mataa itse asiassa pohjalukemissaan. Tähän kiinnitti huomiota ilmastokamppailua nykyisin vetävä Ranskan presidentti Emmanuel Macron. Hän ehdotti joulukuussa 2017 järjestämässään Pariisin seurantakokouksessa, että päästöhiilen hinta pitäisi nostaa nykyisestään noin nelinkertaiseksi, tasolle 110 Euroa hiilitonnilta.

Kolmas vaihtoehto olisi kytkeä hiilimaksu arvo ilmaston päälämmittäjän, kivihiilen maailmanhintaan. Loppuvuoden 2017 hinnasta laskettu, Australian suurimmasta kivihiilipörssistä johdettu hiilimaksu olisi 96 euroa tonnilta.

Jos Kainuu voisi laskuttaa Euroopan unionin ilmastorahastoa vuotuisesta hiilen nieluvirrastaan alimman hinnan eli päästökaupan vaihtoehdon mukaan, tulos olisi jo melkoinen. Yhtä maahehtaaria kohti laskutus olisi kahdeksan Euroa vuodessa ja koko Kainuun maa-alalta noin 16 miljoonaa Euroa vuodessa.

Mitä pidemmälle ilmastonmuutos etenee, sitä välttämättömämmiksi ja sitä arvokkaammiksi metsien hiilen nieluvarastot nousevat. Metsiin imeytyville vuotuisille hiilen nieluvirroille syntyy lopulta rahoituksensa niin Suomessa, muualla Euroopassa kuin kaikkialla maapallolla.

Ilmastonmuutoksen merkitys ja pitkäkestoisuus ovat sitä luokkaa, että metsien hiilivarastoja ja hiilen nieluvirtoja ei tulisi kytkeä hetkellisiin tukiaisjärjestelmiin. Hiili olisi luontevampaa kytkeä pitemmän ajanjakson metsäverotukseen.

Eri kokoluokan metsätilat, yhteismetsät ja yhtiömetsät ilmoittaisivat vuosittaisessa veroilmoituksessaan hiilivarastonsa sen hetkisen suuruuden. Hiilivaraston laskenta on tänä päivänä edistynyt. Sen voi tehdä metsaan.fi palvelun pohjalta ja kännykkäsovelluksella. Siinä voi käyttää apuna härvelihelikopteria tai pienlentokoneen laserkeilausta.

Verotoimisto laskisi vuosi-ilmoitusten pohjalta metsätilan, yhteismetsän tai yhtiömetsän vuotuisen hiilivirran suunnan ja suuruuden, määrittäisi sen rahallisen arvon ja liittäisi sen verojen koko pakettiin. Hiilitonnin vuosihinnan määrittäisi ylempi verohallinto, päivärahan tai kilometrikorvauksen tapaan.

Hyvin metsäänsä hoitava kokisi hiilimaksun veronpalautuksena. Huonosti metsäänsä hoitava kokisi hiilimaksun jälkiverona. Hän, hänen yhteisönsä tai yhtiönsä oli hakannut metsää sen kasvua enemmän ja aiheuttanut hiilijalanjäljen. Siitä on oikein ja kohtuullista maksaa ilmastoveroa.

VELI POHJONEN

Kainuun Sanomat. Kolumni. 27.12.2017