Kesä 2020 oli Itä-Lapin luonnossa poikkeuksellinen. Ennätyksellisen lumitalven jälkeen lumet lähtivät vauhdilla. Lumen lähdön jälkeen seurasi poutakausi aina Juhannuksen tienoille asti. Sen jälkeen kiusaannuimme poikkeuksellinen runsaasta sääskivyörystä. Seuraavaksi riemastuimme poikkeuksellisen hyvästä hillasadosta.
Metsänkasvattajat huolestuivat, kun nuoriin mäntymetsiin ilmestyi poikkeuksellisen paljon ruskettumista. Kyseessä on sienitauti nimeltään männynversosurma. Se on metsissämme alati läsnä, mutta aiheuttaa kuluneen kesän laajuisia männyn rusketuksia verraten harvoin.
Versosurma iskee liian tiheänä kasvavaan viljelymännikköön. Versosurmaa voi ennakkoon ehkäistä tehokkaalla taimikonhoidolla.
Pääosa nuoria mäntyjä toipunee kesän versosurman hyökkäyksestä, jos uutta iskua ei tule ensi kesänä. Männyn kasvua tietysti menetetään vähintään yhden vuoden verran.
Versosurma liittyy Lapin ilmastotutkimukseen erikoisella tapaa. 1980-luvun lopussa Itä-Lapissa oli vuoden 2020 tapaan näyttävästi versosurmaa. Vakavimmilta tuntuvat vauriot olivat Sallan kunnassa sijaitsevan Rikkilehdon alueen männikössä.
Elimme 1980-luvulla happosateiden uhkan aikaa. Rikkilehdon ruskistuneista männiköistä levisi huhu, että vaurion aiheutti itärajan takaa tullut happosade. Tuhojen alkusyyksi arveltiin Sallan itäpuolelle sijainneiden Neuvostoliiton Kuolan alueen metallisulatoiden päästöjä.
Helsingin yliopiston Värriön tutkimusasema sijaitsee Sallassa, itärajamme vieressä ja verraten lähellä naapurin metallisulattamoita. Tutkimusaseman perusti 1967 nuori riistabiologian dosentti Erkki Pulliainen. Hän toimi sittemmin aseman sivutoimisena johtajana Oulun yliopiston professuurinsa, ja viimeksi kansanedustajakautensa aikoina.
Värriön tutkimusasema toimi jo 1980-luvulla budjettisäästöjen, leikkausten ja lopettamisuhkien alla. Kun Erkki Pulliainen sai tiedon Rikkilehdon männiköiden metsävaurioista, ja kun samoihin aikoihin velloi kohu happosateista ja metsien harsuuntumisesta niin Keski-Euroopassa kuin Suomessakin, hän päätti käynnistää Värriössä ilmastotutkimuksen.
Pulliainen otti eduskunnasta yhteyttä Värriön johtokunnan puheenjohtaja professori Pertti Hariin, ja ehdotti että Hari valmistelee pikaisesti budjetin Itä-Lapin ilmakehän rikkidioksidin pitoisuuden seuraamiseksi. Pulliainen lupasi hoitaa rahoituksen eduskunnan lisäbudjetista. Näin myös tapahtui.
Mittaukset alkoivat Värriössä 1991. Rikkidioksidin ohessa alettiin seurata muun muassa ilmakehän hiilidioksidia sekä mäntymetsien tuottamia pienhiukkasia. Professori Harin eläköitymisen jälkeen tutkimusta on tieteellisesti vetänyt akateemikko Markku Kulmala.
Männynversosurma käynnisti kansainvälisesti merkittäväksi nousseen Itä-Lapin ilmastotutkimuksen. Pitkäaikainen rahoitus varmistui. Värriön erämainen tutkimusasema sai jatkaa merkittävää toimintaansa.
Myös alkuperäinen kysymys ratkesi verraten pian: Itä-Lappiin saapuvista naapurin happosateista ei tarvitse olla huolissaan. Rikkilehdon mäntyjä oli rasittanut vain kotimainen versosurma.
Veli Pohjonen
Lapin Kansa. Alakerta. 27.8.2020
No comments:
Post a Comment