Turpeesta tuli monipuolinen sampo

Polttoturpeen nykykausi alkoi puoli vuosisataa sitten. Elimme halvan öljyn aikaa. Öljylämmitys oli yleistynyt niin kaupungeissa kuin maaseudulla, niin kaukolämmön kerrostaloissa kuin lähilämmön omakotitaloissa, jopa maatiloillakin. Äärimmillään saimme yli 60 prosenttia kaikesta energiasta ulkomaisesta öljystä. Pääosa tuli silloisesta Neuvostoliitosta.

1960-luvun kylmän sodan kaudella asetelma alkoi huolettaa päättäjiämme. Eniten puhutti huoltovarmuus. Miten kerrostalot ja kaupungit ylipäänsä turvaavat lämpönsä, jos maailma ajautuu kriisiin? Eduskunta antoi vuosikymmenen lopussa Valtion Polttoainetoimistolle (nykyinen Vapo Oy) tehtäväksi käynnistää uudelleen jyrsinturpeen tuotanto. Turpeen poltto oli sotien jälkeen hiipunut lähes nollatasolle.

Polttoturpeen käytön tavoitteeksi tuli 10 miljoonaa kuutiota vuodessa. Vuoden 1973 öljykriisin jälkeen tavoite nostettiin 20 miljoonaan kuutioon. Ykkösetappi saavutettiin 1985, kakkosetappi 1994. Korkeimmillaan saimme 1990-luvulla turpeesta seitsemän prosenttia koko energiastamme.

Kansantalouden kannalta turpeen kotimaisuus oli täydellinen. Tuontiturvetta ei voimaloissamme palanut. Turpeen ostoa tuskin edes kaavailtiin Euroopan toisesta turvemaasta, Irlannista.

Turpeesta tuli sampo paitsi energiaturvalle, myös kansantaloudelle. Kaikella ulkomaalta tuotavalla energialla on nimittäin kansantalouden taakka. Etenkin talouden taantuman aikoina taakan voi yksinkertaistaa: ulkomainen energia rahoitetaan ulkomaan velalla. Turpeella ei tätä taakkaa ollut.

Kun turpeen korvaa muilla energian lajeilla, ulkomailta tuotavan energian määrä kasvaa. Kun korvaamme turvevoiman tuulivoimalla, tuomme ulkomailta enemmän varmuussähköä. Tuontisähköstä saimme 2019 jo kuusi prosenttia koko energiastamme (turpeesta neljä prosenttia).

Kun korvaamme turvevoiman ydinvoimalla, tuomme uraania. Ydinvoiman kotimaisuus on samaa luokkaa kuin banaanin. Tuote ostetaan ulkomailta ja kypsytetään kotimaassa.

Kun korvaamme turpeen metsähakkeella haketta tuodaan välittömästi, etupäässä Venäjältä ja Baltian maista. Haketta tuodaan jo nyt. Vuoden 2019 lopussa hake nousi puuntuontimme ykköseksi. Luonnonvarakeskuksen tuoreimman, joulukuun tilaston mukaan kaikesta tuomastamme puusta 45 prosenttia oli haketta. Runkomaista lehtipuuta oli 41 prosenttia ja runkomaista havupuuta 14 prosenttia.

Ilmastosyistä olimme ennen koronakriisiä luopumassa polttoturpeesta. Kotimaisuudesta luopuminen arvelutti jo silloin, kansantalouden kannalta. Tuskin kukaan olisi toivonut taloutemme historian kirjoittajan myöhemmin kertovan, että mitä nopeammin turpeesta luovuttiin, sitä nopeammin kasvoi ulkomaan velka.

Koronakriisin puhjettua huoltovarmuus on alkanut puhuttaa niin ruoan kuin energian tuotannon osalta. Mistä kaukolämmön voimalamme saavat ensi talven energiansa, jos maailmantalous ajautuu yhä syvempään kriisiin? Jo huoltovarmuuden takia kotimaisen turpeen tuotantoa on luonnollista jatkaa ensi kesänä vähintään nykyisellä, kestävällä tasolla.

Veli Pohjonen

Kalajokilaakso. Mielipide. 14.4.2020