Jokapäiväinen leipämme on turvattava

KORONAVIRUS on nostanut ruokaturvan puheenaiheeksi. Mistä saamme kasvihuoneisiin vihannesten kasvattajia? Mistä saamme marjatiloille työväkeä, kun rajat ovat kiinni? Onko vielä riittävästi talonpoikia kylvämään kotimaista viljaa?

Ruokaturvamme viime vuonna oli 713 viljakiloa henkilöä kohden. Koko maapallolle laskettu ruokaturva vuonna 2019 oli 343 kiloa. Rikkaana maana olemme yli kaksi kertaa maapallon keskiarvon yläpuolella. Kehitysmaissa ruokaturva on alle keskiarvon. Esimerkiksi väkirikkaassa Etiopiassa ruokaturva vuonna 2019 oli vain 246 kiloa henkilöä kohden.

Viime vuosisadalla meitä koetteli kaksi kriisiä, jolloin ruokaturvamme oli kehitysmaan luokkaa. Heti itsenäistymisen jälkeen olimme tasolla 245 kiloa henkilöä kohden. Pääsimme silti 1930-luvulla jo 400 kilon tasoon. Toisen maailmansodan jälkeen ruokaturvamme romahti vuonna 1946 alimmilleen, 210 kiloon. Toivuimme kuitenkin tästä sodan aiheuttaneesta kriisistä tasaisen varmasti. 1950-luvulla olimme jo maapallon nykykeskiarvon tasolla.

1960-luku oli jokapäiväisen leivän nousun vahvaa aikaa, ja nykyisen tason 700 kiloa ylitimme ensimmäisen kerran vuonna 1975.

Sen jälkeen ja vuonna 1995 alkaneella EU-kaudella ruokaturvamme on sahaillut osaksi maatalouspolitiikan pyörteissä, osaksi kesien sääolojen vaihteluissa. Maapallon keskilukemaan verrattuna ruokaturvamme on kuitenkin ollut pysyvästi niin korkea, että jokapäiväinen leipä ei ole askarruttanut.

Toivottavasti maatilamme saavat viljapellot kylvetyiksi nyt koronakeväällä 2020 niin, ettei ruokaturvaamme tule huolestuttavaa notkahdusta.

Veli Pohjonen

Helsingin Sanomat. Mielipide. 7.4.2020