Kannattaisiko risupaketti muuttaa 2020-luvulla palometsänhoidon paketiksi?

Metsänhoitomme pääsi maailman eturiviin syksyllä 2018, kun Yhdysvaltain presidentti Donald Trump vieraili Kalifornian ankarien metsäpalojen alueella. Hän kehotti kansalaisiaan hoitamaan jatkossa Kalifornian metsiä suomalaisella, metsäpaloja hillitsevän metsänhoidon tavalla. Olisiko jotain vastaavaa vierailijaa tarvittu myös Australian nykyisillä, vielä järkyttävämmillä paloalueilla?

Trump käytti suomalaisesta palometsänhoidosta sanaa raking, mikä tarkoittaa haravoimista. Metsien haravoiminen huvitti suomalaisia. Letkautuksen taustalla oli kuitenkin tosiasia. Kesän 2018 poikkeuksellisen pitkän lämpökauden aikana Suomen hoidetut metsät eivät olleet syttyneet tuleen. Kesän metsäpaloja oli silti niin itärajan takana kuin länsirajan takanakin.

Paloturvallisessa mallissa viljelymetsää hoidetaan säännöllisin harvennuksin niin, että viereisten runkojen paloherkät, kuivat oksat eivät enää syleile toisiaan. Pääosaa Kalifornian metsiä ei hoideta tällä periaatteella. Myöskään Australian paloherkkiä metsiä ei hoideta näin.

Toiseksi, paloturvallisessa mallissa harvennushakkuissa korjataan myytäväksi paitsi teollisuuden hamuama runkopuu, myös nykypäivän lämpö- sekä sähkövoimaloihin menevät oksat, latvukset ja ylimääräinen pienpuu. Korjuukoneet korjaavat ja kuljettavat energiapuun metsäautotien varteen, missä se haketetaan. Lopulta energiapuu palaa voimalassa hallittuna hyötypalona, ei metsässä holtittomana maastopalona.

Kolmas palometsänhoidon toimenpide on havupuiden pystykarsinta. Kun oksat poistaa yli pensaspalojen liekin rajan, arvopuuston latvapalojen riski vähenee. Pystykarsinta voi kehittyä arvopuiden kannalta tärkeäksi metsäpalojen estotoimeksi.

Viljelymetsiemme nykyinen ”haravoiminen” juontuu 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa istuneeseen, Metsäntutkimuslaitoksen professori Olavi Huikarin vetämään energiametsätoimikuntaan. Se arvioi energiapuun korjuun mahdollisuudeksi jo silloin 20,4 miljoonaa kuutiota. Toimikunnan mietintö käynnisti nykyisen energiametsätalouden.

Seuraavaksi hakkuutähteen ja pienpuun korjuuta vauhditti eduskunnan metsätalouteen 2002 luoma ”risupaketti”. Sana on peräisin silloisesta väittelystä, tarvitsemmeko viidettä ydinvoimalaa vai emme. Risupaketti koottiin energiapuun tuotannon tukilupaukseksi.

Vuonna 2018 hakkuutähdettä ja pienpuuta korjattiin hakkeeksi yhteensä 6,6 miljoonaa kiintokuutiota. Varsinaisessa energiapuun kaupassa puuta liikkuu nyt noin 3,5 miljoonaa kuutiota vuodessa.

Lähes nollatasolta alkanut, 40 vuotta kehitetty energiapuun korjuu paransi metsiemme paloturvallisuutta. Kannattaisiko risupaketti muuttaa 2020-luvulla palometsänhoidon paketiksi?

Palometsänhoito on jo Suomen valtti. Australian metsäpalojen viimeaikaiset kokemukset ja ilmaston muutoksen ennusteet kannustavat meitä kehittämään sitä edelleen. Palometsänhoidon toimiin kannattaisi ryhtyä jo ennen tulevan kesän mahdollista uutta hellekautta.

Veli Pohjonen

Iisalmen Sanomat Mielipide. 2.2.2020