Maatilojemme pellot ovat tuottaneet energiaa ennenkin

EU:n tukimaatalouden opin mukaisesti maatilojen pellot voivat tuottaa ainoastaan ruokaa ja rehua. Vain niiltä pelloilta voi kuitata hehtaaritukea. Poikkeuksena tukimaatalous voi maksaa sopiville pelloille ympäristötukea tai luonnonhaittakorvausta, vaikka ne pellot eivät varsinaisesti tuota mitään satoa.

Energian tuotanto pelloilla ei kuulu tukimaatalouden oppiin. Energiaviljelyä emme ole käytännössä kehittäneet neljännesvuosisadan EU:n kaudellamme.Maatilat ovat kuitenkin tuottaneet energiaa ennenkin.

Älkää unohtako risupakettia

Päättäjämme piirtävät parhaillaan fossiilipolttoaineiden tiekarttaa. Se kertoo, miten vähentää jatkossa fossiilipolttoaineiden käyttöä ja niiden päästöjä.

On hyvä tarkastella, miten aikaisemmat tiekartat toimivat. Edellinen energiauudistukseen liittyvä tiekartta oli niin sanottu risupaketti.

Sana risupaketti on peräisin vuoden 2002 väittelystä siitä, tarvitsemmeko viidettä ydinvoimalaa vai emme. Risupaketin silloinen eduskunta kokosi uusiutuvan energian, etenkin energiapuun tukilupaukseksi.

Energiaviljely tulisi liittää EU:n tukitalouteen

Energiaviljelyn tutkimus alkoi 1970-luvun öljykriiseistä. Aluksi tavoite oli löytää nopeakasvuisia lehtipuita jalostukseen ja koekasvatukseen. Merkittävin löytö oli 1980 Neuvostoliitosta, Voronezin puulajipuistosta Suomeen tuotu siperianpajun lajike. Se on kasvanut Suomessa puiden pituuskasvun vuosiennätyksen 4,70 metriä kesässä.

Siperianpaju monistettiin Ruotsiin. Tänään se on eurooppalaisen pajunjalostuksen kantalajeja.

Energian kotimaisuus hiipuu turpeen myötä

Polttoturpeen nykykausi alkoi puoli vuosisataa sitten. Elimme silloin halvan öljyn aikaa. Öljylämmitys oli yleistynyt niin kaupungeissa kuin maaseudulla, niin kaukolämmön kerrostaloissa kuin lähilämmön omakotitaloissa. Saimme äärimmillään yli 60 prosenttia kaikesta energiastamme ulkomailta ostetusta öljystä. Pääosa tuli silloisesta Neuvostoliitosta.

Silloisella kylmän sodan kaudella asetelma alkoi huolettaa päättäjiämme. Eniten puhutti huoltovarmuus. Mistä saamme talvisen lämpömme, jos maailmanpolitiikka ajautuu kriisiin. Eduskunta antoi 1960-luvun lopussa alaiselleen, Valtion Polttoainekeskukselle (VAPO) tehtäväksi käynnistää uudelleen polttoturpeen tuotanto. Se oli sotien jälkeen hiipunut lähes nollatasolle.

Määrällisesti polttoturpeen käytön tavoitteeksi tuli 10 miljoonaa kuutiota vuodessa. Vuoden 1973 Jom Kippurin sodan ja syntyneen öljykriisin jälkeen lukema nostettiin 20 miljoonaan kuutioon. Ykkösetappi saavutettiin 1985, kakkosetappi 1994. Korkeimmillaan saimme 1990-luvulla turpeesta seitsemän prosenttia koko energiastamme.

Kotimaiseen turpeeseen perustuva huoltovarmuuden tavoite saavutettiin. Ilmastosyistä olemme nyt luopumassa turpeesta.

Kansantalouden kannalta turpeen kotimaisuus oli täydellinen. Ulkomaista tuontiturvetta ei voimaloissamme palanut. Turpeen tuontia tuskin edes kaavailtiin Euroopan toisesta turvemaasta, Irlannista.

Neuvostoliitto olisi teoriassa voinut tarjota meille turvetta maidemme välisessä tavaranvaihtosopimuksessa. Turvetalous ei ollut siellä kuitenkaan kehittynyt. Eihän öljynaapurillamme ollut tarvetta kehittää omaa energian huoltovarmuuttaan turpeen suuntaan.

Kaikella ulkomaalta tuotavalla energialla on kansantalouden taakka. Etenkin talouden taantuman aikoina voi yksinkertaistaa: ulkomainen energia rahoitetaan ulkomaan velalla.

Kun turpeen korvaaminen muilla energian lajeilla alkaa, ulkomailta tuotavan energian määrä väistämättä nousee. Kun korvaamme turvevoiman esimerkiksi tuulivoimalla, ulkomaisen varmuussähkön määrä kasvaa. Tuontisähköstä saimme 2018 jo viisi prosenttia koko energiastamme (turpeesta 4 %)

Kun korvaamme polttoturpeen puuhakkeella tai puupelletillä, niitä tuodaan välittömästi Venäjältä ja Baltian maista. Niitä tuodaan jo nyt. Puupellettiä laivataan Eurooppaan tänään myös USA:sta ja Kanadasta.

Kun korvaamme turvevoiman ydinvoimalla, tuomme uraania. Ydinvoiman kotimaisuus on samaa luokkaa kuin banaanin. Tuote ostetaan ulkomailta ja vain kypsytetään kotimaassa.

Polttoturpeen luontaisin korvaaja lämmön ja sähkön voimaloissamme on energiahake. Kotimaisen energiahakkeen lisäkorjuun ja ylipäänsä tuotannon varmistaminen odottaa nyt päättäjiltämme vähintään samantapaista sitoutumista kuin parikymmentä vuotta sitten, kun lisäydinvoiman varmistamiseksi kasattiin "risupaketti".

Kotimaisuudesta tuli yllättäen turpeesta luopumisen tuska. Tuskin kukaan haluaa taloutemme historian myöhemmin kertovan, että mitä nopeammin kotimaisesta turpeesta luovuttiin, sitä nopeammin kasvoi ulkomaan velka.

VELI POHJONEN

Haapavesi-lehti. Mielipide. 26.2.2020

Kotimaisuudesta tuli yllättäen turpeesta luopumisen tuska

Polttoturpeen nykykausi alkoi puoli vuosisataa sitten. Elimme silloin halvan öljyn aikaa. Öljylämmitys oli yleistynyt niin kaupungeissa kuin maaseudulla, niin kaukolämmön kerrostaloissa kuin lähilämmön omakotitaloissa. Saimme äärimmillään yli 60 prosenttia kaikesta energiastamme ulkomailta ostetusta öljystä. Pääosa tuli silloisesta Neuvostoliitosta.

Silloisella kylmän sodan kaudella asetelma alkoi huolettaa päättäjiämme. Eniten puhutti huoltovarmuus. Mistä saamme talvisen lämpömme, jos maailmanpolitiikka ajautuu kriisiin. Eduskunta antoi 1960-luvun lopussa alaiselleen, Valtion Polttoainekeskukselle (Vapo) tehtäväksi käynnistää uudelleen polttoturpeen tuotanto. Se oli sotien jälkeen hiipunut lähes nollatasolle.

Viljele ja varjele metsiä myös 2020-luvulla

Huoli puun riittävyydestä, metsistä, soista ja ylipäänsä luonnosta kasvaa vuodesta toiseen. Metsätalous tarkistaa ilmastokamppailun myötä suuntaansa. Metsää on jatkossa joka tapauksessa viljeltävä lisää. Miten käy varjelun, minkä verran metsää on suojeltava jatkossa?

Suojelussa on kysymys luontomme monipuolisuuden säilyttämisestä sukupolvelta toiselle. Haluamme erityisesti, että harvinaiset eläin- ja kasvilajit eivät kuole aikanamme sukupuuttoon.

Luonnontieteilijät ovat aihetta pohtineet, laskeneet ja tietokonein mallittaneet jo vuosikymmeniä. Mikä on se prosentti erilaisista maa-alueista, mikä takaa lajien säilymisen? Vähimmäisprosenttia sanotaan ekologiseksi marginaaliksi. Se on eräänlainen reunavyöhyke mitä pitkin eläin- ja kasvilajit voivat aikaa myöten siirtyä turvallisesti paikasta toiseen. 1970-luvulla ekologisen marginaalin tarpeeksi arvioitiin yliopistopiireissä 15 prosenttia.

Sittemmin aihe eteni kansainvälisiin kokouksiin. Painavin niistä pidettiin 2014 Japanin kaupungissa Aichi. Siellä maa-alueiden suojelun prosentiksi koko maapallolla sovittiin kaikille seitsemäntoista, vuoteen 2020 mennessä.

Suomi on jo tällä tiellä, tosin hivenen myöhässä. Lisäämme kyllä suojelualueita vuosittain. Luonnonvarakeskuksen tuoreimman tilastoinnin mukaan olimme suojelleet 4,5 miljoonaa hehtaaria vuonna 2016 ja 4,7 miljoonaa hehtaaria vuonna 2019. Suojelun alueissa on mukana metsä- ja kitumaan lisäksi joutomaata ja muuta metsätalousmaata.

Koko maapinta-alaamme (30 miljoonaa hehtaaria) kohti laskien vuoden 2016 suojelun prosentti oli 14,8. Vuoden 2019 prosentti on 15,5 %. Tällä vauhdilla saavutamme Aichin 17-tavoitteen 2020-luvun loppupuolella.

Suojelussamme on kaksi kiusallista painottumaa. Lienemme suojelleet suhteellisesti liikaa Lapin ylämaata ja liian vähän vaikkapa Etelä-Suomen korpisoita. Toinen painottuma koskee maanomistusta. Yli 80 prosenttia luonnonsuojelua on Metsähallituksen mailla. Valtaosa metsiämme on kuitenkin yksityismailla. Näiden kahden epäsuhdan vuoksi tulemme kiistelemään metsien varjelusta jatkossakin.

Japanin Aichin sopimuksessa on kauaskantoinen kääntöpuolensa. Kun olemme suojelleet tasapuolisesti kaikista luontotyypeistämme 17 prosenttia, meille jää maa-alasta viljelyyn vielä 83 prosenttia.

Esimerkiksi kasvuisaa metsämaata meillä on Suomessa 20 miljoonaa hehtaaria. Metsätaloudessa siitä voi jatkaa Aichin mukaan 17 miljoonaa hehtaaria. Koko Suomen keskitasolla luonnon monimuotoisuus ei vaarannu, jos avohakkaamme näitä metsiä kerran, pari vuosisadassa. Meidän on vain muistettava viljellä hakkuuaukeat mahdollisimman nopeasti takaisin metsäksi.

Jotta emme ajautuisi 2020-luvulla takavuosien metsäsodista muistettaviin ympäristökiistoihin, metsätalouden kannattaa ennen viljelyä puskuroida itsensä varjelulla. Aichin prosenttia 17 voisivat tavoitella paitsi metsähallitus ja muut yhtiömetsät, myös maakunnat, kunnat ja perhemetsät.

Veli Pohjonen

Länsi-Savo. Mielipide. 26.2.2020

Energian viljelyyn saatava EU-tukea

Pellolla voisi kasvattaa nopeakasvuisia puita, joista saadaan biodieseliä

EU:n tukimaatalouden opin mukaisesti maatilojen pellot voivat tuottaa ainoastaan ruokaa ja rehua. Vain niiltä pelloilta voi kuitata hehtaaritukea. Poikkeuksena tukimaatalous voi maksaa sopiville pelloille ympäristötukea tai luonnonhaittakorvausta, vaikka ne pellot eivät varsinaisesti tuota mitään satoa.

Energiaa pelloilta ei kuulu tukimaatalouden oppiin.

Maatilat tuottaneet energiaa ennenkin. Sata vuotta sitten liikkumisemme pohjasi uusiutuvaan energiaan. Meillä ei ollut fossiiliöljyllä käyviä autoja. Jos meidän täytyi kulkea kävelymatkaa kauemmaksi, menimme hevosvaunuilla. Maatiloilla hevonen teki traktorin työt.

Biodieselin tarinasta opittavaa

Biodiesel on pitkään kehitetyn energiaviljelyn tuotteita. Suomessakin käytiin 1970-luvulla läpi kaikki viljelykasvit, mistä voi puristaa autojen, traktoreiden ja työkoneiden polttonestettä. Harkinnassa olivat muun muassa rypsi, sokerijuurikas, viljat, ruokohelpi ja energiapaju.

Maatilan tasolla pisimmälle eteni lounaissuomalainen insinööri-maanviljelijä Väinö Laiho. Pöytyän sinappikeisariksi nimetty keksijä viljeli 1990- ja 2000-luvulla sinappia ja puristi siitä biodieseliä traktoriensa ja autojensa tankkeihin.

Biodieselin varhainen menetelmä ei edennyt Suomessa, eikä muuallakaan Pohjoismaissa. Maailman biodiesel puristetaan tänään pääosin öljypalmusta. Sen päätuottajia ovat alun perin kehitysmaina pidetyt Malesia ja Indonesia. Niistä tulee 85 prosenttia maapallon palmuöljystä.

Palmuöljyn eteneminen alun perin köyhissä maissa on kehitysavun menestystarina. Öljypalmun alkukoti on Länsi-Afrikassa. Vuonna 1848 silloiset Hollannin kehitysavun toimijat veivät öljypalmun Kaakkois-Aasiaan. Silloin oli kyse ruokaöljystä, ruoan tuotannon kehittämisestä.

Malesian puolella ensimmäinen öljypalmun viljelmä perustettiin 1917. Nyt viljelty öljypalmu kattaa 18 prosenttia Malesian koko maa-alasta. Vastaavaa satavuotista maiseman muutosta on tuskin missään muussa maassa koettu ihmiskunnan tuoreemman historian aikana.

Kohua herättää luontaisten sademetsien raivaaminen vieraan öljypalmun tieltä. Metsien suojelussa Malesialla riittää tehtävää. Kansainvälisen Aichi-sopimuksen mukaan kukin maa suojelee 17 prosenttia maa-alastaan. Malesiassa WWF-järjestön laskema suojelun prosentti on nyt yksitoista. Kun maa pääsee Aichin tavoitteeseen, kohu öljypalmun ja sademetsien ristiriidasta vaimennee.

Öljypalmun nousu Kaakkois-Aasiassa on seuraus länsimaiden biodieselin tarpeesta. Esimerkiksi vuonna 2018 Indonesiasta Eurooppaan tuodusta palmuöljystä 40 prosenttia päätyi biodieseliksi, Malesiasta Eurooppaan tuodusta 30 prosenttia.

Palmuöljyn vienti nosti Malesian ja Indonesian kehitysmaiden köyhyydestä. Nyt Malesian kansantuotteesta 3,8 prosenttia tulee öljypalmusta. Indonesiassa puolestaan 6 miljoonaa ihmistä saa öljypalmusta toimeentulonsa. Vaikka pääosa öljypalmua kasvaa yhtiöiden plantaasiviljelmillä, 40 prosenttia Kaakkois-Aasian öljypalmuista on silti pienviljelijöiden tiloilla.

Vielä 1970-luvulla maat olivat Suomen kehitysavun ehdokasmaita. Indonesiaan metsäapua muutaman vuoden annoimmekin. Tänään Malesiaan ja Indonesiaan annettavasta kehitysavusta ei voisi edes puhua. Öljypalmu nosti maat meille normaaleiksi kauppakumppaneiksi.

Öljypalmu, energiaviljely ja biodiesel kasvoivat maailmanlaajuiseksi menestystarinaksi. Suomessa siirtymä huoltoasemilla fossiilidieselistä biodieseliin on osa niitä käytännön toimia, joita uuvuttavia ilmastokokouksia seuranneet kansalaisemme nyt odottavat.

Kehitysmaissa edenneestä biodieselin menestystarinasta on opittavaa. Biodieseliin pohjaavan energiaviljelyn paluuta odottaa myös Suomen maatalous.

VELI POHJONEN

Sydän-Satakunta. Mielipide. 20.2.2020

Maataloutemme pellot ovat tuottaneet energiaa ennenkin

Eu­roo­pan uni­o­nin tu­ki­maa­ta­lou­den opin mu­kai­ses­ti maa­ta­lou­den pel­lot voi­vat tuot­taa ai­no­as­taan ruo­kaa ja re­hua. Vain niil­tä pel­loil­ta voi kui­ta­ta heh­taa­ri­tu­kea.

Poik­keuk­se­na tu­ki­maa­ta­lous voi mak­saa so­pi­vil­le pel­loil­le ym­pä­ris­tö­tu­kea tai luon­non­hait­ta­kor­vaus­ta, vaik­ka ne pel­lot ei­vät var­si­nai­ses­ti tuo­ta mi­tään sa­toa.

Bi­oe­ner­gi­an tuo­tan­to pel­loil­la ei kuu­lu tu­ki­maa­ta­lou­den op­piin. Ener­gi­a­vil­je­lyä em­me ole käy­tän­nös­sä ke­hit­tä­neet nel­jän­nes­vuo­si­sa­dan EU:n kau­del­lam­me.

Maatilat ovat tuottaneet uusiutuvaa energiaa ennenkin

Sata vuotta sitten liikkumisemme pohjasi uusiutuvaan energiaan. Meillä ei ollut fossiiliöljyllä käyviä autoja. Jos meidän täytyi kulkea kävelymatkaa kauemmaksi, menimme hevosvaunuilla. Maatiloilla ei ollut traktoreita. Hevosilla kynnettiin, muokattiin, korjattiin, kuljetettiin.

Energiansa hevoset saivat pelloilta heinänä tai kaurana. 1900-luvun alussa maataloutemme peltoalasta lasketaan tarvitun 30 prosenttia hevosten rehuenergialle. Se oli aidosti uusiutuvaa energiaa, mistä ei tullut hiilidioksidin haitallisia päästöjä.

Polttopuun teko kannattaa

Kevään edetessä maakunnassa matkaava ei voi olla huomaamatta pientalojen ja maatilojen pihoilla paisuvia pilkekasoja. Polttopuuta halotaan ja pilkotaan, kuivumaan kevään haihduttavassa auringossa. Pihoilla näkee traktorivetoisia pilkekoneita, sähkökäyttöisiä piensirkkeleitä ja halkaisukirveitä.

Puuta paloi pientaloissa ja maatiloilla 6,9 miljoonaa kiintokuutiota vuonna 2017. Määrä on mittava, se on enemmän kuin esimerkiksi Äänekosken sellutehtaan raaka-aineen vuositarve (6,5 miljoonaa kuutiota).

Enemmän mielihyvää metsänhoidosta

Tänään avohakkuun läpi hiihtelevä voi murehtia mitä tarkoittaa sana metsänhoito. Myös taimikonhoito mietityttää. Maahan hoidettua, saunapuun kokoista koivua voi olla suksien alla sikin sokin.

Metsänhoito kaipaa mielihyvää antavia menetelmiä. Esimerkiksi käy meillä harvinaistunut pystykarsinta.

Pystykarsinta tavoittelee oksatonta tyvitukkia, kun puu myöhemmin myydään. Kyseessä on pitkäaikainen metsänhoito. Nuorena karsitun puun voi ehkä myydä tukiksi vasta seuraava sukupolvi.

Metsälöitämme kannustettiin pystykarsintaan metsänparannuksen kaudella, 1980-luvulla. Metsäkeskus piti karsituista metsiköistä kortistoa. Metsäyhtiöt lupautuivat maksamaan kortiston perusteella tukkipuusta korotettua hintaa, kun puusto tuli aikanaan myyntiin.

Palomet­sän­hoitoa kannattaa edelleen kehittää – Trumpin harava­lau­sunnon taustalla on kova tosiasia

Suo­ma­lai­nen met­sän­hoi­to pää­si maa­il­man etu­ri­viin syk­syl­lä 2018, kun Yh­dys­val­tain pre­si­dent­ti Do­nald Trump vie­rai­li Ka­li­for­ni­an an­ka­rien met­sä­pa­lo­jen alu­eel­la.

Trump ke­hot­ti kan­sa­lai­si­aan hoi­ta­maan jat­kos­sa Ka­li­for­ni­an met­siä suo­ma­lai­sel­la, met­sä­pa­lo­ja hil­lit­se­vän met­sän­hoi­don ta­val­la. Oli­si­ko pre­si­dent­ti Trum­pin pi­tä­nyt vuo­den vaih­tees­sa vie­rail­la Aust­ra­li­an pa­lo­a­lu­eil­la­kin?

Risupaketti odottaa paimentamista

Sana risupaketti on peräisin vuoden 2002 väittelystä siitä, tarvitsemmeko viidettä ydinvoimalaa vai emme. Risupaketti koottiin uusiutuvan energian, etenkin energiapuun tukilupaukseksi.

Risupaketin avulla saatiin viides ydinvoimala (Olkiluoto kolmonen) eduskunnassa lopulta läpi. Kansanedustajathan olivat vuonna 1992 sen yllättäen kaataneet. Risupaketilla ajettiin myöhemmin eteenpäin myös Hanhikiven ydinvoimahanketta Pyhäjoella.

Vuoden 2002 risupaketti oli vielä sanahelinää. Se ei sisältänyt tavoitteita, esimerkiksi sitä, kuinka energiapuun määrää kuutioissa oli määrä lisätä vuosien saatossa.

Palometsänhoidossamme on opittavaa muillekin

Metsänhoitomme pääsi maailman eturiviin syksyllä 2018, kun Yhdysvaltain presidentti Donald Trump vieraili Kalifornian ankarien metsäpalojen alueella. Hän kehotti kansalaisiaan hoitamaan jatkossa Kalifornian metsiä suomalaisella, metsäpaloja hillitsevän metsänhoidon tavalla. Olisiko jotain vastaavaa vierailijaa tarvittu myös Australian nykyisillä, vielä järkyttävämmillä paloalueilla?

Trump käytti suomalaisesta palometsänhoidosta sanaa raking, mikä tarkoittaa haravoimista. Metsien haravoiminen huvitti suomalaisia. Letkautuksen taustalla oli kuitenkin tosiasia. Kesän 2018 poikkeuksellisen pitkän lämpökauden aikana Suomen hoidetut metsät eivät olleet syttyneet tuleen. Kesän metsäpaloja oli silti niin itärajamme kuin länsirajamme takana.

Paloturvallisessa mallissa viljelymetsää hoidetaan säännöllisin harvennuksin niin, että viereisten runkojen paloherkät, kuivat oksat eivät enää syleile toisiaan. Pääosaa Kalifornian metsiä ei hoideta tällä periaatteella. Myöskään Australian paloherkkiä metsiä ei hoideta näin.

Toiseksi, paloturvallisessa mallissa harvennushakkuissa korjataan myytäväksi paitsi teollisuuden hamuama runkopuu, myös nykypäivän lämpö- sekä sähkövoimaloihin menevät oksat, latvukset ja ylimääräinen pienpuu. Korjuukoneet korjaavat ja kuljettavat energiapuun metsäautotien varteen, missä se haketetaan. Lopulta energiapuu palaa voimalassa hallittuna hyötypalona, ei metsässä holtittomana maastopalona.

Kolmas palometsänhoidon toimenpide on havupuiden pystykarsinta. Kun oksat poistaa yli pensaspalojen liekin rajan, arvopuuston latvapalojen riski vähenee. Pystykarsinta voi kehittyä arvopuiden kannalta tärkeäksi metsäpalojen estotoimeksi.

Viljelymetsiemme nykyinen ”haravoiminen” juontuu 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa istuneeseen, Metsäntutkimuslaitoksen professori Olavi Huikarin vetämään energiametsätoimikuntaan. Se arvioi energiapuun korjuun mahdollisuudeksi jo silloin 20,4 miljoonaa kuutiota. Toimikunnan mietintö käynnisti nykyisen energiametsätalouden.

Seuraavaksi hakkuutähteen ja pienpuun korjuuta vauhditti eduskunnan metsätalouteen 2002 luoma "risupaketti". Sana on peräisin silloisesta väittelystä, tarvitsemmeko viidettä ydinvoimalaa vai emme. Risupaketti koottiin energiapuun tuotannon tukilupaukseksi.

Vuonna 2018 hakkuutähdettä ja pienpuuta korjattiin hakkeeksi yhteensä 6,6 miljoonaa kiintokuutiota. Varsinaisessa energiapuun kaupassa puuta liikkuu nyt noin 3,5 miljoonaa kuutiota vuodessa.

Lähes nollatasolta alkanut, 40 vuotta kehitetty energiapuun korjuu paransi metsiemme paloturvallisuutta. Kannattaisiko risupaketti muuttaa 2020-luvulla palometsänhoidon paketiksi?

Palometsänhoito on jo Suomen valtti. Australian metsäpalojen viimeaikaiset kokemukset ja ilmaston muutoksen ennusteet kannustavat meitä kehittämään sitä edelleen. Palometsänhoidon toimiin kannattaisi ryhtyä jo ennen tulevan kesän mahdollista uutta hellekautta.

VELI POHJONEN

Lounais-Lappi. Mielipide. 15.2.2020

Etanolin osuus nousee vääjäämättä

Bensiinin tankkauksessa odotamme huoltoasemalle seuraavaa, 15 prosentin etanolin osuutta, nykyisen 10 prosentin jatkoksi. Prosentista puhui näyttävimmin 2019 elokuussa presidentti Trump. Hän esitteli USA:n maissinviljelijöille ”jättipaketin”, missä maissiperäisen etanolin osuutta nostetaan.

Etanolin osuus on Suomea edellä esimerkiksi Thaimaassa. Siellä huoltoasemien bensavalikossa on jo 20-prosenttinen etanolin vaihtoehto. Etanoli tislataan perinteisesti sokeriruo’osta. Tuoreempana raaka-aineena Thaimaassa on juurikasvina viljeltävä maniokki eli kassava.

Rudolf Dieselin ennustus

Vuonna 1911 muuan tuntematon saksalainen koneinsinööri, Rudolf Diesel kertoi kokeesta, jonka hän oli tehnyt uudella moottorillaan. Diesel oli keksinyt ruiskuttaa moottorinsa sylinteriin kasveista puristettua öljyä. Kasviöljy oli syttynyt ja Dieselin moottori käynnistynyt.

Heti Diesel aavisti, mitä mahdollisuuksia hänen keksintönsä toisi. "Vaikka kasviöljyn käyttö moottorissani voi näyttää vielä tulevaisuuden unelmalta, ennustan vakaassa uskossa, että tämä voi helpottaa maatalouden kehittymistä niissä maissa, joissa öljykasveja voi viljellä" Diesel ennusti.

Biologinen hiilidioksidi kannattaa siepata

Kansainvälinen ilmastopaneeli (IPCC) tiivisti jo lokakuun 2018 kohuraportissaan ilmaston muutoksen torjunnan maapallolla kolmeen keinoon. Fossiilisten polttoaineiden käyttöä on määrätietoisesti vähennettävä. Niistä tulee jatkuvasti kolme neljäsosaa ilmastoa lämmittävästä hiilidioksidista.

Toinen keino, mihin elokuun 2019 raportti puolestaan painottui, liittyy maankäytön muutoksiin. Keskeistä on, että hiilen nieluiksi kasvavia metsiä viljellään maapallolle lisää. Suomesta esitetty Saharan metsityshanke sai uutta pontta.

Puuvoima nousee vahvimpana

Uusiutuva energia ajatellaan usein vain tuuli- ja aurinkovoimaksi. Ajatus on harhaantunut. Eivät tuulimyllyt ja aurinkopaneelit tuota vielä perusvoimaa. Puuvoima tuottaa sitä jo nyt. Perusvoimaksi laskemme ne energian lajit, joista saamme vuosittain yli 10 prosenttia koko energian tarpeestamme.

Metsistä saimme sata vuotta sitten valtaosan perusvoimaamme. Sitten öljy aloitti nousunsa. Se ohitti puun 1964. Molemmat olivat perusvoimaa 39 prosentilla.

Biodieselistä menestystarina, kehitysmaiden kautta

Biodiesel on puoli vuosisataa kehitetyn energiaviljelyn tuotteita. Suomessakin käytiin 1970-luvulla läpi kaikki viljelykasvit, mistä voi puristaa autojen, traktoreiden ja työkoneiden polttonestettä. Harkinnassa olivat muun muassa sokerijuurikas, rypsi, viljat, ruokohelpi, hybridihaapa ja energiapaju.

Biodiesel puristetaan tänään pääosin öljykasveista. Vahvimmaksi on noussut öljypalmu. Sen päätuottajia ovat alun perin kehitysmaina pidetyt Malesia ja Indonesia. Niistä tulee 85 prosenttia maapallon palmuöljystä.

Rudolf Dieselin ennustus

Vuonna 1911 muuan tuntematon saksalainen koneinsinööri, Rudolf Diesel kertoi kokeesta, jonka hän oli tehnyt uudella moottorillaan. Diesel oli keksinyt ruiskuttaa moottorinsa sylinteriin kasveista puristettua öljyä. Kasviöljy oli syttynyt ja Dieselin moottori käynnistynyt.

Heti Diesel aavisti, mitä mahdollisuuksia hänen keksintönsä toisi. "Vaikka kasviöljyn käyttö moottorissani voi näyttää vielä tulevaisuuden unelmalta, ennustan vakaassa uskossa, että tämä voi helpottaa maatalouden kehittymistä niissä maissa, joissa öljykasveja voi viljellä" Diesel ennusti.

Palometsänhoidossamme on opittavaa muillekin maille

Metsänhoitomme pääsi maailman eturiviin syksyllä 2018, kun Yhdysvaltain presidentti Donald Trump vieraili Kalifornian ankarien metsäpalojen alueella. Hän kehotti kansalaisiaan hoitamaan jatkossa Kalifornian metsiä suomalaisella, metsäpaloja hillitsevän metsänhoidon tavalla. Tarvittaisiinko jotain vastaavaa vierailijaa myös Australian nykyisillä, vielä järkyttävämmillä paloalueilla?

Trump käytti suomalaisesta palometsänhoidosta sanaa raking, mikä tarkoittaa haravoimista. Metsien haravoiminen huvitti suomalaisia. Letkautuksen taustalla oli kuitenkin tosiasia. Kesän 2018 poikkeuksellisen pitkän lämpökauden aikana Suomen hoidetut metsät eivät olleet syttyneet tuleen. Kesän metsäpaloja oli silti niin itärajamme kuin länsirajamme takana.

Kannattaisiko risupaketti muuttaa 2020-luvulla palometsänhoidon paketiksi?

Metsänhoitomme pääsi maailman eturiviin syksyllä 2018, kun Yhdysvaltain presidentti Donald Trump vieraili Kalifornian ankarien metsäpalojen alueella. Hän kehotti kansalaisiaan hoitamaan jatkossa Kalifornian metsiä suomalaisella, metsäpaloja hillitsevän metsänhoidon tavalla. Olisiko jotain vastaavaa vierailijaa tarvittu myös Australian nykyisillä, vielä järkyttävämmillä paloalueilla?

Trump käytti suomalaisesta palometsänhoidosta sanaa raking, mikä tarkoittaa haravoimista. Metsien haravoiminen huvitti suomalaisia. Letkautuksen taustalla oli kuitenkin tosiasia. Kesän 2018 poikkeuksellisen pitkän lämpökauden aikana Suomen hoidetut metsät eivät olleet syttyneet tuleen. Kesän metsäpaloja oli silti niin itärajan takana kuin länsirajan takanakin.

Peltohaketta hiilivoimaloihin ja etanolin laitoksiin

Kohu talousmetsien puun riittävyydestä kasvaa. Uusia sellutehtaita nousee maahamme. Kohu kiihtyy, kun luovumme voimaloissamme kivihiilestä ja turpeesta. Korvaaja on puuhake. Hallitus on kuitenkin linjannut, että ainespuuta ei pidä polttoon hakettaa.

Bensiinin tankkauksessa odotamme huoltoaseman valikoimaan seuraavaa, 15 prosentin etanolin osuutta, nykyisen 10 prosentin jatkoksi. Prosentista puhui näyttävimmin 2019 elokuussa USA:n presidentti Trump. Hän esitteli maan maissinviljelijöille lupaamansa ”jättipaketin”, missä maissiperäisen etanolin osuutta nostetaan. Suomessa maissia ja muita viljoja luontevampi etanolin raaka-aine on energiapuu.

Metsälöiden viljelylaina kasvattaisi lisää puuta ja panisi sitä myyntiin

Suomessa on 376 000 perheomistuksen metsätilaa eli metsälöä. Metsälöksi lasketaan yli kahden hehtaarin metsäpalsta. Metsälön keskikoko on noin 30 hehtaaria; metsälö voi koostua useammastakin palstasta.

Metsälöt kasvavat pääosan metsäteollisuuden puusta. Puun myynti kuitenkin takkuaa. Kolmanneksella metsälöistä ei ole ollut hakkuita 30 vuoteen.

Metsälöt merkitsivät sotien jälkeiselle kansantaloudelle paljon. Valtiovalta kannusti niitä metsänviljelyyn, metsien hoitoon ja puun myyntiin sekä piiskoilla että porkkanoilla.

Ruotsi ja Suomi bioenergian tiellä

Kivihiilen korvaaminen bioenergialla on ollut sekä Ruotsin että Suomen tavoitteena vuosikausia, ellei pari vuosikymmentä. Eniten lämpöä tarvitsevat pääkaupunkiseutumme ovat tässä esimerkkejä. Tukholman seutu aloitti kivihiilestä luopumisen jo 1990-luvulla. Helsingin seutu on muutosta suunnitellut myös, viimeksi koko 2010-luvun.

Ruotsin tilastokeskus on raportoinut tärkeimmän bioenergian eli metsähakkeen käytön lämmön tuotannossa vuodesta 1990 lähtien. Vuoden 2017 lukema on 5,7 -kertainen vuoden 1990 lukemaan verrattuna. Nousu on jatkunut lähes tasaisena. Se jatkunee samalla menolla edelleen ensi vuosikymmenelläkin, mikäli Ruotsin ilmastolupauksiin on uskominen.

Etanolin osuuden on noustava

Joko kohta saamme huoltoaseman tankkaukseemme seuraavan, 15 prosentin osuuden. Tänään valitsemme 5 ja 10 prosentin etanolin osuuden välillä.

Etanolin prosentista puhui näyttävästi presidentti Trump, 2019 elokuussa. Hän esitteli USA:n maissinviljelijöille ”jättipakettinsa”, missä maissiperäisen etanolin osuutta nostetaan. Maissia kasvattavissa USA:n osavaltioissa 15 prosentin vaihtoehto on huoltoasemilla jo.

Etanolin osuus on Suomea edellä myös esimerkiksi Thaimaassa. Siellä huoltoasemien bensiinin valikossa on 20-prosenttinen etanolin vaihtoehto. Etanoli on tislattu perinteisesti sokeriruo’osta. Tuoreempana raaka-aineena Thaimaassa on tärkkelyspitoinen juurikasvi, viisimetriseksi pensaaksi kasvava kassava.

Biologinen hiilidioksidi on paras siepattava

Kansainvälinen ilmastopaneeli (IPCC) tiivisti lokakuun 2018 kohuraportissaan ilmaston muutoksen torjunnan maapallolla kolmeen keinoon. Ensiksi, fossiilisten polttoaineiden käyttöä on edelleen vähennettävä. Toiseksi, hiilen nieluiksi kasvavia metsiä on viljeltävä lisää.

Kolmas keino on haastavin lähitulevaisuudelle: ”Hiilidioksidin talteenotto ja varastoiminen bioenergian käytön yhteydessä”. Se sai raportissa lyhenteen BECCS (Bio-Energy with Carbon Capture and Storage). Maapallolla on parhaillaan 6 toimivaa BECCS-hanketta, Suomessa ei toistaiseksi yhtään.

Kierrätyspellot suojelisivat vesistöjä

Ihmiselle kiusallisten jätteiden kierrätyksestä on tulossa 2020-luvulla ongelma. Jäteveden laitokset tehostuvat. Mutta mitä puhtaampana saamme veden vesistöihin, sitä enemmän meille jää ravinnepitoista kiinteää jätettä, lietteenä tai osin kompostoituna. Se voi sisältää ihmiselle kiusallisia aineksia, niin myrkyllisinä alkuaineina kuin kiusallisina bakteereina. Jätelietteen levitys ruoan tuotannon pelloille ei ole enää ratkaisu.

Biomassan energiakäyttö lisääntyy. Hakkeella ja pelletillä käyvistä lämpövoimaloista tulee yhä enemmän tuhkaa. Se sisältää usein niin paljon kadmiumia, että nykyisten ympäristösäännösten mukaan tuhkaa ei voi levittää ruoan ja rehun tuotannossa olevaan peltoon. Tällainen tuhka ei sovellu luonnonmetsiinkään, jotka tuottavat ihmisille marjoja, sieniä ja riistaa.

Maataloutemme odottaa monipuolista

Neljännesvuosisadan ajan maataloutemme on hiipunut. Näemme joukoittain rapistuvia tai jo autioituneita, aiemmin nurmen ja karjan ketjuun pohjautuneita maatiloja.

Karjataloutemme vaurauden jaksot ovat perustuneet itävientiin. Muutos alkoi kaskiajan jälkeen, kun peltojen yksipuolinen viljatalous laveni nurmitalouteen. 1860-luvun nälkävuosien jälkeen karjataloudesta tuli Venäjän viennin osa.

Itävientimme kuitenkin pysähtyi kolmeen kertaan: neuvostojoukkojen otettua tsaarilta vallan 1917, talvisodan puhjettua 1939 ja Venäjän vallattua Krimin niemimaan 2014.

Palometsänhoitoa tarvitaan

Suomalainen metsänhoito pääsi maailman eturiviin syksyllä 2018, kun Yhdysvaltain presidentti Donald Trump vieraili Kalifornian ankarien metsäpalojen alueella. Trump kehotti kansalaisiaan hoitamaan jatkossa Kalifornian metsiä suomalaisella, metsäpaloja hillitsevän metsänhoidon tavalla. Trump käytti suomalaisen palometsänhoidon esimerkkitoimena sanaa raking, mikä tarkoittaa haravoimista.

Metsien haravoiminen huvitti suomalaisia. Trumpin lausunnon taustalla oli kuitenkin kova tosiasia. Kesän 2018 poikkeuksellisen pitkän lämpökauden aikana Suomen hoidetut metsät eivät syttyneet tuleen. Kesän metsäpaloja oli silti niin itärajan takana kuin länsirajan takanakin.