Hiilidioksidin kaksoissieppaus

Hiilidioksidin loppusijoitusta esitti ensimmäisenä italialainen Cesare Marchetti.  Hän julkaisi 1977 mielikuvituksellisen suunnitelman.

Siepataan hiilidioksidi Euroopan voimaloista. Kerätään se maakaasuputkiston kaltaiseen verkkoon. Johdetaan hiilidioksidi Välimeren suulle ja pumpataan Atlantin pohjaan. Paineessa hiilidioksidi nesteytyy ja varastoituu syvänmeren pohjassa ikuisesti.

Sovelluksen aika tuli 2000-luvulla. Ilmaston muutoksesta oli kertynyt musertavia näyttöjä. EU oli käynnistänyt hiilidioksidin päästökaupan. Se nosti hiilisähkön hintaa. Hiilidioksidin käsittelyyn tarvittiin vaihtoehtoja.

Liittokansleri Angela Merkel muurasi 29.5.2006 peruskiven ensimmäiseen voimalaan, jonka hiilidioksidi siepataan. Voimalan rakentaa Vattenfall.

Loppusijoitukseen Vattenfall esittää Atlanttia yksinkertaisempaa
paikkaa. Pumpataan hiilidioksidi maaperään, 800 metrin syvyydestä löytyneiden, ikivanhojen suolavesikerrosten alle.

Hiilidioksidin voi myös upottaa jo osittain tyhjennetyn maakaasukentän pohjalle. Hiilidioksidi lukkiutuu kevyemmän metaanin alle.

Palauttamisesta kaasukenttään on kokemusta kymmeneltä vuodelta. Norjalainen Statoil on vuodesta 1996 pumpannut hiilidioksidia Pohjanmereen, Sleipnerin kenttään.

Hiilidioksidi on energiatalouden jäte, jota voi verrata jäteveteen. Jos yhteiskunta on ratkaissut jäteveden käsittelyn, se ratkaisee myös jätehiilidioksidin käsittelyn. Hiilidioksidin jätemaksu on aivan yhtä luonnollinen maksaa kuin jätevesimaksukin.

Sleipnerin perusteella kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC arvioi, että loppusijoitus maksaa 15 - 75 euroa hiilidioksiditonnilta. Vattenfall arvioi, että menetelmä kaupallistuu 2015–2020 mennessä, jos kuluttajat hyväksyvät jätemaksuksi 40 euroa tonnilta.

Käsittelyn kannattavuusraja kulkee siinä, missä loppusijoitus ja voimalalle lankeava päästöoikeus kohtaavat. Voimalalla on kaksi vaihtoehtoa. Se voi ostaa EU-pörssistä päästöoikeuksia ja laskea hiilidioksidin taivaalle. Tai se voi maksaa hiilidioksidiin erikoistuneelle jäteyhtiölle siitä, että yhtiö hoitaa voimalan kaasujätteen.

EU:n päästökauppakaudella 2005–2007 hiilidioksidin hinta on kivunnut kerran yli 30 euron tonnilta. Toisen kauden, 2008–2012, päästöoikeuden futuurihinta on ollut vuoden 2007 alussa noin 15 euroa.

Hiilidioksidin sieppaus aiheuttaa täyskäännöksen poliitikkojen suhtautumisessa kivihiileen. Sitä löytyy Euroopastakin sadoiksi vuosiksi. Sitä voi varastoida. Kivihiili ei ole poliittinen ase kuten öljy, maakaasu ja uraani.

Kivihiili ja öljy aiheuttavat kumpikin 40 prosenttia kaikista hiilidioksidin päästöistä. Molempiin on kajottava, jos ilmaston muutokselle halutaan jarrua. Hiilidioksidin sieppaus on helpompaa suurista voimaloista kuin miljoonien autojen pakoputkista.

Uusi menetelmä tekee kivihiilestä ilmastoneutraalin. Koska se ei enää lämmitä ilmakehää, se pääsee ydinvoiman kanssa samaan, ympäristöverottomaan sarjaan.

Miten bioenergialle käy? Tarvitaanko esimerkiksi puupellettiä enää, jos kivihiileltä poistuu päästöhaitta?

Kun pellettiä poltetaan voimalassa, siitäkin tulee hiilidioksidia. Sen voi siepata aivan kuin kivihiilestä peräisin olevan hiilidioksidin. Kivihiilen hiilidioksidilla ja puupelletin hiilidioksidilla on kuitenkin vissi ero. Edellinen on peräisin maan alta, jälkimmäinen taivaalta.

Jos hiilidioksidin sieppaaminen kivihiilestä nollaa päästöt, sieppaus pelletistä tekee enemmän. Ilmakehän hiilidioksidin pitoisuus alkaa vähetä.

Tapahtuu kaksoissieppaus. Ensiksi taivaan hiilidioksidin sieppaavat puut. Välivaihe on puusta tehty pelletti, joka varastoi bioenergian. Pelletti poltetaan voimalassa, ja hiilidioksidi siepataan toiseen kertaan. Hiilidioksidi loppusijoitetaan maan alle.

Puulla ja muilla bioenergioilla on loppusijoituksessa yllättävä etu. Nehän pystyvät ainoina polttoaineina poistamaan ilmakehästä sitä kasvihuoneilmiötä aiheuttavaa liikahiilidioksidia, mikä sinne on päässyt kivihiilen, maakaasun ja öljyn polton seurauksena.

Metsäisille maille hiilidioksidin sieppaus tuo uuden mahdollisuuden. Kysyntää tulee etenkin pelletille. Se jalostaa ja tiivistää metsäseuduilla kasvaneen bioenergian niin, että sitä voi varastoida ja kuljettaa rintamaille ja viedä aina Eurooppaan asti. Hiilidioksidin loppusijoituksen myötä pelletti saa uuden ympäristöhaasteen.

Veli Pohjonen

Etelä-Suomen Sanomat. Artikkeli. 13.4.2007.