Pajuenergia on hyvä mahdollisuus

Pajuviljelmiä 1990-luvulla
Nygårdin tilalla Raaseporissa

EU laskee uusiutuvaksi energiaksi muun muassa aurinko- ja tuulivoiman, vesivoiman ja bioenergian. Unionin johtajat päättivät maaliskuussa (2007) nostaa niiden osuuden 20 prosenttiin energiantuotannosta. Myöhemmin sovitaan taakanjako eli se, miten korkeaksi osuus nousee kussakin EU:n jäsenmaassa vuoteen 2020 mennessä. Nyt EU-maiden käyttämästä energiasta uusiutuviin energialähteisiin perustuu vain vajaat seitsemän prosenttia.

Suomelle yleistavoite oli helppo, sillä me olemme sen jo saavuttaneet. Vuonna 2006 meillä oli uusiutuvien energialähteiden osuus 23 prosenttia. Siitä on vesivoimaa kolme ja metsäenergiaa 20 prosenttiyksikköä.

EU:ssa on maita, jotka eivät käytännössä käytä lainkaan uusiutuvia energialähteitä. Koska olisi mahdoton vaatia näitä nousemaan 13 vuodessa 20 prosenttiin, myös Suomen kaltaisten metsämaiden on nostettava uusien energialähteiden osuutta.

Komission ensimmäisissä taustalaskelmissa Suomelle on kaavailtu peräti 45 prosenttia. Komissiolla on siis luja luottamus Suomen metsäosaamiseen. Vesivoiman käyttö meillä tuskin nousee; tuuli- ja aurinkovoima eivät ehdi mukaan.

Kun fossiilinen öljy virtasi 1900-luvulla talouteemme, uusiutuvien energialähteiden osuus laski alimmillaan 11 prosenttiin. EU-komissiolla on luja luottamus Suomen metsäosaamiseen.

Vuosi 1976 oli uusi käänne. Juuri oli käyty Lähi-idän sota, joka kolminkertaisti öljyn hinnan. Puu hyväksyttiin taas uuden ajan energialähteeksi. Hakevoimaloiden rakentaminen pantiin alulle, ja metsäteollisuus alkoi kehittää energiaa säästävää puuvoimateknologiaa.

Kaikesta puusta tulee kuorta, sahauksesta purua ja sellunkeitosta mustalipeää. Vielä 1960-luvulla ne ajettiin kaatopaikalle tai laskettiin vesistöihin. Nyt puusta ei tule enää jätteitä vaan sivuenergiaa.

Uudella teknologialla metsäteollisuus muuntui öljyn ja kivihiilen kuluttajasta puusähkön tuottajaksi. Juuri metsäteollisuuden puuvoima nosti uusiutuvan energiamme vuonna 1998 yli paalulukeman. Nousu ei ole jäänyt EU:ssa huomaamatta.

Teimmekö kehitystyömme tulevaa taakanjakoa ajatellen liian aikaisin? Onko meille enää mahdollista nostaa uusiutuvien energialähteiden osuutta esimerkiksi 36 prosenttiin? Siihen kuvion osoittama nousu-uramme näyttäisi johtavan, jos jo 30 vuotta jatkunut kehitys jatkuisi entistä rataansa.

Metsäteollisuuden puuvoima nousee lankun ja paperin tuotannon mukana. Isomman noston mahdollisuus on metsähakkeessa ja pelletissä.

Hallitus teki 2005 päätöksen metsähakkeen tuotannon lisäämisestä. Se kolminkertaistuu määrältään ja saavuttaa vuoteen 2012 mennessä energiakakusta viiden prosentin siivun.

Vielä nopeammin nousee puupellettien tuotanto. Ensimmäinen tehtaamme aloitti 1998 Vöyrissä. Sen vuosituotanto oli 10,000 tonnia. Viime vuonna maassamme oli jo 17 pellettitehdasta, joiden yhteenlaskettu tuotanto oli 300,000 tonnia.

Pelletin vaikutus on yksinkertainen: uusiutuvien energialähteiden osuus osuus nousee yhdellä prosenttiyksiköllä aina miljoonaa pellettitonnia kohti.

Pääosa pellettiämme menee Ruotsiin. Suurin käyttäjä on Tukholman esikaupungissa Hässelbyssä sijaitseva kaukolämpövoimala. Se luopui jo 1990-luvulla hiilidioksidipäästöjä aiheuttavasta kivihiilestä ja korvasi sen pelletillä. Vaikka Tukholman esimerkki on meille näyteikkunassa, ja Hässelbytä pyörittää oma Fortumimme, pelletti ei ole kelvannut Suomeen. Löpö eli tuettu kevyt polttoöljy on meillä hintamittarina kaikissa vertailuissa. Löpön tuki on tulpannut markkinoilta pellettiä ja muutakin metsäenergiaa iät ja ajat. Ruotsista löpö ja dieselin kaksihintajärjestelmä puuttuvat.

Pelletissä voisi olla avain uusiutuvan energian osuuden seuraavaan nostoon. Myös meillä on koko joukko kivihiilivoimaloita, jotka joutuvat arvottamaan hiilidioksidinsa lähivuosina ja harkitsemaan päästöttömiä vaihtoehtoja. Mikseivät ne voisi siirtyä kivihiilestä puupellettiin Ruotsin mallin mukaan? Suomi voisi polttaa pellettinsä itsekin.

Piiskaamalla metsähakkeen ja pelletin tuotanto äärimmilleen, uusiutuvien energialähteiden osuus voisi ylittää 30 prosenttia vuonna 2020. Tätä seuraavaan etappiin puuta on viljeltävä lisää, ja pian.

Poppelin ja meillä sitä vastaava Max Hagmanin kehittämä haavan lyhytkiertoviljely (Talouselämä 13/2007) on askel oikeaan suuntaan. Vuosina 1997–2003 hybridihaapaa viljeltiin jo 1 000 hehtaaria. Mutta onko haavan 20 vuoden kiertoaika liian pitkä uusiutuvan energian EU-peliin?

Onneksi poppelin suvussa on kolmaskin laji, Salix eli paju.

Hagmanin professorikollega, sittemmin Uppsalan maatalousyliopistoon siirtynyt Gustaf Sirén kehitti Ruotsiin hakepajun viljelymenetelmän, jossa kiertoaika pudotetaan neljään vuoteen. Vuosikasvu pysyy silti haavan tasolla.

Ruotsissa hakepajun lyhytkiertoviljelmiä kasvoi viime kesänä 15,000 hehtaaria, ja vuosittain sitä puidaan 2000–3000 hehtaaria. Hakepajun viljelyn hallitsee Suomessa muun muassa Siréniä konsulttinaan käyttänyt Fortum.

Veli Pohjonen

Talouselämä. Sivullinen. 14.5.2007