Risupaketin seuranta on tarpeen

Sana risupaketti on peräisin vuoden 2002 väittelystä siitä, tarvitsemmeko viidettä ydinvoimalaa vai emme. Risupaketti koottiin uusiutuvan energian, etenkin energiapuun tukilupaukseksi.

Risupaketin avulla saatiin viides ydinvoimala (Olkiluoto kolmonen) eduskunnassa lopulta läpi. Kansanedustajathan olivat vuonna 1992 sen yllättäen kaataneet. Risupaketilla ajettiin myöhemmin eteenpäin myös Hanhikiven ydinvoimahanketta Pyhäjoella.

Luonnollinen bioydinvoima on jo arkipäivää

Nyt kun uudet ydinvoimalat tuntuvat myöhästyvän aikatauluissaan ainakin yli kymmenen vuotta, on hyvä muistaa, että meillä on jo melkoisesti omaa, luonnollista ydinvoimaa.

Metsiin paistava aurinko on tärkein ydinvoimalamme. Sen uumenissa käy ydinreaktioista tehokkain, vetypommeistakin tunnettu fuusio. Maanpäällisistä voimaloista poiketen auringon radioaktiiviset ydinsaasteet jäävät avaruuteen. Energia saapuu metsään puhtaana valona.

Puupelletti sopii kivihiilen korvaajaksi

Puupelletti on keksintönä yli 40 vuoden ikäinen. Pellettiään sen keksijä Rudolf W. Gunnerman ehdotti 1970-luvun energiakriisissä kivihiilen vaihtoehdoksi. Tavoitteena oli uusiutuva, puhdas biopolttoaine, mistä ei tule kivihiilen rikkiä eikä raskasmetalleja ja tuhkaakin vain vähän.

Vaikka Suomeen hankittiin nimenomaan puupelletin lisenssi, meillä raaka-aineeksi valikoitui puuta halvempi jyrsinturve. Valinta oli onneton. Turvepelletissä on aivan liian paljon tuhkaa.

Nykyinen pellettiaalto tuli Suomeen Ruotsista. Pelletin raaka-aineeksi tuli puu. Ihanteellisin pelletti puristettiin kuivatusta, vaaleasta höylänlastusta eli kutterinlastusta.

Biodieseliä yli 100 vuotta

Vuonna 1911 muuan tuntematon saksalainen koneinsinööri, Rudolf Diesel kertoi kokeesta, jonka hän oli tehnyt uudella moottorillaan. Diesel oli keksinyt ruiskuttaa moottorinsa sylinteriin kasveista puristettua öljyä. Kasviöljy oli syttynyt ja Dieselin moottori käynnistynyt sillä aivan kuin maasta pumpatulla öljyllä.

Heti Diesel aavisti, mitä mahdollisuuksia hänen keksintönsä toisi. "Vaikka kasviöljyn käyttö moottorissani voi näyttää vielä tulevaisuuden unelmalta, ennustan vakaassa uskossa, että tämä voi helpottaa maatalouden kehittymistä niissä maissa, joissa öljykasveja voi viljellä" Diesel ennusti.

Susikannan elpyminen luonnonsuojelun menestystarina

Korvatunturin eteläpuolella sijaitseva Värriön tutkimusasema on toiminut jo yli 50 vuoden ajan. Aseman perusti 1967 nuori Helsingin yliopiston tutkija Erkki ”Susi” Pulliainen. Lempinimensä mukaisesti hän on suurpetotutkija, intohimoisin ja tuotteliain riista-alan tiedemies Suomessa, minkä ala tuntee.

Pulliainen tutki Värriön kairassa, mikä merkitys silloisen Neuvostoliiton puolen suurpedoilla oli Suomen riistakannoille. Meillä oli sotien jälkeisellä kaudella vahva usko siihen, että etenkin susia on rajantakaisissa erämaissa lähes loputtoman paljon. Kiihkein kantamme oli, että kaikki rajan ylittäneet, Suomen puolelle harhautuneet sudet on paras heti lopettaa. Jokaisesta ammutusta sudesta maksettiin 500 markan tapporaha.

Pystykarsintaa kuntourheiluksi

Avohakkuun läpi hiihtelevä saattaa murehtia, mitä tänään tarkoittaa sana metsänhoito. Myös taimikonhoidon palsta mietityttää. Saunapuun kokoista koivua on hoidettu maahan sikin sokin.

Metsänhoito kaipaa enemmän mielihyvää antavia menetelmiä. Esimerkiksi käy meillä harvinaistunut pystykarsinta.

Mäntyjen pystykarsinta tavoittelee oksatonta tyvitukkia, kun puu myöhemmin myydään sahalle. Kyseessä on pitkäaikainen metsänhoito. Pohjoissuomalaisen, nuorena karsitun puun voi myydä tukiksi vasta seuraava sukupolvi, ehkä 50 vuoden päästä. Etelä-Suomessa pystykarsija saattaa ehtiä myymään puun itsekin.

Biodiesel eteni kehitysavun menestystarinaksi

Biodiesel on puoli vuosisataa kehitetyn energiaviljelyn tuotteita. Suomessakin käytiin 1970-luvulla läpi kaikki viljelykasvit, mistä voi puristaa autojen, traktoreiden ja työkoneiden polttonestettä. Harkinnassa olivat muun muassa rypsi, sokerijuurikas, viljat, ruokohelpi ja energiapaju.

Maatilan tasolla pisimmälle eteni lounaissuomalainen insinööri-maanviljelijä Väinö Laiho. Pöytyän sinappikeisariksi kutsuttu keksijä viljeli 1990- ja 2000-luvulla sinappia ja puristi siitä biodieseliä omien traktoriensa ja autonsa tankkeihin.

Tarvitsemme kierrätyspeltoja

Ihmiselle kiusallisten jätteiden kierrätyksestä on tullut yhä haastavampi ongelma. Jäteveden laitokset kyllä tehostuvat. Mutta mitä puhtaampana saamme veden vesistöihin, sitä enemmän meille jää ravinnepitoista kiinteää jätettä, lietteenä tai osin kompostoituna.

Liete voi sisältää ihmiselle hankalia jäänteitä, niin myrkyllisinä alkuaineina kuin kiusallisina bakteereina. Jätelietteen levitys ruokapelloille ei ole enää ratkaisu.

Etanolin nousu odottaa peltohaketta

Jokapäiväistä bensaamme tänään tankatessamme voimme tulla huoltoasemalla pohtineeksi, joko kohta saamme etanolin valikkoon 15 prosentin osuuden? Nythän valitsemme vain 5 ja 10 prosentin välillä. Vuoden 2010 laki taisi tavoitella keskimääräiseksi biopolttoaineen osuudeksi jakelupisteisteissä 18 prosenttia jo vuonna 2019.

Vuotuiset ilmastokokoukset odottavat jäsenmailtaan käytännön toimia. Fossiiliöljyn vauhdikkaampi korvaaminen uusiutuvalla etanolilla on ilmastoteko, mihin kaikki bensiiniautoilijat voisivat heti osallistua.

Energiamme hyvät, pahat ja rumat

Päättäjämme pyörivät jatkuvasti tuskallisessa ympäristöajattelussa. Mistä meidän tulisi valita jatkossa energiamme: puuvoimasta, fossiilivoimasta vai ydinvoimasta? Tänään tuskaa lisää ilmastokamppailu. Mikä energioista lisää ilmakehän hiilidioksidia, mikä sitä kierrättää ja millä sitä voi vähentää?

Kaikesta energiasta saamme sekä hyötyjä että haittoja. Vaikeaksi valinnan tekee, kun päättäjät itse eivät ehdi saada selvyyttä haittojen kestosta ja voimasta. Siihen pystyvät vasta tulevien aikojen historian kirjoittajat.

Selluteollisuus suljettuun kiertoon

Selluteollisuutemme tyrmistyi korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) joulukuun 2019 päätöksestä evätä Kuopioon suunnitellun, maailman suurimman, Finnpulp-sellutehtaan ympäristölupa. Samoin taisi tyrmistyä myös pääosa Savon metsätilallisia. Yhteiskunnan linjaus metsäteollisuudelle on vaikuttavimpia puoleen vuosisataan.

Huoli ympäristöstä on suitsinut selluteollisuuttamme ennenkin. Ennen toista maailmansotaa sulfiittisellun tehtaat olivat varhaisia biotuotetehtaita. Merkittävä tuotepaletin osa oli etanoli. Siitä jalostettu tuote näkyi Alkon tiskillä Karhu-viinana. Kansan keskuudessa se tunnettiin Tikkuviinana.

Vehnän poliittinen merkitys kasvaa

Vehnä on peltopinta-alaltaan ihmiskunnan tärkein ruokavilja. Vehnä on myös maailmanpoliittisesti painavin vilja.

Vehnä on taustalla esimerkiksi Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä kymmenen vuotta sitten alkaneessa ja edelleen jatkuvassa kuohunnassa. Väkirikkaissa arabimaissa väestön tuloista suurin osa kuluu aivan jokapäiväiseen vehnäleipään. Kun hallitsijat eivät pysty pitämään ruoan hintaa kurissa, työttömät nuoret nousevat kapinaan. Ruokaturvan putoaminen ja lopulta nälkä ajaa heidät ääriterroristien järjestöihin.

Biologinen hiilidioksidi on luonnollisin siepattava

Kansainvälinen ilmastopaneeli (IPCC) tiivisti jo lokakuun 2018 kohuraportissaan ilmaston muutoksen torjunnan kolmeen keinoon. Ensiksi, fossiilisten polttoaineiden käyttöä on määrätietoisesti vähennettävä. Niistä tulee jatkuvasti kolme neljäsosaa ilmastoa lämmittävästä hiilidioksidista.

Toinen keino, mihin elokuun 2019 raportti puolestaan painottui, liittyy maankäytön muutoksiin. Keskeistä on, että hiilen nieluiksi kasvavia metsiä viljellään maapallolle lisää.

Enemmän palometsänhoitoa

Suomalainen metsänhoito pääsi maailman eturiviin syksyllä 2018, kun Yhdysvaltain presidentti Donald Trump vieraili Kalifornian ankarien metsäpalojen alueella. Median haastattelussa Trump kehotti kansalaisiaan hoitamaan jatkossa Kalifornian metsiä suomalaisella, metsäpaloja hillitsevän metsänhoidon tavalla. Trump käytti suomalaisen palometsänhoidon esimerkkitoimena sanaa raking, mikä tarkoittaa haravoimista.

Metsien haravoiminen, ja nimenomaan käsin haravoiminen huvitti mediassa suomalaisia, ja niin se huvitti kansainvälisestikin. Trumpin lausunnon ja mediakohun taustalla oli kuitenkin kova tosiasia. Kesän 2018 poikkeuksellisen pitkän lämpökauden aikana Suomen hoidetut metsät eivät syttyneet tuleen. Kesän metsäpaloja oli silti niin itärajan takana kuin länsirajan takanakin.

Ravinteiden kierrätystä pitää tehostaa

Ihmiselle kiusallisten jätteiden kierrätyksestä on tullut yhä haastavampi ongelma. Jäteveden laitokset kyllä tehostuvat. Mutta mitä puhtaampana saamme veden vesistöihin, sitä enemmän meille jää ravinnepitoista kiinteää jätettä, lietteenä tai osin kompostoituna.

Liete voi sisältää ihmiselle hankalia jäänteitä, niin myrkyllisinä alkuaineina kuin kiusallisina bakteereina. Jätelietteen levitys ruokapelloille ei ole enää ratkaisu.

Biodieselistä menestystarina, kehitysmaiden kautta

Biodiesel on puoli vuosisataa kehitetyn energiaviljelyn tuotteita. Suomessakin käytiin 1970-luvulla läpi kaikki viljelykasvit, mistä voi puristaa autojen, traktoreiden ja työkoneiden polttonestettä. Harkinnassa olivat muun muassa sokerijuurikas, rypsi, viljat, ruokohelpi, energiahaapa ja energiapaju.

Biodiesel puristetaan tänään pääosin öljykasveista. Vahvimmaksi on noussut öljypalmu. Sen päätuottajia ovat alun perin kehitysmaina pidetyt Malesia ja Indonesia. Niistä tulee 85 prosenttia maapallon palmuöljystä.

Metsäteollisuudessa on aika suljetulle kierrolle – Yhteiskunnan linjaus metsäteollisuudelle on vaikuttavimpia puoleen vuosisataan

Metsäteollisuutemme lienee tyrmistynyt Korkeimman hallinto-oikeuden joulukuun 2019 päätöksestä evätä Kuopioon suunnitellun, maailman suurimman Finnpulp-sellutehtaan ympäristölupa. Samoin lienee tyrmistynyt myös pääosa suomalaisia metsätilallisia.

Yhteiskunnan linjaus metsäteollisuudelle on vaikuttavimpia puoleen vuosisataan.

Huoli ympäristöstä on toki suitsinut metsäteollisuuttamme ennenkin. 1980- ja 1990-lukujen taitteessa tämän koki kainuulainen Pohjan Sellu -hanke. Uusi tehdas ei toteutunut. Oulujärven puhtauden puolustajat kaatoivat hankkeen.

Ilmastokamppailuun piiskalla vai porkkanalla?

Alati kiihtyvään ilmastokamppailuun esitetään yhä useammin piiskoja. Puhumme lihansyönnin verottamisesta tai suopeltojen viljelystä luopumisesta. Ääritapauksessa karjatilalliselle on ehdotettu sakkomaksua, jos hän raivaa lisäpeltoa karjalukunsa kasvun myötä.

Ilmastokamppailuun kannattaa etsiä myös porkkanoita. Niistä Suomelle laaja-alaisin ja siten yksi vaikuttavimpia, on metsätilallisen harjoittama hiilimetsänhoito ja sen aikaansaama ilmastotulo.

Ravinteiden kierrätystä tehostettava, uutta maaluokkaa tarvitaan

Ihmiselle kiusallisten jätteiden kierrätyksestä on tullut yhä haastavampi ongelma. Jäteveden laitokset kyllä tehostuvat. Mutta mitä puhtaampana saamme veden vesistöihin, sitä enemmän meille jää ravinnepitoista kiinteää jätettä, lietteenä tai osin kompostoituna.

Liete voi sisältää ihmiselle hankalia jäänteitä, niin myrkyllisinä alkuaineina kuin kiusallisina bakteereina. Jätelietteen levitys ruokapelloille ei ole enää ratkaisu.

Energiamme hyvät, pahat ja rumat

Päättäjämme pyörivät jatkuvasti tuskallisessa ympäristöajattelussa. Mistä meidän tulisi valita jatkossa energiamme: puuvoimasta, fossiilivoimasta vai ydinvoimasta? Tänään tuskaa lisää ilmastokamppailu. Mikä energioista lisää ilmakehän hiilidioksidia, mikä sitä kierrättää ja millä sitä voi vähentää?

Viimeksi tuskainen valinta tuli esille Euroopan unionissa joulukuussa, kun parlamentaarikot joutuivat pohtimaan, voiko ydinvoiman nimetä rahoitusalan ekoleimalla. EU:ssa enemmistö päätyi kuitenkin kantaan, että ydinvoimaa ei käytännössä voi luokitella kestävän vihreäksi sijoituskohteeksi.

Energiapuu vahvistuu ilmastokamppailussa

Ilmastokamppailu käy kuumana. Päästömaksulla korotetun kivihiili- ja turve-energian hinta nousee. Lämpö- ja sähkövoimalat etsivät vaihtoehtoa. Vahvin on energiapuu.

Edellisen kerran vaihtoehtoja punnittiin 2010-luvun alussa. Puun kasvattajalle energiapuusta maksettiin nykyistä paremmin. Hän saattoi kilpailuttaa, myykö tien varren puupinonsa voimalalle vai myykö pinonsa normaaliin tapaan sellutehtaalle.

Suljetun kierron sellu­te­ol­li­suu­teen

Sel­lu­te­ol­li­suu­tem­me tyr­mis­tyi kor­keim­man hal­lin­to-oi­keu­den jou­lu­kuun 2019 pää­tök­ses­tä evä­tä Kuo­pi­oon suun­ni­tel­lun, maa­il­man suu­rim­man, Fin­n­pulp-sel­lu­teh­taan ym­pä­ris­tö­lu­pa.

Sa­moin tai­si tyr­mis­tyä myös pää­o­sa met­sä­ti­lal­li­sia. Mi­hin saam­me kas­vat­ta­mam­me puut jat­kos­sa myy­dyk­si?

Yh­teis­kun­nan an­ta­ma 2020-lu­vun alun lin­jaus met­sä­te­ol­li­suu­del­le on vai­kut­ta­vim­pia puo­leen vuo­sisataan. Sitä voi­nee ver­ra­ta 1970-lu­vun öl­jyk­rii­sien ai­kaan, kun met­sä­te­ol­li­suut­ta kan­nus­tet­tiin rei­vaa­maan suun­taan­sa fos­sii­lie­ner­gi­as­ta uu­siu­tu­vaan ener­gi­aan.

Ilmasto odottaa - piiskaa vai porkkanaa?

Alati kiihtyvään ilmastokamppailuun esitetään yhä useammin piiskoja. Puhumme lihansyönnin verottamisesta tai suopeltojen viljelystä luopumisesta. Ääritapauksessa karjatilalliselle on ehdotettu sakkomaksua, jos hän raivaa lisäpeltoa karjalukunsa kasvun myötä.

Ilmastokamppailuun kannattaa etsiä myös porkkanoita. Niistä Suomelle laaja-alaisin ja siten yksi vaikuttavimpia, on metsätilallisen harjoittama hiilimetsänhoito ja sen aikaansaama ilmastotulo.

Hiilimetsänhoito mittaa kahta suuretta, hiililuku ja hiilen nieluvirta. Niille molemmille tavoitellaan korkeita ja koko ajan nousevia arvoja.

Kiertotaloutemme hyvät, pahat ja rumat

Päättäjämme pyörivät jatkuvasti tuskallisessa ympäristöajattelussa. Mistä kiertotalouden tulisi jatkossa valita energia: puuvoimasta, fossiilivoimasta vai ydinvoimasta? Tänään tuskaa lisää ilmastokamppailu. Mikä energioista lisää ilmakehän hiilidioksidia, mikä sitä kierrättää ja millä sitä voi vähentää?

Viimeksi tuskainen valinta tuli esille Euroopan unionissa joulukuussa, kun parlamentaarikot joutuivat energiatalouden keskusteluissaan pohtimaan, voiko ydinvoiman nimetä EU-rahoituksen tukiaisten ekoleimalla. EU:ssa enemmistö päätyi kuitenkin kantaan, että kierrätysongelmansa vuoksi ydinvoimaa ei käytännössä voi luokitella kestävän ekologiseksi tukikohteeksi.

Venäjästä on tullut maailman suurin vehnän viejä

Vehnä on viljelyalaltaan ihmiskunnan tärkein ruokavilja, ja monipuolisimpia kasvisruoka-aineitamme. Vehnä on myös maailmanpoliittisesti merkittävin vilja.

Vehnä oli taustalla Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä kymmenen vuotta sitten alkaneessa ja edelleen jatkuvassa kuohunnassa. Väkirikkaissa arabimaissa jokamiehen tai -naisen tuloista suurin osa kuluu aivan jokapäiväiseen vehnäleipään. Kun hallitsijat eivät pysty pitämään ruoan hintaa kurissa, työttömät nuoret nousevat kapinaan. Ruokaturvan putoaminen, lopulta nälkä, ajaa heidät terroristien järjestöihin.

Puun jatkuva kasvatus vaatii siirtymäajan tuen

Talousmetsien avohakkuut puhuttavat jatkuvasti. Luontojärjestöt tekivät 2018 aiheesta kansalaisaloitteen. Tavoite oli lopettaa avohakkuut metsähallituksen mailla ja palata metsien alkuperäisiin poimintahakkuisiin. Aloite meni nykyiseen eduskuntaan.

Kyse ei ole tiukimmasta luonnonsuojelusta. Olemme jo luvanneet Aichin kokouksessa 2014 suojella erityyppisiä luonnonmetsiä yhteensä 17 prosenttia. Näihin metsiin eivät kuulu minkäänlaiset hakkuut. Hakkuutavan vaihto koskee suojelun ulkopuolista 83 prosenttia, talousmetsiä.

Jatkuva kasvatus vaatii siirtymäkauden tuen

Talousmetsien avohakkuut puhuttavat jatkuvasti. Luontojärjestöt tekivät vuonna 2018 aiheesta kansalaisaloitteen. Tavoite oli lopettaa avohakkuut Metsähallituksen mailla ja palata metsien alkuperäisiin poimintahakkuisiin. Aloite meni nykyiseen eduskuntaan.

Kyse ei ole tiukimmasta luonnonsuojelusta. Olemme jo luvanneet Aichin kokouksessa vuonna 2014 suojella erityyppisiä luonnonmetsiä yhteensä 17 prosenttia. Näihin metsiin eivät kuulu minkäänlaiset hakkuut.

Hakkuutavan vaihto koskee suojelun ulkopuolista 83 prosenttia, talousmetsiä.

Metsätaloutemme muutoksen edessä

Menneen syksyn hirvijahdissa useampikin metsästysseura saattoi saada tuntuman metsätaloudessamme alkaneeseen muutokseen. Seuran perinteisten metsästysmaiden keskellä oli saattanut tapahtua omistajan vaihdos. Aikoinaan isojaossa paikalliselle maa- ja metsätilalliselle lohkottu metsäpalsta oli siirtynyt kasvottomalle sijoitusyhtiölle.

Hirvijahti ei sijoitusyhtiötä varsinaisesti kiinnosta. Taloustavoitteensa mukaisesti yhtiö haluaa metsistään vain mahdollisimman korkeaa vuosituloa. Yhtiölle on luonnollista ehdottaa metsästykselle vuotuista hehtaarimaksua, hieman pellonvuokran tapaan.

Peltohakkeelle tuli tarve

Metsähake energiaksi on noussut maassamme koko 2000-luvun. Huipussaan käyttö oli vuonna 2013. Yhteensä 8,7 miljoonaa kuutiota haketettua puuta poltettiin sähköksi ja lämmöksi. Sen jälkeen hakkeen käyttö kääntyi laskuun, siihen näyttää tarttuneen turpeelta tuttu alamäki. Vuonna 2018 haketta paloi 8,0 miljoonaa kuutiota.

Metsähake on taantunut jo kotimaassa, mutta vielä huolestuttavampaa on Euroopan unionin syntyneen, hakevastaisen ilmaston koulukunnan ajattelu. Koulukunta pitää nykyistä metsähakettamme liian hitaasti uusiutuvana energiana. Koulukunta väittää että 70 vuoden kierrolla kasvatettavilla havumetsillä menee liian kauan sitoa takaisin se hiilidioksidi, mikä hakkeen poltossa pääsee ilmaan.

Puu on uusiutuva energiamuoto

Uusiutuva energia ajatellaan tänään vain tuuli- ja aurinkovoimaksi tai maalämmöksi. Ajatus on harhaantunut. Eivät tuulimyllyt, aurinkopaneelit ja maalämpökään vielä tuota perusvoimaa. Maalämpökin on itse asiassa vain sähkön tehokäyttöä. Sähkö on jollain tapaa pumppuihin tuotettava.

Puuvoima tuottaa perusvoimaa jo nyt. Perusvoimaksi laskemme ne energian lajit, joista saamme vuosittain yli 10 prosenttia koko energian tarpeestamme.

Metsistä saimme sata vuotta sitten valtaosan perusvoimaamme. Sitten öljy aloitti nousunsa. Se ohitti puun 1964. Molemmat olivat perusvoimaa 39 prosentilla.

Bioydinvoima on jo käytössämme

Nyt kun Olkiluodon kolmannen ydinvoimalan rakentaminen on myöhästynyt jo kymmenisen yhdeksän vuotta ja uusi Fennovoima pyörii niin talouden, ympäristölupien kuin maailmanpolitiikan myllerryksessä on hyvä muistaa, että meillä on jo melkoisesti omaa, luonnollista ydinvoimaa.

Metsiin paistava aurinko on tärkein ydinvoimalamme. Sen uumenissa käy ydinreaktioista tehokkain, vetypommeistakin tunnettu fuusio. Maanpäällisistä voimaloista poiketen auringon radioaktiiviset ydinsaasteet jäävät avaruuteen. Energia saapuu metsään puhtaana valona.

Talousmetsillä menee yhä mukavammin – 150 miljoonan kuution etappi on mahdollista saavuttaa

Metsätaloutemme on aina tavoitellut lisää puun kasvua. Lisäkuutioita tarvitaan taas, olipa kyseessä ilmastokamppailun kaipaamat hiilen varastot tai mahdollisten uusien sellutehtaiden puun tarve.

Metsänkasvun pyöreitä merkkipaaluja tunnemme kolme: 50, 100 ja 150 miljoonaa kuutiota vuodessa. Kyseessä on metsiemme koko vuosikasvu, runkoina.

Talousmetsillä menee mukavasti

Metsätaloutemme on aina tavoitellut lisää puun kasvua. Lisäkuutioita tarvitaan taas, olipa kyseessä ilmastokamppailun kaipaamat hiilen varastot tai mahdollisten uusien sellutehtaiden puun tarve.

Metsänkasvun pyöreitä merkkipaaluja tunnemme kolme: 50, 100 ja 150 miljoonaa kuutiota vuodessa. Kyseessä on metsiemme koko vuosikasvu, runkoina.

Pohjapaalulla olimme sotien jälkeen. Laskennallisesti 50 miljoonaa kuutiota ylitimme 1948. Puustomme ei silloin kummoisesti kasvanut.

Ilmasto odottaa metsänviljelyä

Vielä 10 000 vuotta sitten maapallo näkyi avaruuteen nykyistä vehreämpänä. Luonnonmetsät peittivät puolet maapallon maapinnasta. Vehreä biomassa koostuu valtaosin puiden rungoista, oksista, lehdistä ja juurista. Alkuainehiiltä niissä oli kaikkiaan 850 miljardia tonnia. Ilmakehässä oli alkuainehiiltä 550 miljardia tonnia.

Jääkauden jälkeen metsää alkoi ihmiskunnan kasvun kera hävitä, ensin hitaasti mutta 1700-luvulta lähtien kiihtyen. Tänään metsiemme biomassan hiilen määrä on pudonnut tasolle 550 miljardia tonnia. Ilmakehän hiili on vastaavasti noussut 850 miljardiin tonniin.

Varjele ja viljele, myös biotaloudessa

    Nyt kun Suomea ollaan valjastamassa uuden ajattelun biotalouteen, huoli puun riittävyydestä, metsistä, soista ja ylipäänsä luonnosta on taas kasvanut. Biotalouden metsää on viljeltävä lisää. Miten käy varjelun, minkä verran metsää on suojeltava jatkossa?

    Suojelussa on kysymys luontomme monipuolisuuden säilyttämisestä sukupolvelta toiselle. Haluamme erityisesti, että harvinaiset eläin- ja kasvilajit eivät kuole aikanamme sukupuuttoon.

    Luonnontieteilijät ovat aihetta pohtineet, laskeneet ja tietokonein mallittaneet jo vuosikymmeniä. Mikä on se prosentti erilaisista maa-alueista, mikä takaa lajien säilymisen? Vähimmäisprosenttia sanotaan ekologiseksi marginaaliksi. Se on eräänlainen reunavyöhyke mitä pitkin eläin- ja kasvilajit voivat aikaa myöten siirtyä turvallisesti paikasta toiseen. 1970-luvulla ekologisen marginaalin prosentiksi arvioitiin yliopistopiireissä viisitoista.

    Sittemmin aihe eteni kansainvälisiin kokouksiin ja valtiosopimuksiin. Painavin niistä pidettiin 2014 Japanin kaupungissa Aichi. Siellä maa-alueiden suojelun prosentiksi koko maapallolla sovittiin seitsemäntoista, vuoteen 2020 mennessä.

    Suomi on jo tällä tiellä, mutta hivenen myöhässä. Lisäämme kyllä suojelualueita vuosittain. Luonnonvarakeskuksen tuoreimman tilastoinnin mukaan olimme suojelleet 4,50 miljoonaa hehtaaria vuonna 2016 ja 4,71 miljoonaa hehtaaria vuonna 2019. Suojelun alueissa on mukana metsä- ja kitumaan lisäksi joutomaata ja muuta metsätalousmaata.

    Koko maapinta-alaamme (30,392 milj. ha) kohti laskien vuoden 2016 suojelun prosentti oli 14,8. Vuoden 2019 prosentti on 15,5 %. Tällä vauhdilla saavutamme Aichin 17-tavoitteen 2020-luvun loppupuolella.

    Suojelussamme on kaksi kiusallista painottumaa. Lienemme suojelleet suhteellisesti liikaa Lapin tuntureita ja liian vähän vaikkapa Etelä-Suomen korpisoita. Toinen painottuma koskee maanomistusta. Yli 80 prosenttia luonnonsuojelua on Metsähallituksen mailla, vaikka valtaosa esimerkiksi metsiämme on yksityismailla. Näiden kahden epäsuhdan vuoksi tulemme kiistelemään metsien varjelusta jatkossakin.

    Japanin Aichin sopimuksessa on kauaskantoinen kääntöpuolensa. Kun olemme suojelleet tasapuolisesti kaikista luontotyypeistämme 17 prosenttia, meille jää maa-alasta viljelyyn vielä 83 prosenttia.

    Esimerkiksi kasvuisaa metsämaata meillä on Suomessa 20,3 miljoonaa hehtaaria. Metsätaloudessa siitä voi jatkaa Aichin mukaan 16,9 miljoonaa hehtaaria. Koko Suomen keskitasolla luonnon monimuotoisuus ei vaarannu, jos avohakkaamme näitä metsiä kerran, pari vuosisadassa. Meidän on vain muistettava viljellä hakkuuaukeat mahdollisimman nopeasti takaisin metsäksi.

    Biotalous etenee Suomessa jo vauhdilla. Jotta emme ajautuisi takavuosien metsäsodista muistettaviin ympäristökiistoihin, biotalouden kannattaa ennen viljelyä puskuroida itsensä varjelulla. Aichin prosenttia 17 voisivat tavoitella paitsi metsähallitus ja muut yhtiömetsät, myös maakunnat, kunnat ja perhemetsät.

VELI POHJONEN

Käsikirjoitus. 12.1.2020

Yhteismetsät avuksi ilmastolle ja Saharalle

Ilmakehän hiilidioksidia on yritetty rajoittaa vuodesta 1990 alkaen. Pitoisuus oli silloin 353 miljoonasosaa. Lokakuun lopussa 2019 lukema oli 409, eli viisitoista prosenttia korkeampi. Pelkkä päästöjen pudotus, päästötalous, ei ole maailman tasolla onnistunut pysäyttämään hiilidioksidin nousua.

Vanhahtava sana päästö on sellaisenaan jo ahdistava nykyaikaiselle ajattelulle. Ikään kuin hiilidioksidi pääsisi meiltä auttamattomasti karkuun. Tämän päivän kiertotalous ei tähän suostu. Se haluaa kierrättää myös alkuaine hiiltä.

Kiertotalous odottaa omaa maaluokkaa

Ihmiselle kiusallisten jätteiden kierrätyksestä on tulossa 2020-luvulla yhä suurempi ongelma. Biomassan energiakäyttö lisääntyy. Perinteisellä hakkeella ja pelletillä käyvistä lämpövoimaloista tulee yhä enemmän tuhkaa. Se sisältää usein niin paljon kadmiumia, että nykyisten ympäristösäännösten mukaan tuhkaa ei voi levittää ruoan ja rehun tuotannossa olevaan peltoon. Tällainen tuhka ei sovellu luonnonmetsiinkään, jotka tuottavat ihmisille marjoja, sieniä ja riistaa.

Kiertotalous on siirtymässä energiapitoisten yhdyskunta- ja teollisuusjätteiden läjityksestä ja kompostoinnista yhä enemmän jätteiden polttoon. Ilmiö on jo nähtävissä suurten kaupunkien ympäristössä. Myös jätteenpolton voimaloista tulee tuhkaa. Yhdyskuntien moninaisten jätteiden vuoksi tämäkin tuhka sisältää usein liiaksi ihmiselle haitallisia aineita. Tätäkään tuhkaa ei voi luonnonmetsiin levittää, ruoka- ja rehupelloista puhumattakaan.

Vehnän merkitys kasvaa

Vehnä on peltopinta-alaltaan ihmiskunnan tärkein ruokavilja. Vehnä on myös maailmanpoliittisesti painavin vilja.

Vehnä on taustalla esimerkiksi Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä kymmenen vuotta sitten alkaneessa ja edelleen jatkuvassa kuohunnassa. Väkirikkaissa arabimaissa väestön tuloista suurin osa kuluu aivan jokapäiväiseen vehnäleipään. Kun hallitsijat eivät pysty pitämään ruoan hintaa kurissa, työttömät nuoret nousevat kapinaan. Ruokaturvan putoaminen ja lopulta nälkä ajaa heidät ääriterroristien järjestöihin.

Edellisen kerran vehnän valttikortti oli maailmanpolitiikan keskiössä 1980-luvulla. Silloinen itänaapurimme Neuvostoliitto joutui ostamaan vehnää lännestä. Neuvostoliiton pellot olivat olleet yhteisomistuksessa 60 vuoden jakson. Sitkeästi yritetty kommunistinen maatalous ei ollut ruvennut toimimaan.

Puusiutuvaa, komissaarit

EU – komissaarien taustalla pyöriviin ilmastokuiskaajiin on siinnyt merkillinen koulukunta. Se nimeää suomalaisen puuvoiman liian hitaasti uusiutuvaksi energiaksi.

Puuvoimamme on tyypillisesti havumetsien haketta. Kuiskaajat painostavat komissaareja väitteellä, että 70 vuoden kierron havumetsillä menee turhan kauan sitoa takaisin se hiilidioksidi, mikä hakkeen poltossa pääsee ilmaan. Ilmasto kun lämpenee jo 35 vuodessa.

Turvesuonpohjat eivät jää joutilaaksi

Turvetuotannon elinkaari on suon tuhatvuotisessa elämässä lyhyt, vain 20–30 vuotta. Sen jälkeen suopohja palautuu omistajalleen. Hän saa haltuunsa rikkaruohottoman ojikon, jossa on jäljellä mustaa pohjaturvetta vielä parikymmentä senttiä. Mitä turvesuon pohjalle pitäisi tehdä?

Suopohjalla on monet käyttömahdollisuudet. Suopohjan voi soistaa takaisin luonnontilaan jättämällä ojat sikseen. Suopohjan voi myös padota lintujärveksi. Luontevinta valmiiksi sarkaojiin kuivatulle suopohjalle on kuitenkin käyttö maa- ja metsätaloudessa.

Kierrrätyspellot tulisi saada luokitelluksi omaksi maaluokakseen — niillä voitaisiin kasvattaa lehtipuuta energiatuotantoon

Ihmiselle kiusallisten jätteiden kierrätyksestä on tulossa 2020-luvulla ongelma. Jäteveden laitokset tehostuvat. Mutta mitä puhtaampana saamme veden vesistöihin, sitä enemmän meille jää ravinnepitoista kiinteää jätettä, lietteenä tai osin kompostoituna. Se voi sisältää ihmiselle haitallisia aineksia, niin alkuaineina kuin bakteereina. Jätelietteen levitys ruoan tuotannon pelloille ei ole enää ratkaisu.

Biomassan energiakäyttö lisääntyy. Perinteisellä hakkeella ja pelletillä käyvistä lämpövoimaloista tulee yhä enemmän tuhkaa. Se sisältää usein niin paljon kadmiumia, että nykyisten ympäristösäännösten mukaan tuhkaa ei voi levittää ruoan ja rehun tuotannossa olevaan peltoon. Tällainen tuhka ei sovellu luonnonmetsiinkään, jotka tuottavat ihmisille marjoja, sieniä ja riistaa.

Metsänviljely on menes­tyk­sek­käintä metsätiloille

Ta­lous­met­sien avo­hak­kuut ja nii­tä seu­raa­va met­sän­vil­je­ly pu­hut­ta­vat jat­ku­vas­ti. Luon­to­jär­jes­töt käyn­nis­ti­vät esi­mer­kik­si 2018 ai­hees­ta kan­sa­lai­sa­loit­teen.

Ta­voi­te oli lo­pet­taa avo­hak­kuut met­sä­hal­li­tuk­sen mail­la ja pa­la­ta met­sien al­ku­pe­räi­siin poi­min­ta­hak­kui­siin. Kan­sa­lai­sa­loi­te on ny­kyi­sen edus­kun­nan poh­din­nas­sa.

Monipuolista metsänviljelyä tulisi vauhdittaa

Suositun kansanlaulumme Karjalan kunnailla sanoittaja Valter Juva tuli antaneeksi jo 1902 vihjeen tulevien vuosikymmenten metsäkiistelyihin. Sanoituksessaan hän totesi, että ”jo Karjalan koivikot tuuhettuu”.

Tänään kinaamme siitä voiko metsiemme hakkuu jatkua nykyisellä tasollaan 72,4 miljoona kuutiota (vuonna 2017) vai voimmeko nostaa hakkuut tasolle 80. Tai pitäisikö meidän äärimmäisessä tapauksessa vähentää hakkuita 60 miljoonaan kuutioon vuodessa.

Puuta riittää Suomessa kyllä, kunhan metsämme tuuhettuu

Suositun kansanlaulumme Karjalan kunnailla sanoittaja Valter Juva tuli antaneeksi jo 1902 vihjeen tulevien vuosikymmenten metsäkiistelyihin. Sanoituksessaan hän totesi, että ”jo Karjalan koivikot tuuhettuu”.

Tänään kinaamme siitä voiko metsiemme hakkuu jatkua nykyisellä tasollaan 72,4 miljoona kuutiota (vuonna 2017) vai voimmeko nostaa hakkuut tasolle 80. Tai pitäisikö meidän äärimmäisessä tapauksessa vähentää hakkuita 60 miljoonaan kuutioon vuodessa.