Saturday, January 05, 2019
Risupaketille on vihdoin valoa, mutta sen etenemistä on jatkuvasti seurattava
Sana risupaketti on peräisin vuoden 2002 väittelystä siitä, tarvitsemmeko viidettä ydinvoimalaa vai emme. Risupaketti koottiin uusiutuvan energian, etenkin energiapuun tuotannon tukilupaukseksi. Risupaketilla viides ydinvoimala (Olkiluoto kolmonen) saatiin eduskunnassa lopulta läpi. Kansanedustajathan olivat vuonna 1992 yllättäen kaataneet jo silloin yritetyn ydinvoiman lisäyksen.
Vuoden 2002 risupaketti oli silti vain sanahelinää. Se ei sisältänyt mitattavia tavoitteita, esimerkiksi sitä kuinka energiapuun määrää kuutioissa oli määrä lisätä vuosien saatossa.
Paalutavoitteet eduskunta naulitsi vasta 2010. Tarkennetun risupaketin päätavoitteeksi tuli Euroopan Unionin asettama uusiutuvan energian velvoite. Vuoteen 2020 mennessä uusiutuvaa on tuotettava kaikkiaan 38 prosenttia koko energiastamme. Vuonna 2010 prosentti oli vain 27.
Määrällisesti vuotuisen uusiutuvan energian on määrä kasvaa 39 terawattitunnilla. Nousu on mittava. Vuonna 2010 tuotimme uusiutuvaa energiaa kaikkiaan 111 terawattituntia. Vertailuksi, kiistellyn Olkiluoto kolmosen on laskettu tuottavan aikanaan sähköä 13 terawattituntia vuodessa.
PÄÄPAINO RISUPAKETISSA oli nimensä mukaan metsäenergiassa. Vuonna 2010 sähköksi ja lämmöksi poltettavan hakkeen määrä oli 6,2 miljoonaa kuutiota vuodessa. Vuoteen 2020 mennessä sen piti nouseman tasolle 13,5 miljoonaa kiintokuutiota.
Miten risupaketin tavoitteiden saavuttaminen etenee?
Vuonna 2017 uusiutuvan energian vuosimäärä oli noussut 25 terawattitunnilla. Kaksi kolmasosaa päätavoitteesta on saavutettu. Uusiutuva energia on vastaavasti noussut osuuteen 36 prosenttia. Enää kaksi prosenttiyksikköä puuttuu.
Metsähakkeen (pienpuu, kuitupuu, hakkuutähde ja kannot) käyttö lisääntyi aina vuoteen 2013, tasolle kahdeksan miljoonaa kiintokuutiota vuodessa. Mutta sen jälkeen hake on ollut laskussa. Vuonna 2017 metsähaketta paloi enää 7,1 miljoonaa kuutiota. Tällä kehityskululla risupaketin puhuttelevinta tavoitetta ei tulla saavuttamaan vuoteen 2020 mennessä.
Parin viime vuoden aikana uusiutuvan metsäenergian merkitys on kuitenkin kasvanut. Ajattelu lähti liikkeelle Pariisin 2015 ilmastokokouksesta. Ilmastolle harmillisesta kivihiilestä ja polttoöljystä halutaan lopultakin eroon. Uusiutuva metsähake, puupelletin ohella, on kivihiilen ja öljyn voimaloissa jo kokeiltu vaihtoehto.
NÄKYVIMMIN AIHEESTA on puhunut maapallon ilmastokamppailua vetävä Ranskan presidentti Emmanuel Macron. Hän ehdotti vuoden 2017 joulukuun seurantakokouksessa, että hiilidioksidin päästömaksu nostetaan silloiselta tasoltaan kolminkertaiseksi. Se vähentäisi heti kivihiilen polttoa.
Hiilidioksidin päästömaksu on nyt Macronin polulla. Hiilidioksiditonnin hinta on noussut 2017 joulukuun 7,1 eurosta tämän vuoden joulukuun alun tasoon puolivälin 20,4 euroon eli 2,9 -kertaiseksi.
Päästömaksun nousulla on seuraamuksensa. Esimerkiksi pitkään kivihiileen uskoneet Helsingin voimalat suunnittelevat vakavissaan korvaavansa voimaloidensa kivihiilen joko puusta puristetulla pelletillä tai metsähakkeella. Myös muut kivihiiltä polttavat voimalamme ovat päästömaksusta varuillaan.
Risupaketille on vihdoin valoa, mutta sen etenemistä on jatkuvasti seurattava. Risupaketin tavoitteet saivat lisäpontta myös kansainvälisen ilmastopaneelin (IPCC) lokakuun raportista. Lisätoimet metsähakkeen käytön lisäämiseksi olisivat tarpeen.
Veli Pohjonen
Iijokiseutu. Kolumni. 12.12.2018
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment