Pohjoista biodieseliä on kaavailtu jo pitkään

Kemin biodiesel, Ajoksen sataman viereen rakennettavaksi kaavailtu uuden sukupolven jalostamo on Pohjois-Suomen merkittävimpiä biotalouden hankkeita. Hanke oli kuopattu jo kerran, mutta se nousi 2016 kuin tarujen feeniks-lintu tuhkasta.

Hankkeen vetäjäksi tuli kiinalainen yhtiö Kaidi. Raaka-aine on energiapuu. Dieselin tekotavaksi valikoitunee muunnos Saksassa 1920-luvulla keksitystä, alun perin kivihiiltä nesteyttävästä Fischer-Tropsch -synteesistä. Se nesteyttää myös energiapuun.

Tämä polttonesteen synteesi oli Pohjois-Suomessa esillä jo sota-aikana. Turveteollisuuden keskusvaliokunta esitti 1942 bioöljyä valmistavan tehtaan rakentamista Vaalan kuntaan, Pelsolle. Valiokunta esitti nesteytykseen turvetta. Sitä riitti Pelson varavankilaa ympäröivillä soilla.

Myös puu todettiin verrattomaksi biodieselin raaka-aineeksi. Valiokunta ei voinut sitä kuitenkaan suositella, koska puun oli jatkossa ”tyydytettävä puunjalostusteollisuuden kasvava raaka-ainetarve”.

Pelson biojalostamoa ei ehditty sota-aikana rakentaa. Sotien jälkeen halpa fossiiliöljy määritti markkinat. Biodieselimme hautautui yli puolen vuosisadan ajaksi.

Biodieselin nykyinen kausi alkoi vuonna 2002. Vapo ja Fortum julkistivat uuden biotuotteensa, Forestera –polttoöljyn. Energiapuusta tehtyä Foresteraa ei vielä jalostettu autoihin asti, ainoastaan talojen lämmityspolttimiin. Foresteraa valmistettiin Porvoossa runsaan vuoden ajan. Tehdas suljettiin 2003, koska ”puuhakkeen hinta ja saatavuus ovat kehittyneet epäsuotuisaan suuntaan”.

Metsäteollisuus kiinnostui 2007. Stora Enso ja Neste ilmoittivat perustavansa koelaitoksen Varkauteen. Sellutehdas olisi tuottanut hakkuutähteestä "biovahaa". Neste olisi jalostanut sen puudieseliksi Porvoossa. Stora Enson ja Nesteen yhteishanke eteni vuoteen 2012. EU ei silloin myöntänyt rahoitusta hankkeelle. Hanke kariutui.

Metsäyhtiö UPM kehitti oman linjansa. Diesel tehtäköön Lappeenrannan sellutehtaan mäntyöljystä. EU tulkitsi sellun päätuotteeksi ja mäntyöljyn jätteeksi. Sen mukaisesti Lappeenrannan hanke sai EU:lta toisen sukupolven biorahoituksen. Hanke eteni maaliinsa. Vuonna 2015 huoltoasemille tuli myyntiin diesel nimellä BioVerno.

Kolmas biodieselin polku vei Pohjanlahden perukkaan. Keminmaan kunnan elinkeinokoordinaattori Antero Lepojärvi kokosi kesällä 2007 Lapin biodieseltyöryhmän. Työryhmä esitteli ajatuksensa elokuussa 2007 kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkariselle. Ministerin palaute oli selvä: ”Tervehdin ilolla lupaavaa hankettanne”.

Työryhmän työ kannatti. Loppuvuodesta 2007 Metsäliitto ja Vapo lähtivät pohjoisen biodieselin polulle. Ne valitsivat paikkakunnaksi Kemin, Metsäliitolla kun oli siellä jo sellutehdas.

Metsäliitto luopui rahasyistä biodieselin hankkeesta 2012. Vapo jatkoi sitkeästi, mutta lopulta se tuskaantui EU:n tempoilevaan tukipolitiikkaan. Vapo kuoppasi hankkeen vuonna 2014. Tässä vaiheessa Kemin biodiesel alkoi kiinnostaa Kaidi -yhtiötä.

Kiinalaisten kiinnostus vahvistui Pariisin 2015 ilmastokokouksen jälkeen. Kiinahan kokouksessa allekirjoitti ensimmäisen kerran muiden mahtimaiden kanssa yhteisen päätöksen pysäyttää ilmakehän lämpeneminen.

Kiinalla on ilmeinen tarve näyttää vuoden 2020 ilmaston tarkistuskokoukselle käytännön hankkeitaan, mitkä allekirjoitukseen liittyvät. Uusiutuviin talousmetsiin pohjaavaa pohjoista biodieseliä sopii esitellä siellä kansainvälisesti. Kiinassa ei siihen energiapuuta riitä. Suomessa puuta riittää.

Huhtikuussa 2018 kiinalaisen Kaidin yritysryppään tytäryhtiöstä yhden (Kaidi Ecological) raportoitiin joutuneen kotimaassaan maksuvaikeuksiin. Vaikeus lienee heijastunut myös Kaidi Finland –yhtiön aikatauluun. Käytännön toimet Ajoksen sataman viereen varatulla biodieselin tontilla eivät ole vielä alkaneet.

Pohjois-Suomen biotalous odottaa, että Kaidi selviää kotimaan maksuvaikeuksistaan ja että Kemin hankkeen eteneminen piristyy. Pitkään jatkuneen pohjoisen biodieselin kaavailun soisi jo johtavan maaliin.

VELI POHJONEN

Iijokiseutu. Kolumni. 26.9.2018