Huoli puun riittävyydestä, metsistä, soista ja ylipäänsä luonnosta kasvaa vuodesta toiseen. Metsätalous tarkistaa ilmastokamppailun myötä suuntaansa. Metsää on jatkossa joka tapauksessa viljeltävä lisää. Miten käy varjelun, minkä verran metsää on suojeltava jatkossa?
Suojelussa on kysymys luontomme monipuolisuuden säilyttämisestä sukupolvelta toiselle. Haluamme erityisesti, että harvinaiset eläin- ja kasvilajit eivät kuole aikanamme sukupuuttoon.
Luonnontieteilijät ovat aihetta pohtineet, laskeneet ja tietokonein mallittaneet jo vuosikymmeniä. Mikä on se prosentti erilaisista maa-alueista, mikä takaa lajien säilymisen? Vähimmäisprosenttia sanotaan ekologiseksi marginaaliksi. Se on eräänlainen reunavyöhyke mitä pitkin eläin- ja kasvilajit voivat aikaa myöten siirtyä turvallisesti paikasta toiseen. 1970-luvulla ekologisen marginaalin tarpeeksi arvioitiin yliopistopiireissä 15 prosenttia.
Sittemmin aihe eteni kansainvälisiin kokouksiin. Painavin niistä pidettiin 2014 Japanin kaupungissa Aichi. Siellä maa-alueiden suojelun prosentiksi koko maapallolla sovittiin kaikille seitsemäntoista, vuoteen 2020 mennessä.
Suomi on jo tällä tiellä, tosin hivenen myöhässä. Lisäämme suojelualueita vuosittain. Luonnonvarakeskuksen tuoreimman tilastoinnin mukaan olimme suojelleet 4,5 miljoonaa hehtaaria vuonna 2016 ja 4,7 miljoonaa hehtaaria vuonna 2019. Suojelun alueissa on mukana metsä- ja kitumaan lisäksi joutomaata ja muuta metsätalousmaata.
Koko maapinta-alaamme (30 miljoonaa hehtaaria) kohti laskien vuoden 2016 suojelun prosentti oli 14,8. Vuoden 2019 prosentti on 15,5 %. Tällä vauhdilla emme aivan päässeet Aichin 17-tavoitteeseen.
Luonnon kasvi- ja eläinlajien kirjo hupenee parhaillaan sillä vauhdilla, että Aichin sopimusta ollaan tiukentamassa. Toukokuussa 2020 Euroopan unioni paalutti uudeksi maa-alueiden suojelun tavoitteekseen 30 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Sitä koskeva kansainvälinen konferenssi pidettäneen Kiinassa vuoden 2021 lopulla.
Kansainvälisillä suojelun sopimuksilla on kauaskantoinen kääntöpuolensa. Kun olemme suojelleet tasapuolisesti kaikista luontotyypeistämme esimerkiksi 30 prosenttia, meille jää maa-alasta viljelyyn vielä 70 prosenttia.
Meillä on kasvuisaa metsämaata Suomessa 20 miljoonaa hehtaaria. Metsätaloudessa siitä voi jatkaa uudenkin sopimuksen mukaan 14 miljoonaa hehtaaria. Koko Suomen keskitasolla luonnon monimuotoisuus ei vaarannu, jos avohakkaamme näitä metsiä kerran, pari vuosisadassa. Meidän on vain muistettava viljellä hakkuuaukeat mahdollisimman nopeasti takaisin metsäksi.
Jotta emme ajautuisi 2020-luvulla takavuosien metsäsodista muistettaviin ympäristökiistoihin, metsätalouden kannattaa ennen viljelyä puskuroida itsensä varjelulla. Uuteen 30 prosentin tavoitteeseen lienee syytä varautua niin metsähallituksessa ja muissa yhtiömetsissä, kuin myös maakunnissa, kunnissa ja perhemetsissä.
VELI POHJONEN
No comments:
Post a Comment