YK:n ilmastokokouksissa ja koko maapallon hiilitutkimuksissa on käynyt yhä selvemmäksi, että ilmastokamppailussa ei riitä pelkästään päästöjen vähentäminen. Monipuolisempia menetelmiä tarvitaan.
2000-luvun alussa puhutuin vaihtoehto oli hiilidioksidin sieppaus suoraan voimalan savupiipusta ja hiilidioksidin pumppaus kaasuna maaperään. Satojen metrien syvyydessä kaasumaisen hiilidioksidin lasketaan säilyvän eräänlaisessa pohjaveden vesilukossa.
Hiilidioksidin sieppaus ja varastointi piti maksettaman YK:n ilmastokokouksissa yhteisesti sovittavalla sakkorahalla, hiilidioksidin päästökaupalla. Suuret päästäjät Kiina ja Yhdysvallat eivät kuitenkaan maailman laajuiseen päästökauppaan vielä viime vuosikymmenillä syttyneet.
2020-luvulla uutta vaihtoehtoa odotetaan biohiilestä. Biohiili on maahan kynnettävää alkuainehiiltä. Se on kuivatislattu auringon kasvattamasta biomassasta, esimerkiksi hakkuutähteestä tai pienpuun hakkeesta. Alkuaine hiili on peräisin ilmakehän hiilidioksidista.
Nykypäivän kuivatislaus on räätälöity teknisesti niin, että mikrobit eivät pääse käsiksi väkevään tisletuote biohiileen. Biohiili ei kompostoidu. Se säilyy savessa kuten kivihiili kalliossa. Biohiili tekee pellosta hiilen nieluvaraston.
Biohiili muistuttaa entisajan maamiiluista eli tervahaudoista saatuja sysiä. Nykypäivän näkökulmasta katsoen maamiilut olivat kiusallisen tuhlaavia. Vain terva ja sydet otettiin talteen.
Tämän päivän miilua kutsutaan kiertotalouden retortiksi. Se ottaa talteen ja hyödyntää myös ennen maamiiluista hukkaan valuneet tisleet ja ilmaan karkaavan lämmön. Haihtuvat kaasut on luontevin muuntaa biokaasuksi.
Hiilidioksidin tekniseen sieppaukseen ja syvävarastointiin verrattuna biohiilellä on ekologinen ja taloudellinen etu. Kun jauhettu biohiili kynnetään peltoon, se toimii viljelyssä monipuolisen maanparannuskalkin tavoin. Biohiili parantaa maan viljavuutta, lisää humusta, sitoo ravinteita, kuohkeuttaa tiivistyneitä peltomaita ja parantaa ruokakasvien satoja.
Biohiiltä on kokeiltu nykyaikaisessa peltoviljelyssä niin Amerikan kuin Euroopan puolella, ja myös Suomessa. Biohiilen suurimmat mahdollisuudet ovat kuitenkin kehitysmaissa. Niissä eroosion ja kuivuuden riivaamia humusköyhiä peltoja riittää. Koeviljelyssä biohiilellä on nostettu merkittävästi maissin satoa muun muassa Keniassa.
Maailmanlaajuista kehitysavun rahaa voisi jatkossa siirtää biohiilellä Afrikan maatalouteen. Menetelmään tarvittavien kenttäkelpoisten retorttien kehittämisessä Suomikin voisi olla mukana.
Siirtämällä osa maapallon ilmastokamppailua kehitysmaiden syteen ja saveen, kehitysapu palaisi juurilleen, maanläheiseksi. Ruokakasvien sadot nousisivat, nälänhädän uhka poistuisi, köyhyys vähenisi ja muuton paine kehitysmaista rikkaampiin maihin pienenisi.
VELI POHJONEN
No comments:
Post a Comment