YK:n ilmastokokouksissa ja koko maapallon hiilitutkimuksissa käy yhä selvemmäksi, että ilmastokamppailussa ei enää riitä pelkästään päästöjen vähentäminen. Monipuolisempia menetelmiä tarvitaan.
2000-luvun alussa puhutuin vaihtoehto oli hiilidioksidin sieppaus suoraan voimalan savupiipusta ja hiilidioksidin pumppaus kaasuna syvälle maaperään. Hiilidioksidin sieppaus piti maksettaman YK:n ilmastokokouksissa yhteisesti sovittavalla hiilidioksidin päästökaupalla.
Suuret päästäjät Kiina ja Yhdysvallat eivät kuitenkaan maailman laajuiseen päästökauppaan vielä viime vuosikymmenellä syttyneet. Päästökaupan tulot eivät kannustaneet hiilidioksidin sieppaukseen.
2020-luvulla uutta vaihtoehtoa odotetaan biohiilestä. Biohiili on maahan kynnettävää alkuainehiiltä. Se on kuivatislattu biomassasta, esimerkiksi hakkuutähteestä tai pienpuun hakkeesta.
Nykypäivän kuivatislaus on räätälöity teknisesti niin, että mikrobit eivät pääse käsiksi väkevään tisletuote biohiileen. Siksi biohiili ei kompostoidu. Se säilyy savessa kuten kivihiili kalliossa. Biohiili tekee pellosta hiilen nieluvaraston.
Biohiili muistuttaa entisajan maamiiluista eli tervahaudoista saatuja sysiä. Nykypäivän näkökulmasta katsoen maamiilut olivat kiusallisen tuhlaavia. Taannoin vain terva ja sydet otettiin talteen. Tämän päivän miilua kutsutaan retortiksi. Se muuntaa hyödyksi myös ennen maamiiluista hukkaan valutetut tisleet, haihtuneet kaasut ja karanneen lämmön.
Hiilidioksidin voimalasieppaukseen verrattuna biohiilellä on ekologinen etu. Kun jauhettu biohiili kynnetään peltoon, se toimii hieman maanparannuskalkin tavoin. Biohiili parantaa maan viljavuutta, lisää humusta, sitoo ravinteita, kuohkeuttaa tiivistyneitä peltomaita ja parantaa ruokakasvien satoja.
Biohiiltä on kokeiltu nykyaikaisessa peltoviljelyssä niin Amerikan kuin Euroopan puolella, ja myös Suomessa. Menetelmän suurimmat mahdollisuudet ovat kuitenkin kehitysmaissa. Niissä eroosion ja kuivuuden riivaamia peltoja riittää. Biohiilellä on nostettu merkittävästi maissin satoa muun muassa Keniassa.
Maailmanlaajuista kehitysavun rahaa voisi jatkossa siirtää biohiilellä Afrikan maatalouteen. Menetelmään tarvittavien kenttäkelpoisten hiiltämöiden eli retorttien kehittämisessä Suomikin voisi olla mukana.
Siirtämällä osa maapallon ilmastokamppailua kehitysmaiden syteen ja saveen, kehitysapu palaisi juurilleen, maanläheiseksi. Ruokakasvien sadot nousisivat, nälänhädän uhka poistuisi, köyhyys vähenisi ja muuton paine kehitysmaista rikkaampiin maihin pienenisi.
VELI POHJONEN
No comments:
Post a Comment