Euroopan unionin ilmastoajattelussa yhä tärkeämmäksi ovat nousseet maa- ja metsätalousmaat hiilen nieluina. Esillä ovat olleet avoimen maan metsitys, parannettu laiduntalous ja parannettu peltoviljely.
EU:n ajattelu seuraa 2000-luvun oppia kestävän kehityksen mukaisesta kiertotaloudesta. Maapallolla mitä tahansa alkuainetta voi kierrättää.
Kiertotalous luo hiilen nieluja. Näin toimivat metsät, laitumet ja pellot toimivat sekä maanpinnan yläpuolisella biomassallaan että maanpinnan alapuolisella humuksella.
Eniten mitattu vaihtoehto kolmesta nielusta on metsä. Monivuotiset puut kasvavat aina vahvemmaksi hiilen nieluvarastoksi kuin peltojen ja laidunten yksivuotiset viljelykasvit.
Pohjoismaissa lupaavimpia vaihtoehtoja on lehtipuiden lyhytkiertoviljely. Siihen soveltuu joutomaan pelto tai esimerkiksi turvesuon pohja. Ne molemmat täyttävät avomaan metsityksen ilmastoehdon: alueella ei ole kasvanut metsää 20 vuoteen.
Pajuviljelmien alkuainehiiltä on tutkittu eniten Ruotsissa. Peltomaalla pajumetsikön runkoihin ja oksiin syntyi jo viidessä vuodessa nielu, jossa hiiltä oli keskimäärin kahdeksan tonnia hehtaarilla. Vertailuksi: Suomen lähes sadan vuoden kiertoajan metsien hiilen määrä rungoissa ja lehvästössä on tänään keskimäärin 28 tonnia hehtaaria kohti.
Jo vanhastaan tiedämme, että paju tukkii runsailla juurillaan sekä avo-ojia että salaojia. Ruotsin koeviljelmillä havaittiin, että paju tuotti erityisen paljon hienojuuria, alle kahden millimetrin paksuisia juurikasvustoja.
Hienojuuret varisevat lehtien tavoin maaperään. Uusia hienojuuria syntyy ja kasvaa koko roudattoman kauden ajan. Hienojuuret ja lehtikarike lisäävät yhdessä maan humusta.
Ruotsissa hiilen nieluvirta pajun hienojuuriin oli keskimäärin tonni vuodessa hehtaaria kohti. Lehtikarikkeen hiiltä kertyi vastaavasti puoli tonnia vuodessa. Viiden vuoden kuluessa maanalaisista hienojuurista ja lehdistä kertyy siis nielu, joka sitoo hiiltä noin kahdeksan tonnin verran – käytännössä yhtä paljon kuin rungot ja oksat maan päällä.
Yksipuolisen viljanviljelyn seurauksena maapallolla on jäljellä enää 50–75 prosenttia alkuperäisestä maaperän humuksen hiilivarastosta. Humuksen huvetessa peltojen satoisuus vähenee. Pelloilla tarvitaan sen jälkeen aiempaa enemmän apulantaa ja voimakkaampia kyntötraktoreita.
Metsien, laitumien ja peltojen merkitys EU:n ilmastoajattelussa keskittyy juuri tähän epäkohtaan. On maa- ja metsätaloudelle eduksi palauttaa maaperään rikastuttavaa ja pehmentävää humusta. Metsityksen, parannetun laiduntalouden ja parannetun peltotalouden välisen lyhytkierron voi myös vuosikymmenten mittaan vuorotteluna yhdistää.
On ilmastotaloudelle eduksi siirtää ilmakehän liikahiiltä maaperän nieluun. Lyhytkiertopuiden hienojuurista syntyvä hiilen nieluvirta on yksi lupaavimmista menetelmistä, joilla maaperän ja ilmaston hoito voidaan yhdistää.
VELI POHJONEN
No comments:
Post a Comment