Ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen oli joulukuun alussa huolissaan turvepeltojen ilmastopäästöistä (mm. Maaseudun Tulevaisuus 2.12.). Huoleen on syytä, kun sen peilaa Luken ja kansainvälisen ilmastopaneelin (IPCC) tuoreimpiin viitetietoihin peltojemme alkuainehiilestä.
Tarkin tieto on kivennäismaan pelloiltamme, vuodesta 1987. Keskimäärin kivennäismaan pelloilta menee taivaalle 430 kiloa alkuainehiiltä hehtaarilta vuodessa.
Hiilivirtaa voi verrata Luken tietoon metsistämme. Sitä on mitattu vuodesta 1921 lähtien. Keskimäärin metsiimme (rungot, oksat, lehvästö, juuret) tulee taivaalta tänään hiilen (positiivinen) nieluvirta 413 kiloa alkuainehiiltä hehtaarille vuodessa.
Vaikka kyseessä ovat vain laskennan viiteluvut, vastakkaismerkkisinä ne ovat maatiloillemme merkittävät. Kun keskikoon tilalla muokkaa kivennäismaan peltoaan, viljelijän ei tarvitse murehtia ilmastosta. Hänellä on hyväkasvuista metsää vähintään saman verran kuin kivennäismaan peltoa. Päästövirrat ja nieluvirrat kumoavat toisensa.
Turvemaan peltojen mittaussarjat ovat lyhyempiä. Tutkimus etenee tietokonein. IPCC:n tutkijaryhmä arvioi, että turvepeltojemme yksivuotisessa viljan viljelyssä hiilen päästövirta on luokkaa 7900 kiloa alkuainehiiltä hehtaarilta vuodessa. Monivuotisessa heinänurmen viljelyssä taso on 5800 kiloa. Keskimäärin turvepeltojen päästö on 6800 kiloa alkuainehiiltä vuodessa.
Tuoreemmassa Luken tutkimuksessa Oulun eteläpuolisella Ruukin koeasemalla, suopellon lukema oli alhaisempi. Vuonna 2019 monivuotisen heinänurmen päästövirraksi mitattiin 3570 kiloa alkuainehiiltä hehtaarilta.
Turvepeltojen ja turvetuotannon jättömaiden tutkimus etsii ilmastolle ystävällisiä vaihtoehtoja. Hiilen päästövirrat taivaalle halutaan kääntää hiilen nieluvirroiksi biomassaan ja maaperään.
Lupaavimpia menetelmiä on metsäpuiden lyhytkiertoviljely. Tuoretta tutkimustietoa, sekä Suomesta että Virosta on alle 30 vuoden kierrolla kasvatettavasta hieskoivusta.
Luontaisesti syntyneitä hieskoivikoita tutkittiin Suomessa turvetuotannon jättösoilla. Virossa niitä tutkittiin hyvin ojitetuilla turvemailla. Hiilen virtoja mitattiin paitsi puustossa (rungot, oksat, juuret), myös maaperässä (lehti- ja juurikarike).
Suomessa hieskoivun hiilen nieluvirran viitearvo oli 3220 kiloa alkuainehiiltä vuodessa hehtaarilla. Suomen hieskoivikon lukema on kahdeksankertainen metsiemme keskimääräiseen hiilen nieluvirtaan verrattuna.
Virossa mitattu vastaava hiilivirta oli 3450 kiloa alkuainehiiltä hehtaarille vuodessa. Hyvin kasvavia, hiiltä sitovia turvemaiden hieskoivikoita löytyy myös Suomenlahden eteläpuolella.
Lyhyen kierron hieskoivu on tänään boreaalisen suovyöhykkeen lupaavimpia hiilimetsänhoidon puita. Toinen, Suomessa vielä vähemmälle tutkimukselle jäänyt on alle 10 vuoden kierrolla kasvatettava energiapaju.
Lyhytkiertometsät nousevat ilmastorooliin niin huomisen turvepelloilla kuin turvetuotannon jättömailla. Lyhytkiertoviljely luo uuden mahdollisuuden, hiilimetsänhoidon, maa- ja metsätiloillemme.
Veli Pohjonen
Forssan lehti. Mielipide. 28.12.2020
No comments:
Post a Comment