Ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen oli joulukuun alussa huolissaan turvepeltojen ilmastopäästöistä (Maaseudun Tulevaisuus 2.12.). Huoleen on syytä, kun sen peilaa yhtäältä Luonnonvarakeskuksen (Luken) ja toisaalta kansainvälisen ilmastopaneelin (IPCC) tuoreimpaan viitetietoon peltojemme alkuainehiilen virroista.
Tarkin on Luken tieto kasvuisista metsistämme, vuodesta 1921 lähtien. Keskimäärin metsiimme (rungot, oksat, lehvästö, juuret) tulee taivaalta tänään hiilen (positiivinen) nieluvirta 413 kiloa alkuainehiiltä hehtaarille vuodessa.
Toiseksi tarkin tieto on kasvuisilta kivennäismaan pelloiltamme, vuodesta 1987. Metsistä poiketen ne kuitenkin päästävät hiiltä. Keskimäärin kivennäismaan pelloilta menee taivaalle 430 kiloa alkuainehiiltä hehtaarilta vuodessa.
Vaikka kyseessä ovat vain laskennan viiteluvut, vastakkaismerkkisinä ne ovat maatiloillemme merkittävät. Kun keskikoon tilalla muokkaa kivennäismaan peltoaan, viljelijän ei tarvitse murehtia ilmastosta. Hänellä on hyväkasvuista metsää vähintään saman verran kuin kivennäismaan peltoa. Päästövirrat ja nieluvirrat kumoavat toisensa.
TURVEMAAN PELTOJEN mittaussarjat ovat lyhyempiä. Tutkimuksen on edettävä tietokonelaskennalla. IPCC:n tutkijaryhmä on mallitusten perusteella arvioinut, että turvepellon yksivuotisessa viljan viljelyssä hiilen päästövirta on luokkaa 7900 kiloa alkuainehiiltä hehtaarilta vuodessa. Monivuotisessa heinänurmen viljelyssä päästövirran taso on 5800 kiloa. Keskihehtaarilta turvepeltojen päästö on 6800 kiloa alkuainehiiltä vuodessa.
Tuoreimmassa Luken tutkimuksessa, Ruukin koeaseman suopelloilla lukema oli alhaisempi. Vuonna 2019 monivuotisen heinänurmen päästövirraksi mitattiin 3570 kiloa alkuainehiiltä hehtaarilta.
Turvepeltojen, ja niiden ohella turvetuotannon jättömaiden tutkimus etsii nyt ilmastolle ystävällisiä vaihtoehtoja. Hiilen päästövirrat halutaan kääntää hiilen nieluvirroiksi. Lupaavimpia on metsäpuiden lyhytkiertoviljely.
TUOREINTA TUTKIMUSTIETOA, sekä Suomesta että Virosta, on alle 30 vuoden kierrolla kasvatettavasta hieskoivusta. Luontaisesti syntyneitä hieskoivikoita tutkittiin Suomessa turvetuotannon jättösoilla. Virossa niitä tutkittiin hyvin ojitetuilla turvemailla. Hiilen virtoja mitattiin paitsi puustossa (rungot, oksat, juuret), myös maaperässä (lehti- ja juurikarike).
Suomessa hieskoivun kokeista laskettu hiilen nieluvirran viitearvo oli 3220 kiloa alkuainehiiltä vuodessa hehtaarilla. Suomen hieskoivikon lukema oli kahdeksankertainen metsiemme keskimääräiseen hiilen nieluvirtaan verrattuna.
Virossa mitattu vastaava hiilivirta oli 3450 kiloa alkuainehiiltä hehtaarille vuodessa. Hyvin kasvavia, hiiltä sitovia turvemaiden hieskoivikoita löytyy myös Suomenlahden eteläpuolella.
Lyhyen kierron hieskoivu on tänään boreaalisen suovyöhykkeen lupaavimpia hiilimetsänhoidon puita. Toinen, vielä vähemmälle tutkimukselle jäänyt on alle 10 vuoden kierrolla kasvatettava energiapaju.
Lyhytkiertometsät nousevat ilmastorooliin niin huomisen turvepelloilla kuin turvetuotannon jättömailla. Lyhytkiertoviljely luo uusia mahdollisuuksia suoseutujemme maa- ja metsätiloille.
Veli Pohjonen
Suomenmaa. Mielipide. 13.12.2020
No comments:
Post a Comment