Metsäteollisuudellamme on aina ollut kärkituote ja siihen perustuva vienti. Ensimmäinen mittava tuote oli terva. Englantiin viety terva nosti Suomen Euroopan taloustekijäksi 1700-luvun lopulla.
Sahatavara ohitti tervan 1830-luvulla. Sellu ja painopaperi ohittivat sahatavaran 1930-luvulla. Tämän mukaan jokin uusi metsän vientituote ohittaa ne 2030-luvulla.
Nykyvuosi voi jäädä metsähistoriamme merkkivuodeksi. Keskeisin paperin tuottajamme UPM (Yhtyneet paperitehtaat) ilmoitti elokuussa suunnitelmastaan sulkea maamme suurin paperitehdas, Jämsän kunnassa vuodesta 1952 toiminut Kaipolan tehdas.
Ilmoitusta oli edeltänyt jo heinäkuun ennakkovaroitus. UPM tiedotti koko painopaperin tuotantonsa painuneen tappiolle, ensimmäisen kerran viiteen vuoteen.
Painopaperin nykysuunta digiaikaan siirtyneellä maailmalla ei ole kuitenkaan yllätys. Suomessakin painopaperin tuotanto on hiipunut jo parikymmentä vuotta.
Vielä 1960-luvulla painopaperin tuotanto oli niin vahvassa nousussa, että metsäteollisuus huolestui raakapuun riittävyydestä. Ongelmaan löytyi ratkaisu. Kun pyöreää puuta kului 5,5 kuutiota tonniin kemiallista massaa, mekaanisen massan tonniin kului vain 2,6 kuutiota. Tehdään vähästä puusta enemmän paperia hiertämällä, pääteltiin.
Teollisuus siirtyi hienopaperiin johtavan sellun keitosta kuitupuun kuumahiertämiseen, ja jokapäiväisten lehtien tyyppiseen paperiin. Muutosta ryyditti markkinoiden ennuste ennen tietokoneaikaa. Painettujen lehtien paperin kysynnälle ja kasvavalle viennille ei tuntunut olevan kattoa.
MEKAANINEN kuumahiertäminen säästää puuta, mutta se syö energiaa, sähkönä. Niinpä metsäteollisuus huolestui sähköstä. Sen riittävyys uusille paperitehtaille oli perimmäisiä syitä, kun maahamme ajettiin 1990-luvun alussa viidettä ydinvoimalaa, Olkiluoto kolmosta.
Merkkivuodeksi tuli 1992, kun nuori kansanedustaja Matti Vanhanen (kesk.) onnistui eduskuntaponnellaan lykkäämään Olkiluoto kolmosen rakentamisen aloittamista kymmenellä vuodella.
Paperiteollisuus ei lannistunut. Kymmenen vuotta ponnisteltuaan Teollisuuden Voima oy (merkittävinä osakkaina paperintuottajat UPM ja Stora Enso) sai lopulta Olkiluoto kolmosen rakentamisluvan läpi. Eduskunta myöntyi toukokuussa 2002.
Paperiteollisuuden kuumeisesti ajama Olkiluoto kolmonen käynnistynee tuoreimman arvion mukaan helmikuussa 2022 – vuosia sähköä tarvinneiden paperikoneiden poistumisen jälkeen!
KAIPOLAN kohun varjoon on jäänyt metsäteollisuutemme toisen merkittävän osasen samanaikainen eteneminen. Kartonkiin tähtääviä, kemiallisen sellun biotuotetehtaita uusitaan, laajennetaan ja suunnitellaan lisää. Nyt metsäteollisuus tuottaa uusiutuvaa sähköä ostamastaan puusta, vuosi vuodelta yhä enemmän.
Merkittävin saavutus on vuonna 2017 valmistunut Metsä Groupin biotuotetehdas Äänekoskella, pohjoisen pallonpuoliskon suurin puuta jalostava laitos. Päätuotteensa sellun ohella laitos tuottaa sähköä 240 prosentin omavaraisuudella. Asetelma on täysin toinen kuin 1900-luvun sähkösyöpöillä paperitehtailla.
Samanlaisia sähköä tuottavia, uusia biotuotetehtaita on suunnitteilla muun muassa Kemiin, Kemijärvelle ja Paltamoon. Puun kasvattajan ei tarvitsekaan olla paperitehtaiden lakkauttamisesta huolissaan.
PUUVOIMA YDINVOIMAN vaihtoehtona oli pohjimmaisia selityksiä, kun Metsäntutkimuslaitoksen professori Olavi Huikari ajoi jo 1970-luvun lopulla maahamme metsähankkeen Pera – Puu energian raaka-aineena. Biotalouden esihanke Peran ajatusketjun näyttävimpiä osasia ovat juuri 2010-luvulla aloittaneet ja 2020-luvulla lisää rakennettavat biotuotetehtaat.
UPM:n Kaipolan paperitehtaan kohu panee taas ajattelemaan Olkiluoto kolmosen jo kohta 30 vuotta kestänyttä suunnittelun ja rakentamisen kaarta. Tarvitsimmeko laitosta todella, tarvitsemmeko sitä uuden biotalouden kaudella? Tarvitsemmeko Pyhäjoen Hanhikiven voimalaakaan?
Metsätalous kääntyy tällä vuosisadalla biotalouden, kiertotalouden ja uusiutuvan energian talouden suuntaan.
Veli Pohjonen
Etelä-Suomen Sanomat. Lukijalta. 14.9.2020
No comments:
Post a Comment