Vuosi 2020 jää metsähistoriamme merkkivuodeksi, kun keskeinen paperin tuottaja UPM (Yhtyneet Paperitehtaat) ilmoitti elokuussa suunnitelmastaan sulkea maamme suurin paperitehdas, Kaipola.
Paperin alamäki ei ole silti yllätys. Painopaperi on hiipunut jo parikymmentä vuotta.
Edellisen kerran yhtä mittava metsäteollisuuden suunnan kääntymä tapahtui 1960-luvulla. Muutoksen taustalla oli silloinen huoli raakapuun riittävyydestä. Ratkaisu löytyi sähköstä.
Kun pyöreää puuta kului 5,5 kuutiota tonniin kemiallista massaa, mekaanisen massan tonniin kului vain 2,6 kuutiota. Tehdään vähästä puusta enemmän paperia hiertämällä, opetettiin.
Teollisuus siirtyi hienopaperiin johtavan sellun keitosta kuitupuun kuumahiertämiseen. Sillä saatiin jokapäiväisten lehtiemme tyyppistä paperia. Muutosta ryyditti markkinoiden ennuste ennen tietokoneaikaa. Painettujen lehtien paperin kysyntä näytti nousevan maailmalla, alati kiihtyen.
Mekaaninen kuumahiertäminen säästää puuta mutta se syö energiaa, sähkönä. Sähkön riittävyys uusille paperitehtaille oli perimmäisiä syitä, kun maahamme ajettiin 1990-luvun alussa viidettä ydinvoimalaa (Olkiluoto kolmosta). Eduskunta kuitenkin kaatoi sen vielä 1992.
Paperiteollisuus ei lannistunut. Kymmenen vuotta ponnisteltuaan Teollisuuden Voima Oy (merkittävinä osakkaina paperintuottajat UPM ja Stora Enso) sai lopulta Olkiluoto kolmosen rakentamisluvan läpi. Eduskunta myöntyi toukokuussa 2002.
Paperiteollisuuden ajama Olkiluoto kolmonen käynnistynee tuoreimman ennusteen mukaan helmikuussa 2022. Mutta sehän on yli vuosi ydinsähköä tarvinneiden paperikoneiden poistumisen jälkeen!
Kaipolan kohun varjoon on jäänyt metsäteollisuutemme toisen merkittävän osasen samanaikainen eteneminen. Kartonkiin tähtääviä, kemiallisen sellun biotuotetehtaita uusitaan, laajennetaan ja suunnitellaan lisää. Nyt metsäteollisuus tuottaa uusiutuvaa sähköä ostamastaan puusta, vuosi vuodelta yhä enemmän.
Merkittävin saavutus on vuonna 2017 valmistunut Metsä Groupin biotuotetehdas Äänekoskella, pohjoisen pallonpuoliskon suurin puuta jalostava laitos. Päätuotteensa sellun ohella laitos tuottaa puuvoimaa, sähköä 240 prosentin omavaraisuudella. Asetelma on täysin toinen kuin 1900-luvun sähkösyöpöillä paperitehtailla. Vähintään samaan prosenttiin päässevät myös Kemin ja Kemijärven uudet biotuotetehtaat.
Kaipolan paperitehtaan kohu panee taas ajattelemaan Olkiluoto kolmosen jo pitkään kestänyttä kaarta. Tarvitsemmeko laitosta todella, biotalouden kaudella? Tarvitsemmeko Pyhäjoen Hanhikiven voimalaakaan?
Eilinen painopaperi tarvitsi ydinvoimaa, huominen biotalous tuottaa puuvoimaa.
Veli Pohjonen
Lapin Kansa. Lukijalta. 21.9.2020
No comments:
Post a Comment