Etelä-Savon metsistä ei jää hiilijalanjälkeä

Hiilijalanjälki kertoo, montako kiloa ilmakehään päätyy harmillista liikahiiltä, kun ajaa esimerkiksi autoaan tai lämmittää taloaan polttoöljyllä. Hiilijalanjälki mittaa, paljonko ilmastopäästöjä lähtee taivaalle itseäsi kohti, yritystäsi kohti, kuntaasi, maakuntaasi tai koko maatasi kohti.

Euroopan unioni on ollut vuoden 2017 ajan huolestunut Suomen metsien hiilijalanjäljestä. Biotalous paisuu, hakkuut lisääntyvät. Tuleeko metsistämme ilmaston hiilijalanjälkiä, entistä useammin ja entistä painavampia?

Kainuun metsistä ei synny hiilijalanjälkeä

Hiilijalanjälki kertoo montako kiloa ilmakehään päätyy harmillista liikahiiltä, kun ajaa esimerkiksi autoaan tai lämmittää taloaan perinteisellä polttoöljyllä. Hiilijalanjälki mittaa paljonko ilmastopäästöjä lähtee taivaalle itseäsi kohti, yritystäsi kohti, kuntaasi, maakuntaasi tai koko maatasi kohti.

Euroopan unioni on ollut kuluneen vuoden (2017) ajan huolestunut Suomen metsien hiilijalanjäljestä. Biotalous paisuu, hakkuut lisääntyvät. Tuleeko metsistämme ilmaston hiilijalanjälkiä, entistä useammin ja entistä painavampia?

Ei synny hiilijalanjälkeä Pirkanmaan metsistä

Koko maakunnan tasolla hiilijalanjälkeä ei Pirkanmaan metsistä synny. Sen sijaan ne nielevät ilmakehästä hiiltä vuodesta toiseen. Pirkanmaan metsät kasvat vauhdilla, joten hakkuut eivät haittaa ilmastotavoitteita.

Hiilijalanjälki mittaa, että paljonko ilmastopäästöjä lähtee taivaalle itseäsi kohti, yritystäsi kohti, kuntaasi, maakuntaasi tai koko maatasi kohti. Biotalous paisuu, hakkuut lisääntyvät. Euroopan unioni on ollut kuluneen vuoden ajan huolissaan siitä, syntyykö Suomen metsistä ilmaston hiilijalanjälki?

The climate awaits the UN Commonhold forest

US President Donald Trump withdrew his country this year (2017) out of the Paris Climate Agreement. Coal returns to the spectrum of basic energies, despite its carbon dioxide emissions.

From the USA, this was already a second killing for the elemental carbon economy. In 2001, George W. Bush knocked out the same way with the Kyoto 1997 Climate Agreement.

E-P:n metsistä ei synny hiilijalanjälkeä

Hiilijalanjälki kertoo, montako kiloa ilmakehään päätyi harmillista liikahiiltä, kun ajoi esimerkiksi autoaan tai lämmitti taloaan maakaasulla.

Hiilijalanjälki mittaa, paljonko ilmastopäästöjä lähti taivaalle itseäsi kohti, yritystäsi kohti, kuntaasi, maakuntaasi tai koko maata kohti.

Varsinais-Suomen metsistä ei synny hiilijalanjälkeä

Hiilijalanjälki kertoo, montako kiloa ilmakehään päätyy harmillista liikahiiltä, kun ajaa esimerkiksi autolla tai lämmittää taloaan maakaasulla. Hiilijalanjälki mittaa paljonko ilmastoa lämmittäviä päästöjä lähti taivaalle itseäsi kohti, yritystäsi kohti, kuntaasi, maakuntaasi tai koko maata kohti.

Euroopan unioni on ollut kuluneen vuoden ajan huolestunut Suomen metsien hiilijalanjäljestä. Hakkuut lisääntyvät ja biotalous paisuu. Tuleeko metsistämme samalla ilmaston hiilijalanjälkiä, entistä useammin ja entistä painavampia?

Maapallon metsämarssi edessämme

Pariisin juhlallisesta ilmastosopimuksesta on kulunut kaksi vuotta. Mitä hiilidioksidin päästöille maapallolla sen jälkeen tapahtui? Ne eivät kääntyneetkään laskuun, vaan jatkavat nousuaan. Ilmaston muuttuu edelleen.

Sama ilmiö tapahtui edellisen ilmastosopimuksen, Kioton 1997 kokouksen jälkeen.

Pohjois-Karjalan metsistä ei synny hiilijalanjälkeä

Hiilijalanjälki kertoo montako kiloa ilmakehään päätyi harmillista liikahiiltä, kun ajoi esimerkiksi autoaan tai lämmitti taloaan maakaasulla. Hiilijalanjälki mittaa paljonko ilmastopäästöjä lähti taivaalle itseäsi kohti, yritystäsi kohti, kuntaasi, maakuntaasi tai koko maata kohti.

Euroopan unioni on ollut kuluneen vuoden ajan huolestunut Suomen metsien hiilijalanjäljestä. Hakkuut lisääntyvät, kun biotalous paisuu. Tuleeko metsistämme samalla ilmaston hiilijalanjälkiä, entistä useammin ja entistä painavampia?

Biotalous hakee arvoketjuja

Vielä taloustieteilijä Antti Chydeniuksen aikoina, 1760-luvulla, esi-isämme olivat ymmällään, mistä kansakunnan vauraus syntyy. Chydenius keksi ehdottaa, että ulkomaan kauppa on vapautettava. Suomalaista tervaa voisi myydä Eurooppaan ja kauemmaksikin.

Emomaamme Ruotsin talousjohtajat olivat opettaneet, että suomalaisille riittää viedä terva vain Tukholman kammareihin asti. Naapurin kauppamiehet voivat hoitaa tervan siitä eteenpäin.

Metsätilat odottavat hiilimaksua

Euroopan unioni on kuluneen vuoden (2017) ajan kehittänyt uutta ilmastometsän käsitettä. Kehitys on jatkoa Pariisin 2015 ilmastosopimukselle. Metsiä tulisi hoitaa jatkossa niin, että tulevien vuosien puusto varmasti nielee ilmakehän hiiltä.

Laajemmalla tasolla kunkin EU-maan tulisi toimia jatkossa niin, että sen biomassan hiilivarasto kasvaa vuodesta toiseen. Pysyvä hiilivarasto tarkoittaa pääosaksi monivuotisten puiden runkoja, oksia ja juuria.

Hakkeen energiaa voi uusia nopeasti

EU:ssa myllää ilmaston asiantuntijoiden uusi koulukunta. Se haukkuu hakkeen hitaasti uusiutuvaksi energiaksi. 70 vuoden kierrolla kasvatettavilla havumetsillä menee kuulemma kauan sitoa takaisin hiilidioksidi, mikä hakkeen poltossa pääsee ilmaan.

Pääosa suomalaisia metsätieteilijöitä on toista mieltä. Kasvava metsä uusii energiaa, kun puuta vertaa kallioperässä fossiloituneeseen kivihiileen.

Maapallolle pitäisi palauttaa valtava määrä metsää

Fossiilisten ainesten käytön rajoituksilla, hiilidioksidin päästökaupalla tai kansainvälisillä ilmastosopimuksilla voidaan vain hidastaa ilmaston lämpenemistä tai parhaassa tapauksessa pysäyttää se nykytasolleen.

VIELÄ 10 000 vuotta sitten maapallo näkyi avaruuteen nykyistä vehreämpänä. Luonnonmetsät peittivät 48 prosenttia maapallon maapinnasta. Vehreä biomassa koostuu valtaosin monivuotisten puiden rungoista, oksista, lehdistä ja juurista. Alkuainehiiltä niissä oli kaikkiaan 850 miljardia tonnia. Ilmakehässä alkuainehiiltä oli vähemmän, 550 miljardia tonnia.

Hiilimaksulle alkaa olla tarve

Euroopan unioni on kuluneen vuoden pompottanut Suomen metsiä uudella ilmastosäännöllä. Pompotus on jatkoa Pariisin 2015 ilmastosopimukselle. Metsiä tulisi hoitaa jatkossa niin, että tulevien vuosien puustomme nielee varmasti ilmakehän hiiltä.

Aivan kuin rippikoulussa, unionin metsäkatekismus on avattava kysymyksellä: "Mitä se on?" Ja kysymys kannattaa tehdä tavallisen metsätilan tasolla. Mitä unioni metsätiloiltamme oikein haluaa tai mitä se tulee metsätiloiltamme saamaan?

Bioviljelyyn tuli tarve

Suomen ilmastopaneeli ja 68 tutkijan Bios – ryhmä päätyivät keväällä 2017 kasvihuoneilmiön ja metsätalouden väliseen uuteen johtopäätökseen. Sen mukaan liian suuri osa metsissämme kasvavaa puuta menee energiaan, kuituihin ja papereihin. Ilmastolle olisi parempi, jos perinteistä metsätalouttamme ohjattaisiin pitkäkestoiseen tukkitalouteen, puurakentamiseen ja huonekaluihin. Niissä hiilidioksidi varastoituisi pitemmäksi ajaksi.

Metsätilat ilmaston saamamiehiksi

Euroopan unioni on yrittänyt vuoden päivät esittää uutta ilmasto-oppia suomalaisille metsille. Oppi on jatkoa Pariisin 2015 ilmastosopimukselle. Metsiä tulisi hoitaa jatkossa niin, että tulevien vuosien puustomme nielee varmasti ilmakehän hiiltä.

Aivan kuin rippikoulussa, unionin metsäkatekismus on avattava kysymyksellä: "Mitä se on?" Ja kysymys kannattaa tehdä tavallisen metsätilan tasolla. Mitä nykypäivän kruununvoutimme metsätiloilta oikein haluavat tai mitä he tulevat metsätiloilta saamaan?

Maapallo odottaa vuosisadan metsämarssia

Vielä 10 000 vuotta sitten maapallo näkyi avaruuteen nykyistä vehreämpänä. Luonnonmetsät peittivät 48 prosenttia maapallon maapinnasta. Vehreä biomassa koostuu valtaosin puiden rungoista, oksista, lehdistä ja juurista. Alkuainehiiltä niissä oli kaikkiaan 850 petagrammaa (ykkösen perässä 15 nollaa). Ilmakehässä alkuainehiiltä oli vähemmän, 550 petagrammaa.

Ilmasto odottaa YK:n yhteismetsää

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump veti tänä vuonna (2017) maansa pois Pariisin ilmastosopimuksesta. Kivihiili palaa maan perusvoimaksi, huolimatta aiheuttamistaan hiilidioksidin päästöistä.

USA:lta tämä oli jo toinen kolaus alkuainehiilen päästötaloudelle. Vuonna 2001 George W. Bush tyrmäsi samalla tavoin Kioton 1997 ilmastosopimuksen.

Metsätilat ilmaston saamamiehiksi

Euroopan unionin ympäristövaliokunta ehdotti heinäkuussa uutta ilmastosääntöä suomalaisille metsille. Ehdotus on jatkoa Pariisin 2015 ilmastosopimukselle. Hakkuita tulisi suitsia jatkossa niin, että tulevien vuosien metsämme nielevät varmasti ilmakehän hiilidioksidia. Vertailujaksoksi on valittu 13 vuoden paalukausi 2000 - 2012.

Aivan kuin rippikoulussa, unionin metsäkatekismus on avattava kysymyksellä: ”Mitä se on?” Ja kysymys kannattaa tehdä tavallisen metsätilan tasolla. Mitä nykypäivän kruununvoutimme metsätiloilta oikein haluavat tai mitä he tulevat metsätiloilta saamaan?

YK:n yhteismetsä avuksi ilmastolle

Loppukeväästä 2017 Yhdysvaltain presidentti Donald Trump veti maansa pois Pariisin ilmastosopimuksesta. Päätös ravisteli koko maapallon ilmastoajattelua.

USA:ssa kivihiili palaa perusvoimaksi, huolimatta sen aiheuttamista mittavista hiilidioksidin päästöistä. Ehkäpä fossiilivoiman suurin asiakas, Kiina, pohtinee myös kulissien takana ilmastolupauksiaan. Tällä menolla maapallo lämpiää.

Värriön susitutkimus kipinöinyt 50 vuotta

Korvatunturin eteläpuolella sijaitseva Helsingin yliopiston Värriön tutkimusasema juhli elokuussa 50-vuotista taivaltaan. Aseman perusti 1967 nuori yliopistotutkija, myöhemmin Oulun yliopiston professorina toiminut Erkki ”Susi” Pulliainen. Lempinimensä mukaisesti Pulliainen on suurpetotutkija, intohimoisin ja tuotteliain riista-alan tiedemies Suomessa, minkä ala tuntee.

Puu vahvistuu perusvoimana

Nyt kun pitkin rannikoita ja monin paikoin sisämaahammekin nousee sarjoittain tuulivoimaloita, on hyvä tarkastella energiataloutemme kokonaiskuvaa. Mistä tulee perusvoimamme? Metsistä saimme eniten energiaa vuoteen 1964. Sitten halpa tuontiöljy ohitti puun. Paaluvuonna saimme 39 prosenttia energiastamme sekä öljyvoimasta että puuvoimasta.

Öljy nousi korkeimmillaan 61 prosenttiin, vuonna 1973. Puuvoima painui alimmilleen, viiteentoista prosenttiin vuonna 1977.

Tuotepaketti pelasti etanolin energiaviljelyn Yhdysvalloissa

Kun tankkaamme tänään bensiiniautoamme, pääsemme jo tekemään biotalouden valintaa. Otammeko etanolia bensan seassa kymmenen prosenttia, vai otammeko viisi prosenttia? Joillakin huoltamoilla näkee mittareita, missä etanolin lukema on 85 prosenttia.

Emme ole biotalouden kehityksessä yksin. Myös eniten autoilevassa Yhdysvalloissa bensiinin keskimääräinen etanolipitoisuus oli vuoden 2015 toukokuussa kymmenen prosenttia.

Metsään sitoutuvalla hiilellä on rahallista arvoa

Euroopan unionin ympäristövaliokunta ehdotti heinäkuussa uutta ilmastosääntöä suomalaisille metsille. Ehdotus on jatkoa Pariisin 2015 ilmastosopimukselle. Hakkuita tulisi suitsia jatkossa niin, että tulevien vuosien metsämme nielevät varmasti ilmakehän hiili­dioksidia. Vertailujaksoksi on valittu 13 vuoden paalukausi 2000-2012.

Aivan kuin rippikoulussa, unionin uusi metsäkatekismus on avattava kysymyksellä: ”Mitä se on?” Ja kysymys kannattaa tehdä tavallisen metsätilan tasolla. Mitä nykyajan kruununvoutimme metsätiloilta oikein haluavat tai mitä he tulevat metsätiloilta saamaan?

Metsätilamme ovat ilmastotiloja

Euroopan unioni ehdotti alkukesällä uutta ilmastosääntöä suomalaisille metsille. Ehdotus on jatkoa Pariisin 2015 ilmastosopimukselle. Hakkuita tulisi suitsia jatkossa niin, että tulevien vuosien metsämme nielevät varmasti ilmakehän hiilidioksidia. Vertailujaksoksi on valittu 13 vuoden paalukausi 2000 - 2012.

Myös ilmastohiiltä voi kierrättää

Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin päätös vetää maansa pois Pariisin ilmastosopimuksesta ravisteli koko maapallon ilmastoajattelua. Kivihiili saattaa palata perusvoimaksi, huolimatta sen aiheuttamista mittavista hiilidioksidin päästöistä. Ilmakehän hiilidioksidin pitoisuus jatkaa nousuaan.

Ilmastohiiltä voi kierrättää

Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin päätös vetää maansa pois Pariisin ilmastosopimuksesta ravisteli koko maapallon ilmastoajattelua. Kivihiili saattaa palata perusvoimaksi, huolimatta sen aiheuttamista hiilidioksidin päästöistä. Ilmaston lämpeneminen jatkuu.

Päästötalous tarvitsee rinnalleen hiilen kiertotaloutta. Koko maapallon mitassa vaikuttavia mahdollisuuksia on kolme.

Biomassan energiaviljelyyn uusi tarve

Suomen ilmastopaneeli ja 68 tutkijan Bios – ryhmä kytkivät keväällä 2017 kasvihuoneilmiön torjunnan ja metsätalouden toisiinsa uudella tavalla. Liian suuri osa metsissämme kasvavaa puuta menee lyhytkestoiseen energiaan, selluun, kartonkiin ja paperiin. Ilmastolle olisi parempi, jos metsätalouttamme ohjattaisiin pitkäkestoiseen tukkitalouteen, puurakentamiseen ja huonekaluihin. Niissä hiilidioksidi varastoituisi pitemmäksi ajaksi.

Julkilausumista on seuraamuksensa. Meidän tulee varautua esittelemään Brysselissä nykyistä monipuolisempi maa- ja metsätalous. Tarvitsemme pitkän kierron havumetsien lisäksi lehtimetsien peltomaista bioviljelyä.

Ilmasto tarvitsee YK:n yhteismetsää

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump veti tänä vuonna maansa pois Pariisin ilmastosopimuksesta. Kivihiili palaa maan perusvoimaksi, huolimatta aiheuttamistaan hiilidioksidin päästöistä.

Yhdysvalloilta tämä oli jo toinen kolaus alkuainehiilen päästötaloudelle. Vuonna 2001 George W. Bush tyrmäsi samalla tavoin Kioton 1997 ilmastosopimuksen.

Kehitysavun ytimessä

Afrikkaan antamaamme kehitysapua on jo vuosikausia ollut tapana mollata tehottomaksi. Ankarimmillaan apua on verrattu Kankkulan kaivoon. Rahaa vain kaadetaan Afrikkaan vuodesta toiseen.

Mollaus näkyy päättäjien nykyajattelussa. Kehitysapua leikattiin rajusti 2010-luvulla.

Kehitysavun suuri linja on hämärtynyt. Se vedettiin jo 60 vuotta sitten. YK:n ruoka- ja maatalousjärjestön pääjohtaja varoitti että kaksi kolmasosaa ihmiskunnasta on ajautumassa nälänhätään. Toisen maailmansodan jälkeen maapallon väkiluvun arvioitiin kasvavan nopeasti etenkin Afrikan köyhissä maissa. Kehitysavun ytimeen nousi jokapäiväinen leipä. Suureksi linjaksi tuli torjua maita uhkaava nälänhätä.

Uusiutuvat energiat tukevat toisiaan

Tänään maakunnissa, etenkin Perämeren rannikkoa matkaava tuijottaa aika ajoin vaistomaisesti metsän ylle. Katse lukkiutuu majesteettisesti pyöriviin tuulimyllyjen siipiin. Tuulivoima on merkittävin maisemamme muutos vuosikymmeniin.

Jo vuosisadan kestäneellä öljyn poltolla ja sitä seuranneella ilmastonmuutoksella on hintansa. Tuulimyllyt tulivat talousmetsän päälle. Samantapaisen ilmiön havaitsee Tanskassa. Siellä tuulimyllyt tulivat peltojen päälle.

Kiistely polttoturpeesta on turhaa

Viimeisin tutkimustieto kertoo (2008), että kaikki maa-, metsä- ja
energiatalouteen ojitetut suot pursuavat taivaalle hiilidioksidia.
Taloussoiden kasvihuonevaikutus on pitkän päälle sama, hajosipa turve selluteollisuuden tarvitseman mäntyviljelmän alla, karjatalouden tarvitseman nurmiviljelmän alla, tai bioetanolin raaka-ainetta kasvavan ohran alla. Turveteollisuus puskee ojikoiden hiilidioksidin yläilmoihin nopeasti, kun se polttaa turpeen kaukolämpövoimalassa.

Biohiili ja synteesikaasu torjuvat ilmastonmuutosta

Ilmastomittaukset eri puolilla maapalloa osoittavat, että hiilidioksidia ei ole saatu kuriin. Vuodesta 1958 lähtien se on lisääntynyt 24 prosenttia.

YK:n kokoukset, EU:n päästökauppa, kiistelty ydinvoima tai edes uusiutuvan energian paketit eivät ole onnistuneet ilmastotavoitteessaan. Viime vuosina hiilidioksidin nousu on jopa hivenen kiihtynyt.

Ilmastokamppailu uusiin puihin: metsää Saharaan

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump veti tänä vuonna maansa pois Pariisin ilmastosopimuksesta. Kivihiili palaa maan perusvoimaksi, huolimatta sen aiheuttamista hiilidioksidin päästöistä.

USA:lta tämä oli jo toinen kolaus alkuainehiilen päästötaloudelle. Vuonna 2001 George W. Bush tyrmäsi vastaavalla tavalla Kioton 1997 ilmastosopimuksen.

Miksi hiilidioksidin päästöjä ei saada kuriin?

Kasvihuoneilmiöstä esitti ensimmäisenä huippupoliitikkona huolensa YK:n pääsihteeri U Thant, vuoden 1970 ympäristöraportissaan. Kesti silti 20 vuotta ennen kuin jäsenmaat ottivat hänen huoleensa kantaa. Se tapahtui Genevessä 1990, jossa 18 etulinjan länsimaata antoi julistuksen: "Hiilidioksidin päästöt on saatava joko pysähtymään tai putoamaan". Allekirjoittajia olivat muun muassa Kanada, Australia ja Japani sekä sen ajan Euroopan Yhteisö.

Metsäpeitteen palauttaminen

Vielä 10'000 vuotta sitten sinistä kotiplaneettaamme avaruudesta tarkkaileva matkaaja olisi nähnyt maan nykyistä vihreämpänä. Luonnonmetsät peittivät 6200 miljoonaa hehtaaria, 48 prosenttia maapallon maapinnasta. 1900-luvun loppuun tultaessa metsät ovat huvenneet kolmanneksella, 4100 miljoonaan hehtaariin.

Viimeisen jääkauden jälkeen metsiä on hävinnyt keskimäärin 0,21 miljoonaa hehtaaria vuodessa, alkuvaiheessa hitaasti, mutta noin 1700-luvulta lähtien maanviljelyn, taloudellisen nousun ja väkiluvun kasvun myötä alati kiihtyen. Alkujaan luonnonmetsät hävisivät pääosin lauhkeassa vyöhykkeessä. 1900-luvun lopulla metsäpeite väheni tropiikissa.

Ilmastoajattelu uusiin uomiin

Loppukeväästä 2017 Yhdysvaltain presidentti Donald Trump veti maansa pois Pariisin ilmastosopimuksesta, vaalilupaustaan seuraten. Kivihiili palaa perusvoimaksi, huolimatta sen aiheuttamista hiilidioksidin päästöistä. Päätös ravisteli koko maapallon ilmastoajattelua.

USA:lta tämä oli jo toinen kolaus alkuainehiilen päästötaloudelle. Presidentti George W. Bush tyrmäsi 2001 vastaavalla tavalla Kioton 1997 ilmastosopimuksen.

Il­mas­to­ajat­te­lu uusiin uomiin

Loppukeväästä 2017 Yhdysvaltain presidentti Donald Trump veti maansa pois Pariisin ilmastosopimuksesta, vaalilupaustaan seuraten. Kivihiili palaa perusvoimaksi, huolimatta sen aiheuttamista hiilidioksidin päästöistä. Päätös ravisteli koko maapallon ilmastoajattelua.

USA:lta tämä oli jo toinen kolaus alkuainehiilen päästötaloudelle. Presidentti George W. Bush tyrmäsi vastaavalla tavalla Kioton 1997 ilmastosopimuksen 2001.

Päästötalous huojahtelee Euroopan unionissakin. Uusiutuvaa bioenergiaa (metsäenergiaa) vastustava rintama vahvistuu.

Kesäkuun alussa EU-parlamentin ympäristövaliokunnan tuore raportti hätkäytti etenkin Kemiä ja sitä ympäröivän alueen metsänkasvattajia. Raportti ehdottaa muun muassa, että turvemailta ei saisi korjata energiapuuta eikä biopolttoaineita saisi tehdä harvennuspuusta, purusta tai mäntyöljystä.

Raportin seurauksena Kaidi päätti lykätä Kemin biodieseltehtaan rakennustöitä. Työ alkaa vasta, kun Kaidi pääsee varmuuteen EU:n lopullisesta ilmastokannasta.

Pelkkä päästöjen pudotus ei olisi riittänyt ilmastokamppailussa muutenkaan. Ilmakehän hiilidioksidia on yritetty rajoittaa 1990 alkaen. Pitoisuus oli silloin 353 miljoonasosaa. Nyt lukema on 407, viisitoista prosenttia korkeampi.

Päästötalous tarvitsee rinnalleen hiilen kiertotaloutta. Koko maapallon mitassa vaikuttavia vaihtoehtoja on esitetty kaksi, biohiili ja metsitys.

Biohiili on räätälöity muunnos esi-isiemme tuntemista tervahaudan sysistä. Biohiili on peltoon kynnettävää jauhettua puuhiiltä. Se on paahdettu niin, että maan mikrobit eivät pääse siihen käsiksi. Biohiili ei kompostoidu vaan säilyy maassa kivihiilen tavoin.

Hieman kalkin tavoin maata parantava biohiili tekee peltoon pysyvän hiilen nieluvaraston. Maailman maataloudelle biohiilellä on lähes rajaton mahdollisuus. Sitä voi verrata keinolannoitteiden keksimiseen 1800-luvun puolivälissä.

Metsätalouden mahdollisuus on maapallon asumattomien maiden metsittäminen. Kasvaessaan puut nielevät hiiltä runkoihinsa ja juuriinsa. Syntyy toinen hiilen nieluvarasto.

Avaruudesta maapalloa tutkaillen mittavin mahdollisuus on Sahara. Metsänhoito katsoo, että jos Osaran aukot pystyivät Lapissa metsittämään, myös Saharan aukon metsittäminen on nykymenetelmin mahdollista. Suurin haaste on viljeltävien puiden kastelu. Jos öljyä voi pumpata autiomaasta rannikon satamiin, vettä voi pumpata merestä autiomaahan.

Ennen kastelua merivedestä on poistettava suola. Se hallitaan jo, käänteisosmoosilla. Veden pumppaamisen ja suolan poistoon tarvittavan energian voi luoda aurinkopaneeleilla. Aurinkoa Saharassa riittää.

Sahara oli metsittymässä 8000 vuotta sitten, mutta silloinen ilmastonmuutos käänsi tuulet kuiviksi. Sahara autioitui. Saharan uudelleen metsitykseen, ilmastometsitykseen, on Suomesta tehty 2014 aloite Yhdistyneille Kansakunnille.

Ilmakehämme puhdistaminen tarvitsee puita paljon ja niiden istuttamista pian. Saharassa ei ole metsittämisen alkuvaiheessa riittävästi väkeä. Siksi hanke tulisi käynnistää YK:n ilmastojoukoilla, rauhanturvajoukkojen tapaan. Mukaan liittyisivät asteittain Saharan maiden joukot ja lopulta pienviljelijät.

Hallinnollisesti Sahara metsitettäisiin YK:n yhteismetsänä. Metsityttyään alue jaettaisiin ja luovutettaisiin kansallisiksi yhteismetsiksi ja lopulta metsäalueille muuttaneiden pienviljelijöiden yhteismetsiksi. YK:n yhteismetsän kuten myös myöhemmin jaettavien yhteismetsien perustamiseen ja hallinnointiin Suomella on annettavaa. Pinta-alaltaan, kestoltaan ja puun kasvultaan riittävää kokemusta löytyy esimerkiksi Kemijärven, Sallan ja Kuusamon yhteismetsistä.

Ilmastoajattelu odottaa uusia avauksia. Peltojen biohiilellä ja Saharan aukon metsittämisellä voi kääntää koko maapallon ilmakehän hiilidioksidin pitoisuuden laskuun.

Kun ilmaston lämpeneminen kesti sukupolven verran, saman jakson myös ilmaston jäähdyttäminen veisi. Sen jälkeen kiertotalous voi pelata biohiilellä ja metsillä vielä niin kauan kuin USA ja me muut rikkaat maat yhä käytämme päästöpolttoaineita.

Veli Pohjonen

Lapin Kansa. Lukijalta. 1.7.2017

Hinta ohjaamassa kuitupuuta voimaloiden raaka-aineeksi

Suomessa tuotettiin vuonna 2006 metsähaketta jo 3,4 miljoonaa kiintokuutiometriä, mikä on noin viisi prosenttia kaikesta metsänkorjuustamme. Energiapuusta on vihdoin tulossa metsänkasvattajalle tasavertainen myytävä paperipuun ohessa.

Energiapuun oikea ja kohtuullinen hinta on silti edelleen mysteeri. Metsäntutkimuslaitos noteeraa verkkosivuillaan viikoittain tukki- ja kuitupuun hinnat. Metsähakkeen hintaa se ei noteeraa. Sitä eivät pysty noteeraamaan lehtiensä sivuilla myöskään puun tuottajien etujärjestöt.

Turpeen paketoiminen velkauttaa Suomea

Suomalainen Tiedeakatemia lopetti kesäkuussa 2010 ilmastokiistelyn turpeesta. Se julisti, että turve ei ole uusiutuvaa energiaa. Turve on kertakäyttöinen, hiilidioksidia päästävä polttoaine. Se on kotimainen kivihiili.

Tiedeakatemian kannanotto oli hengeltään jyrkästi turve-energiaa vastaan. Näin arvovaltainen jyrkkyys voi johtaa turpeen paketoimiseen.

Puu vahvistuu perusvoimana

Nyt kun pitkin rannikoita ja monin paikoin sisämaahammekin nousee sarjoittain tuulivoimaloita, on hyvä tarkastella energiataloutemme kokonaiskuvaa. Mistä tulee perusvoimamme?

Metsistä saimme eniten energiaa vuoteen 1964 asti. Sitten halpa tuontiöljy ohitti puun. Paalupiste oli 39 prosenttia koko energian tarpeesta, sekä öljyvoimalle että puuvoimalle.

Metsän viljelylaina lisäisi puun virtaa

Suomessa on 376'000 perheomistuksen metsätilaa eli metsälöä. Metsälön keskikoko on noin 30 hehtaaria; metsälö voi koostua useammastakin palstasta.

Metsälöt kasvavat pääosan metsäteollisuuden puusta. Puun myynti kuitenkin takkuaa. Kolmanneksella metsälöistä ei ole ollut hakkuita 30 vuoteen.

Metsälöt merkitsivät sotien jälkeiselle kansantaloudelle paljon. Valtiovalta kannusti niitä puun myyntiin ja metsänhoitoon sekä piiskoilla että porkkanoilla.

Lisäpuuta biotaloudelle, kannoista

Metsäojituksen nestori, professori Olavi Huikari kutsui vuonna 1972 Padasjoelle kansainvälisen metsätiedemiesten joukon. Hän esitteli heille kehittämänsä ojikkojen metsänviljelyn missä puustosta korjataan myös kannot. Huikari laski kantojen korjuun tuovan 10–40 prosentin lisäyksen puubiomassan tuotokseen.

Keksinnöstä käytäntöön kestää usein yhden sukupolven verran, niin tässäkin. Kantojen korjuu ei edennyt käytäntöön vielä 1900-luvun puolella, ei soilla eikä kankaillakaan.

Kehitysavulla on selvä päämäärä

Kehitysavulla on mahdollista saada aikaan tuloksia, vaikka alalla pitkään työskennelleet Henrik Svartström (HS 12.5.2008) ja Antti Hynninen (HS 9.5.) sitä epäilivät.

Avun päämäärä on edelleen selvä. Maailmassa on 800 miljoonaa nälkää näkevää tai aliravittua ihmistä. Heistä 96 prosenttia elää kehitysmaissa. Heistä suurin osa on naisia ja lapsia. Kehitysavulla on torjuttava ennakolta ja pysyvästi heitä alati uhkaava nälänhätä.

Venäjä ja Baltian maat saaneet päästönsä parhaiten kuriin

EU:n lupaama kahdeksan prosentin tavoite taitaa karata ulottumattomiin

Hiilidioksidin päästöihin kiinnitti yliopistojen ulkopuolella ensimmäisenä huomiota YK:n pääsihteeri UThant vuoden 1970 ympäristöraportissaan.

Myös suomalainen kehityspolitiikka teki aiheessa varhaisen avauksen. Vuonna 1981 suurlähettiläs Pekka Malinen esitti OECD:n neuvostossa Pariisissa, että "järjestö ottaisi ohjelmaansa tutkimuksen hiilidioksidipäästöjen vaikutuksesta maan ilmakehään, jotta tarvittaviin muutostoimenpiteisiin voitaisiin ajoissa ryhtyä".

Päästökauppa uupuu, kuitupuu pelastuu

Teollisuudelle puuenergia on hankala. Siitä maksetaan ajoittain niin hyvin, että puun tuottajat myyvät kuitupuunsa paperitehtaan sijasta voimaloille. Voimalat ostavat puuenergian varjohintaan.

Varjohinta kertoo, paljonko kuitupuusta voi maksaa, jotta siitä saatava energia vastaa kivihiiltä. Varjohinta on kahden osan summa. Perustaso on kivihiilen satamahinta maailmalla. Lisäosa tulee hiilidioksidin päästöoikeuksista.

Lyhytkiertopuulle tuli tarve

Akatemiaprofessori Timo Vesalan johtama 68 tutkijan Bios – ryhmä antoi maaliskuussa 2017 merkittävän ilmastolausuman. Sen mukaan liian suuri osa suomalaisen biotalouden puuta menee lyhytkestoisiin kuituihin. Ilmastolle olisi parempi, jos perinteistä metsätalouttamme ohjattaisiin takaisin pitkäkestoiseen tukkitalouteen, puurakentamiseen ja huonekaluihin.

Suomi vahvistuu pelletin tuottajana - öljyä, kivihiiltä ja maakaasua korvataan Euroopassa

 Puusta puristettujen energiajyvien eli pellettien aika alkoi Suomessa 1998, kun Vöyriin nousi ensimmäinen tehdas. Sen vuosituotanto oli 10'000 tonnia. Nyt pellettitehtaita on eri puolilla maatamme yhteensä 18. Niiden vuosituotanto on 300'000 tonnia. Määrä riittäisi 60'000 omakotitaloon.

Pelletti alkoi nousta nopeasti, kun saha- ja puutaloteollisuudesta keksittiin valita paras mahdollinen raaka-aine, jo valmiiksi kuivattu, tasalaatuinen höylänlastu. Kuorettomana
siitä voi puristaa lähes tuhkatonta pellettiä.

Ruotsissa monipuolinen käyttö

Lastupelletti sai mainetta omakotitalojen lämmityksessä, kun uudelleen kallistuneelle lämmitysöljylle haettiin vaihtoehtoja. Näin kävi Ruotsin, Tanskan ja Italian tyyppisissä maissa, joissa polttoöljyä ei verosyistä tueta. Niissä se maksaa saman verran kuin diesel.

Metsäpuiden lyhytkiertoviljely elvytettävä

Helsingissä marraskuussa (2007) pidetyillä metsämessuilla tuli esille, että huolimatta ennätyksellisestä 100 miljoonan kuution vuosikasvusta metsäteollisuus pystyy ostamaan kotimaista puuta vain 70 miljoonaa kuutiota. Käyttö on jo tasolla 75, josta oman maan ostot ovat 56 ja tuonti Venäjältä 19 miljoonaa kuutiota. Jos tuonnin korvaa kotimaisella puulla, vuosiostoihin jää puuvajetta viisi miljoonaa kuutiota.

Ilmastouhkaa ei tule vähätellä

Viime joulukuussa (2010) Meksikossa oli koolla maapallon ilmastoväki. Tavoitteena oli sopia numeroina ja aikatauluina, miten pysäyttää maapallon hiilidioksidin päästöt.

Meksikosta tuli nahkapäätös. Mitään ei sovittu, mutta neuvotteluja
jatketaan. Liekö syynä ollut juuri ajankohta. Vastusta siinä ilmaston
lämpenemistä, kun Euroopan lentokentät tuskailivat joulun alla
lumikinoksissa niin, että osa kokousväkeä ei ollut kotiinsa päästä.

Hakepajua ei tulisi unohtaa

Syksyn 2005 maatalouspoliittinen selonteko reivasi peltoviljelymme linjaa enemmän kuin mikään muu toimi sitten liittymisemme Euroopan unioniin. Bioenergian viljely otettiin uuden maatalouden painoalaksi. Maatalousministeri oli valmis osoittamaan neljäsosan Suomen runsaasta kahdesta miljoonasta peltohehtaarista energiakasveille.

Eniten on ollut puhetta 1990-luvulla viljelyyn kehitetystä ruokohelvestä. Se ei ole kuitenkaan ainut vaihtoehto. Meillä on pitkäaikainen kokemus myös hakepajusta.

Ruokohelvestä pohjoista peltoenergiaa

Metsähakkeen lisäksi bioenergiaa voi tuottaa myös heinä- tai olkimaisilla kasveilla. Eniten on ollut puhetta ruokohelvestä. Käykö se Koillismaan peltobiomassaksi?

Ruokohelpi on pitkäkortinen heinäkasvi, joka tunnettiin 1800-luvulla lujana latojen kattoheinänä.  Sen viljelystä kiinnostui ensimmäisenä Lapin maatalouskoeaseman, Apukan johtaja, tohtori Aimo Isotalo. Hän keräsi 1960-luvulla ruokohelven siemeniä Tornionjoelta, kylvi ne Apukan pelloille, ja kasvatti löytämäänsä luonnonheinää rehuksi. Rotevan ruokohelven rehuarvo oli kuitenkin heikko.

Zambia forest resource assessment 2004

Executive Summary

1. Based on 40 satellite images over Zambian land area, on total of 1908 new sample plots spread over all Zambian provinces, and on latest gazetted forest produce fees and prices, a new estimate for Zambian forest resource was produced.

2. The forest lands proper were stratified in the satellite images into High Density Forest, Medium Density Forest and Low Density Forest. They cover altogether 30.1 mill. ha, 40 per cent of the Zambian land area. Trees growing outside forests, mainly as agroforests, cover additional 3.4 mill. ha. The total forested and wooded area is 33.5 mill. ha (45 %).

Pelletistä tervan tapainen vientituote

Pelletit alkoivat korvata polttoöljyä 1990-luvun lopussa. Mukaan tuli sekä pieniä että keskisuuria käyttäjiä. Vuonna 2015 pelletillä lämpiää 27,000 pientaloa. Keskisuuria käyttäjiä on hieman toista tuhatta.

Markkinoilta on puuttunut ison kokoluokan käyttäjä. Muutos tapahtui 2012. Helsinki aloitti pellettien kolmivuotisen koepolton Hanasaaren kivihiilivoimalassa. Helsinki on päättänyt, että seitsemän vuoden kuluttua sen kaukolämmön polttoaineista 20 prosenttia on oltava uusiutuvia.

Metsänviljelyn suuri linja

Itsenäisen Suomen metsätalous on aina tavoitellut lisää puun kasvua. Kasvun pyöreitä merkkipaaluja on kolme: 50, 100 ja 150 miljoonaa kuutiota vuodessa. Kyseessä on metsien koko vuosikasvu, runkoina.

50 miljoonan kuution pohjapaalulla olimme sotien jälkeen. Laskennallisesti tämä tapahtui vuonna 1949. Puustomme ei silloin kummoisesti kasvanut. Metsäntutkimuslaitoksen professori Olavi Huikari aikoinaan opetti, että heikko kasvu johtuu pitkälti kangasmetsiin hiipivästä soistumisesta.

Kuusamon yhteis­met­sästä löytyisi osaamista YK:n tarpeisiin – samalla se voisi auttaa ilmastoa

Loppukeväästä 2017 Yhdysvaltain presidentti Donald Trump veti maansa pois Pariisin ilmas­to­so­pi­muk­sesta. Päätös ravisteli koko maapallon ilmas­to­a­jat­telua.

USA:ssa kivihiili palaa perusvoimaksi, huolimatta sen aiheuttamista mittavista hiili­di­ok­sidin päästöistä. Ehkäpä fossii­li­voiman suurin asiakas Kiina pohtinee myös kulissien takana ilmas­to­lu­pauk­siaan. Tällä menolla maapallo lämpiää.

Pelkkä päästöjen pudotus ei olisi riittänyt muutenkaan. Ilmakehän hiili­di­ok­sidia on yritetty rajoittaa vuodesta 1990 alkaen. Pitoisuus oli silloin 353 miljoonasosaa. Nyt lukema on 407, viisitoista prosenttia korkeampi.

Vihreää hiilidioksidia tarvitaan

Euroopan unionin komissaarien taustalla häärii merkillinen ilmastoväki. Väki väittää puumme palavan liian mustaksi hiilidioksidiksi. Se lämmittää ilmakehää mustan kivihiilen tavoin. Samalla metsiemme puu sysätään liian hitaasti uusiutuvaksi energiaksi.

Ilmastoväki painostaa komissaareja väitteellä, että 70-100 vuoden kierrolla kasvavilla havumetsillä menee turhan kauan sitoa takaisin se hiilidioksidi, mikä puun poltossa pääsee ilmaan. Ilmasto kun lämpenee jo 35 vuodessa.

Biodieselin pitkä polku

Kemin biodiesel, Ajoksen sataman viereen rakennettava uuden sukupolven jalostamo on tänään eräs Lapin läänin merkittävimpiä teollisuushankkeita. Hanke oli kuopattu jo kerran, mutta se nousi 2016 kuin tarujen feeniks-lintu tuhkasta.

Hankkeen vetäjäksi tuli kiinalainen bioenergian yhtiö Kaidi. Raaka-aine on energiapuu. Dieselin tekotavaksi tullee muunnos Saksassa 1920-luvulla keksitystä, alun perin kivihiiltä nesteyttävästä Fischer-Tropsch -synteesistä. Se nesteyttää myös energiapuun.

Pane turve tunkemahan, maa väkevä vääntämähän

Kesäkuussa (2010) Suomalainen Tiedeakatemia julkaisi jyrkän turvevastaisen kannanoton. Turve aiheuttaa kohtuuttoman paljon hiilidioksisin päästöjä siitä saatavaan energiamäärään verrattuna.

Samalla tiedeakatemia paalutti energiatalouteemme peruspilarin.
Turve ei ole uusiutuvaa energiaa; turve ja kivihiili ovat ympäristön kannalta samanarvoisia, kertakäyttöisiä polttoaineita.

Metsien kasvu kohenee

– pohjoinen lintukoto ei silti tavoitteemme

Olemmepa kasvihuoneilmiöstä mitä mieltä tahansa, metsätaloudelle siitä näyttää koituvan etua. Metsien kasvu kohenee. Ilmiö seuraa kolmea muuttunutta tekijää: lämpötilaa, hiilidioksidia ja typpeä. Suhteellisesti muutokset ovat suurimmat Pohjois-Suomessa, Lapissa ja ylipäänsä lähellä metsänrajaa. Aihetta tutkitaan muun muassa Helsingin yliopiston Värriön tutkimusasemalla.

Onko meillä edessä puupula?

Nyt kun teollisuus suunnittelee ja rakentaa uusia biotuotteen tehtaita Äänekoskelle, Kemijärvelle, Kemiin ja Kuopioon, puun riittävyys on alkanut puhuttaa. Pula puusta ei johdu puun määrästä tai kasvusta metsissämme, sen osoittaa Luonnonvarakeskuksen uusin metsälaskenta.

Pula johtuu siitä, että yhä suurempi osa perhetiloja on muuttunut taannoisista metsän kasvatustiloista tämän päivän metsän omistustiloiksi. Samoin kuin osakesäästäjä on haluton myymään osakkeitaan, metsän omistustila on usein haluton myymään puutaan.

Biotalous odottaa lisää puun viljelyä

Nyt kun metsäväki suunnittelee ja rakentaa uusia biotuotteen tehtaita Äänekoskelle, Kemijärvelle, Kemiin ja Kuopioon, puun riittävyys on alkanut taas puhuttaa. Pula puusta ei johdu puun määrästä tai kasvusta metsissämme, sen osoittaa Luonnonvarakeskuksen uusin metsälaskenta.

Puun pula johtuu siitä, että yhä suurempi osa perhetiloja on muuttunut taannoisista metsän kasvatustiloista tämän päivän metsän omistustiloiksi. Samoin kuin osakesäästäjä on haluton myymään osakkeitaan, metsän omistustila on usein haluton myymään puutaan.

Lisää puuta perhetiloilta

Nyt kun teollisuus suunnittelee ja rakentaa uusia biotuotteen tehtaita Äänekoskelle, Kemijärvelle, Kemiin ja Kuopioon, puun riittävyys on alkanut puhuttaa. Pula puusta ei johdu puun määrästä tai kasvusta metsissämme, sen osoittaa Luonnonvarakeskuksen uusin metsälaskenta.

Pula johtuu siitä, että yhä suurempi osa perhetiloja on muuttunut taannoisista metsän kasvatustiloista tämän päivän metsän omistustiloiksi. Samoin kuin osakesäästäjä on haluton myymään osakkeitaan, metsän omistustila on usein haluton myymään puutaan.

Metsäkato tuo hädän - Suomikin voi auttaa Etiopiaa

Kuivuus, eroosio, aavikoituminen sekä niitä seuraava maaltapako ja nälänhätä ovat leimanneet itäisen Afrikan vuoristovaltiosta viime aikoina kantautuneita uutisia. Hädän tunnusmerkkejä on myös metsien häviäminen, joka on saavuttanut Etiopiassakin sellaisen vauhdin, että maa oli liitettävä mukaan alun perin keskisen ja läntisen Afrikan läpi kulkevaan Sahelin vyöhykkeeseen – alueeseen jossa kasvillisuuden kadon ja aavikoitumisen pelätään johtavan pysyvään nälänhätään.

Etiopian aikakirjat kertovat, että maa oli vielä sata vuotta sitten metsien peitossa. Metsien häviämiseen etiopialaiset eivät osanneet pitkään varautua, sillä he uskoivat ylänkömaan sademäärän – noin tuhat millimetriä vuodessa – riittävän metsien kasvuun ja uudistumiseen.

Ilmastorahaa kannattaa sijoittaa syteen ja saveen

Hiilidioksidia ei saatu juuri (2012) päättyvällä Kioton ensimmäisellä kaudella kuriin. Sen pitoisuus yläpuolellamme olevassa ilmassa oli 353 miljoonasosaa Kioton alkuvuonna 1990. Nyt lukema on 394. Nousua on kaksitoista prosenttia.

YK:n jokavuotiset ilmastokokoukset eivät ole onnistuneet pysäyttämään nousua. Viimeisin, joulukuun 2012 kokous Lähi-idän Dohassa, Qatarin öljyvaltiossa vain päivitti pattitilanteen. Patin aiheuttivat suuret päästäjät Kiina, Yhdysvallat ja Intia. Ne eivät suostu vähentämään hiilidioksidiaan.

Metsän arvoketjuja kannattaa hakea

Vielä varhaisen taloustieteilijämme Antti Chydeniuksen aikoina, 1760-luvulla esi-isät olivat ymmällään, mistä kansakunnan vauraus syntyy. Chydenius keksi ehdottaa, että ulkomaan kauppa on vapautettava. Suomalaista tervaa voisi myydä Eurooppaan ja kauemmaksikin.

Emomaamme Ruotsin talousjohtajat olivat opettaneet, että suomalaisille riittää kun vievät tervansa vain Tukholman kammareihin asti. Naapurin kauppamiehet voivat hoitaa tervan siitä eteenpäin.

Hallitus veti ympäristöpolitiikan linjan

Hallitus veti elokuun (1997) budjettiriihessä, ehkä huomaamattaan, merkittävän ympäristöpolitiikan linjan. Se ei käsitellyt fossiilipolttoaineiden haittaveroa ollenkaan, vaan sysäsi asian syksyn tupo-pöytään.

Työmarkkinaneuvotteluissa ympäristöasialla on tuskin puolesta puhujia, millään puolen pöytää.

Hallituksen linjanvedossa on kysymys suhtautumisesta ilmastosopimukseen ja Euroopan unionin yhteiseen pyrkimykseen rajoittaa haitallisen hiilidioksidin päästöjä.

Sähkön tasaveroa tulee kavahtaa

Hallitus kaavailee kesähiljaisuudessa (1996) linjanmuutosta ympäristöverotukseen. Kaikelle sähkölle tulisi tasavero, jonka maksaisi kuluttaja. Sähkövero lisättäisiin sähkölaskuun arvonlisäveron tavoin. Alkuvaiheessa sähkön hinta nousisi 1,8 senttiä kilowattitunnilta.

1990-luvun alkupuolella Suomeen luodun, Euroopan etevimmän ympäristöveron ansiota ovat muun muassa Kuhmon ja Forssan biovoimalat, jotka jauhavat nyt nollaverotettua puusähköä.

Vaihtoehdoksi metsän viljelylaina

Suomessa on 376,000 perheomistuksen metsätilaa eli metsälöä. Metsälön keskikoko on noin 30 hehtaaria; metsälö voi koostua useammastakin palstasta.

Metsälöt kasvavat pääosan metsäteollisuuden puusta. Puun myynti kuitenkin takkuaa. Kolmanneksella metsälöitä ei ole hakattu 30 vuoteen mitään.

Antti Chydeniuksen oivallus

Aina Alavetelin kappalaisen Antti Chydeniuksen ajoista, 1760-luvulta lähtien, talousoppineet ovat pohtineet kansakunnan hyvinvoinnin olemusta. Miten se syntyy, miten se lisääntyy ja miten se pysyy?

Jo varhain hyvinvoinnin alkulähteeksi ymmärrettiin luonnonvarat ja niiden kestävästi korjattava kasvu.

Chydeniuksen suuri oivallus oli vapauttaa ulkomaan kauppa. Kun hänen neuvoaan seurattiin, Suomelle rupesi syntymään vaurautta metsän luonnonvaroista.

Kasvihuoneilmiöön ei tarvitse alistua

Maalis-huhtikuussa (1995) Berliiniin kokoontuneessa YK:n ilmastokouksessa olisimme voineet esitellä suomalaista metsäosaamista uudelta kannalta.

Hyvin hoidetuissa metsissä on ilmakehää lämmittävän hiilidioksidin nielu. Viisas metsänhoito ja puun energiakäyttö voivat antaa kasvihuoneilmiölle vastaiskun.

Metsä on valttimme EU-neuvotteluissa

Helmikuusta 1992, kun hallitus päätyi hakemaan Euroopan unionin jäsenyyttä, suomalaiset ovat saaneet tuta, että EU:lla on, ja sen jäsenyyttä harkitsevilla mailla täytyy olla voimakas maaseutupolitiikka.

Voimallista on ollut kiistely viljan ja karjan tuotannon tulevasta tasosta paitsi kansainvälisellä, myös kotimaisella tasolla. EU-kiistelyä seuranneita lienee hämmentänyt muuan seikka. Unionin kanssa käydyistä maatalousneuvotteluista tuntuu jatkuvasti puuttuvan jotakin.

Puuvoiman merkitys kasvaa

Läntisen Euroopan energiatilastoissa Suomella on merkittävä asema. Saamme kotimaisista biopolttoaineista energiaa suhteellisesti enemmän kuin mikään muu teollistunut maa. Suomessa biopolttoaineiden osuus oli 1993 jo 21 prosenttia, kun uusimmassa FAO:n tilastossa se oli Ruotsille 14, Tanskalle 12, ja Irlannille 11 prosenttia.

Kansainvälisissä energiatilastoissa myös turve luetaan biopolttoaineeksi. Merkittäviä läntisiä turvemaita on vain kaksi. Irlannin 11 prosenttia on lähes kokonaan turvetta. Suomen 21 prosentista turvetta on 5 ja puuta 16 prosenttiyksikköä.

Kuuluuko turpeesta maksaa hiilidioksidiveroa?

Soilta nostettava polttoturve on monelta kannalta kelpo polttoaine. Sitä riittää, se on kotimaista, se työllistää, ja sen ympäristöhaitat ovat verraten vähäiset. Turve on sekä tuottajalleen että käyttäjälleen ongelmattomampi kuin esimerkiksi kivihiili tai raskas polttoöljy.

Turpeen ongelma on sen uusiutuvuus. Turve kasvaa niin hitaasti, että tyhjäksi kuoritulle suolle kasvaa tunnetulla rahkaantumisnopeudella uusi, entisen paksuinen turvepatja vasta 4000 vuodessa. Kun kiertoaika on näin pitkä, voiko turvetta nimittää uusiutuvaksi luonnonvaraksi samassa merkityksessä kuin puuta?

Hiilidioksidin sieppaus ja Koillismaan pelletit

Italialainen Cesare Marchetti lienee ensimmäinen, joka ehdotti maapalloa uhkaavaan kasvihuoneilmiöön ratkaisua. Hän esitti 1977, että hiilidioksidi siepataan kivihiilivoimaloiden savuista, kerätään putkistoon, johdetaan Välimeren suulle ja pumpataan Atlantin pohjaan. Hiilidioksidi nesteytyy paineessa ja pysyy syvänmeren pohjassa ikuisesti.

Ehdotusta pidettiin mahdottomana. Se sai hautua 30 vuotta, kunnes ilmaston muutoksesta oli kertynyt niin musertavia näyttöjä, että aika kypsyi käytännön kokeeseen.

Mihin menet metsätalous?

Metsätalouden suuri muutos lähestyy usein huomaamatta. Muutos kääntää metsätalouden pohjavirtaa, megatrendiä, ja muutoksen vaikutus kestää pitkään, tavallisesti yli yhden sukupolven.

Edellisen kerran metsätalouden pohjavirta kääntyi neljännesvuosisata sitten. Silloin metsäala oli kovan paikan edessä. Oli kyse siitä, riittääkö puu, riittääkö taloutemme tärkein raaka-aine.

Puusta puhdasta sähköä

Kuhmon kaupunkiin valmistuu parhaillaan (1992) uuden sukupolven voimalaitos. Voimala nousee Kuhmo Oy:n sahan viereen. Saha toimittaa valtaosan voimantuotannon raaka-aineesta, sahanpurua ja kuorijätettä. Sahausjätettä jatketaan Kuhmon metsistä korjattavalla puulla: hakkuutähteellä, pienpuulla ja muuten kaupaksi käymättömällä ensiharvennuspuulla.

Uutta Kuhmon laitoksessa on se, että enää ei tavoitella pelkästään kaukolämpöä. Lämpöä toki syntyy: 13 megawattia Kuhmon kaupungin verkkoon ja sahan tarpeisiin. Voimalan päätuote on kuitenkin sähkö.

Lipsuiko ote kotimaisesta?

Biomassa on edelleen merkittävin vaihtoehto

1970-luvulla, ensimmäisen energiakriisin jälkeen, maassamme säästettiin energiaa. Mainosvaloja vähennettiin, toimistojen lämpötilaa laskettiin ja omakotitaloja tiivistettiin. Säästämisen vaihe, jota tosin kesti vain pari vuotta, näkyy nyt vähäisenä 1970-luvun puolivälin notkahduksena pitkäaikaisessa energiatilastossa.

1980-luvulla, toisen energiakriisin jälkeen, maassamme panostettiin kotimaiseen energiaan. Turvetuotanto polkaistiin käyntiin lähes tyhjästä. Vuosikymmenen lopussa, 1989, turve kattoi primaarienergiastamme jo 3,4 prosenttia. Polttoturpeella korvattiin noin miljoona tonnia raskasta polttoöljyä.

Kuka pelkää biovoimaa?

Vantaan sähkölaitoksen tiedotuspäällikkö Markku Murros pelkää (HS 23.3.1994) hakkeen kuljetuksia, jos Martinlaakson kivihiiltä ruvettaisiin korvaamaan metsähakkeella. Pelko on turhaa.

Hiilimiehenä Murros ei ole oivaltanut, millaisia puumääriä metsäammattilaiset osaavat Suomessa liikutella. Jos Martinlaakso polttaisi haketta miljoona kiintokuutiota vuodessa, se olisi vasta kolmannes tavalliseen sellutehtaaseen ajettavasta puumäärästä.

Kuusamon pelletti korvaamaan kivihiiltä

Vaikka ilmaston muutos painaa päälle, Helsingin on vaikea luopua kivihiilestä ja alkaa korvata sitä bioenergialla, esimerkiksi hakkeella (Vantaan Sanomat 25.3.2007). Sama päätelmä koskenee myös Vantaata.

Hake oli tarjolla Vantaalle, Martinlaakson voimalaan edellisen kerran 1990-luvun alussa. Vaikka ympäristö jo silloin puolsi (hiilidioksidin päästöt vähenevät), ajatus kaatui talouteen (bioenergia ei kannata) ja tekniikkaan (hakerekat tukkivat tiet).

Biovomalat tulevat Uudellemaalle

Fortum suunnittelee (2007) rakentavansa uuden biovoimalan Järvenpäähän. Voimala on keskisuuri. Se tuottaa sähköä 25:n ja kaukolämpöä 55 megawatin teholla. Voimalaitos toimii biopolttoaineilla (80) ja turpeella (20 prosenttia polttoaineesta). Öljyn ja maakaasun poltto vähenee ja samalla niiden aiheuttamat hiilidioksidin päästöt.

Fortumin päätös on merkittävä, sillä se on ensimmäinen biovoimala lähellä pääkaupunkiseutua. Bioenergiaa on näihin saakka pidetty maakuntien ja syrjäseutujen polttoaineena. Bioperäisellä, päästöttömällä kaukolämmöllä on kuitenkin suurimmat markkinat siellä, missä asutus on riittävän tiheää. Seuraamme tässä Ruotsin kehitystä. Tukholman seudulle biovoimaloita on rakennettu 1990-luvulta lähtien useita.

Aurinkovoimasta osa Euroopan tavoittelemasta uusiosähköstä

Euroopan unioni laskee uusiutuvaksi energiaksi aurinko- ja tuulivoiman, vesivoiman, bioenergian sekä joukon meille oudompia luonnonvoimia kuten aaltoenergian ja vuoroveden. Maaliskuussa 2007 unionin johtajat päättivät nostaa uusiutuvan energian yhteisen osuuden 20 prosenttiin. Aikaa muutokselle on vuoteen 2020.

Nyt uusioenergiaa on koko unionin tasolla mitättömät kuusi ja puoli prosenttia. Öljyn, kivihiilen, maakaasun ja muun kertakäyttöenergian asema on Euroopassa edelleen vahva, yli 90 prosenttia.

Metsäpuiden lyhytkiertoviljelyn tutkiminen aloitettava uudestaan

Helsingissä marraskuussa (2007) pidetyillä metsämessuilla tuli esille, että huolimatta ennätyksellisestä 100 miljoonan kuution vuosikasvusta, metsäteollisuus laskee pystyvänsä ostamaan suomalaista puuta vain 70 miljoonaa kuutiota vuodessa. Käyttö on nykyään 75, josta ostot kotimaasta ovat 56 ja tuonti Venäjältä 19 miljoonaa kuutiota.

Jos tuonnin korvaa kotimaisella puulla, vuosiostoihin jää puuvajetta viisi miljoonaa kuutiota. Tämä vaje oli taustalla, kun Stora Enso ilmoitti lokakuussa sulkevansa Kemijärven sellutehtaan ja supistavansa tuotantoaan muuallakin.

Turvesuon pohja ei jää joutilaaksi

Turvetuotannon elinkaari on suon tuhatvuotisessa elämässä lyhyt, vain 20–30 vuotta. Sen jälkeen suopohja palautuu omistajalleen. Hän saa haltuunsa rikkaruohottoman ojikon, jossa on jäljellä mustaa pohjaturvetta vielä parikymmentä senttiä. Mitä turvesuon pohjalle pitäisi tehdä?

Suopohjalla on monet käyttömahdollisuudet. Suopohjan voi soistaa, ja sen voi padota lintujärveksi. Suopohja on lähes valmista peltoa viljalle ja heinälle. Sillä voi kasvattaa erikoisia yrttejä ja mausteita. Suopohjan voi kehittää marjanviljelyyn maaksi. Suopohjan voi metsittää kuitu- ja tukkipuulle. Ja suopohjan voi pitää edelleen energian tuotannossa viljelemällä siinä uusia biomassakasveja.

Ruotsi ja Suomi irtaantuvat öljystä

Lokakuussa 2005 Ruotsin silloinen energiaministeri, nykyinen oppositiojohtaja Mona Sahlin hätkähdytti ympäristöväkeä kautta maailman. Hän julisti maalleen tavoitteen irtaantua fossiilisesta öljystä vuoteen 2020 mennessä. Sen jälkeen jokaisella autoilijalla ja muulla motoristilla tulisi olla ainakin mahdollisuus valita tankkiinsa bioperäinen polttoneste.

Ruotsin tavoite on haastava. Muissa maissa sitä on osin jäljitelty, osin ihmetelty. Naapurillamme on kuitenkin tavoitteelleen pohjaa. Ruotsi on näyttänyt uusiutuvan energian toimillaan muille Euroopan maille suuntaa ennenkin. Jo 1900-luvulla se toi pelletit pientaloihin korvaamaan polttoöljyä ja peltobiomassat tiloille pudottamaan  maatalouden ylituotantoa.

Kantojen biomassaa ei syytä unohtaa

Metsissämme väännettiin taannoin kantoja kaskesta. Kaskimaan penkalla kuivuneet kannot menivät energiapuuksi pientilojen pirtteihin.

Kannot olivat mielessä professori Ransa Olavi Huikarilla, kun hän vuonna 1972 kutsui Padasjoen kokeilualueelle kansainvälisen metsätiedemiesten joukon. Huikari esitteli vieraille ojikkojen metsänviljelyn, missä kasvaneesta puustosta korjataan myös kannot. Huikari laski kannoille 10-40 prosentin lisän biomassan tuotokseen.

Puun riittävyys huolettaa taas

Nyt kun metsä­te­ol­li­suus suunnittelee miljar­di­luokan uusia tehtaita Äänekoskelle ja Kuopioon, puun riittävyys huolettaa taas. Puheen voi odottaa kiihtyvän Kemijärven uuden biotuo­te­teh­taan myötä.

Teollisuuden nykyhuoli puusta on syvä, mutta se ei ole uusi. Jo sotien jälkeen sellun raaka-aine puhutti. Vuonna 1953 vuorineuvos Ralph Erik Serlachius ja professori Risto Sarvas toivat Tanskasta 5000 kappaletta nope­a­kas­vuisen sellupajun pistokkaita.

Kehitysavun suuri linja kannatti

Afrikkaan antamaamme kehitysapua on jo vuosikausia ollut tapana mollata tehottomaksi. Näkyvimmin aiheesta letkautti vuonna 2010 pankkiiri Björn Wahlroos, kun hän vertasi kehitysapuamme Kankkulan kaivoon. Rahaa vain kaadetaan Afrikkaan vuodesta toiseen.

Mollaus kiihtyi poliittiseksi, ja se näkyy nykyisen hallituksemme ohjelmassa. Kehitysapua on leikattu rajummin kuin minkään edellisen hallituksen aikana.

Polttopuun teko kannattaa

Kevään kuluessa maaseudulla mihin tahansa matkaava ei voi olla huomaamatta pientalojen ja maatilojen pihoilla paisuvia pilkekasoja. Polttopuuta halotaan ja pilkotaan, kuivumaan kevään haihduttavassa auringossa. Pihoilla näkee niin traktorivetoisia pilkekoneita, sähkökäyttöisiä piensirkkeleitä kuin perinteisiä moottorisahan ja halkaisukirveen yhdistelmiä.

Etanoli on vahvinta bioenergiaa

Etanoli on ainut bioenergian laji, jonka maailman tavarapörssit ovat hyväksyneet. Tämä tapahtui Chicagossa 2005.

Yhdysvalloissa tislattiin silloin 15 miljardia litraa etanolia vuodessa, etupäässä maissista. Se vastasi 2,9 prosenttia maan bensiiniautojen polttonesteestä. Suomen koko bensiinin kulutukseen verrattuna määrä oli kuusinkertainen.

Pörssilistauksen jälkeen etanolin kysyntä alkoi kasvaa. Viidessä vuodessa tuotanto nousi USA:ssa kolminkertaiseksi. Bensiinin kulutus on sen sijaan ollut laman myötä laskussa.

Hake hautasi Vuotoksen

Vuotoksen allas pulpahti taas (2013) keskusteluun, kun Kemijoki Oy ja Lapin ELY-keskus rauhoittivat alueelta 7737 hehtaaria. Levisi sitkeä huhu salaisesta lisäpöytäkirjasta, että tarvittaessa rauhoituksen voi allasta varten purkaa.

Eräs Vuotoksen ja samoin Iijoen Kollajan altaan viimeisiä perusteluja oli prosenttipeli, mitä Euroopan unioni käy energialla. Olemme luvanneet EU:lle, että nostamme uusioenergiamme (bio, vesi, tuuli, aurinko) vuoteen 2020 mennessä 38 prosenttiin. Nyt olemme 34 prosentin tasolla.

Tuotanto kannattaa

Ruokakriisistä alkaneiden arabikapinoiden myötä olemme pelänneet, että raakaöljyn hinta nousee holtittomasti. Näinhän kävi 1970-luvun Lähi-Idän sodassa. Silloin öljyn hinta kolminkertaistui.

Viime vuonna (2010) raakaöljyn pörssihinta oli 0,44 euroa litralta (92 dollaria tynnyriltä). Nyt hinta on 0,49 euroa. Nousua on vain viidennes. Hamstraukseen perustuvaa hintapiikkiä ei tullutkaan.
Hamstrausta jarruttaa autoihin tankattava etanoli.

Löytyykö hiilidioksidin ongelmaan ratkaisu Norjasta?

Norjan pääministeri Jens Stoltenberg asetti huhtikuussa 2007 maalleen ilmastotavoitteen, joka hämmästytti muun maailman ilmastotutkijat ehdottomuudellaan. Norja ei aio pelkästään vähentää hiilidioksidin päästöjään, mihin EU-maat olivat lupautuneet aikaisemmin samana keväänä. Norja aikoo hankkiutua vuoteen 2050 mennessä päästöistä eroon kokonaan.

Karkaavat ravinteet voi pysäyttää

Nykyihmisen talous tuottaa luonnolle yhä enemmän kiusaa.

Puhdistamot suoltavat ravinnepitoista lietettä. Emme osaa kierrättää sitä sujuvasti peltoon tai metsään.

Pelloilta vesiin karkaavaa typpeä ja fosforia emme saa kuriin. Muuan, lähes epätoivoiselta tuntuva yritys oli Maa- ja metsätalousministeriön työryhmän mietinnössä vuonna 2008. Se esitti, että eniten ravinnepäästöjä irrottavia peltolohkoja, suojavyöhykkeitä, alettaisiin ”ostaa tarjouskilpailulla” pois viljelystä.

Metsätalouden monet kestävyydet

Muuan nykysuomeen pesiytyneitä, lähes puhki kuluneita sanapareja on kestävä kehitys. Sanapari on peräisin 1980-luvulta, Norjan pääministeri Gro Harlem Brundtlandilta. Kestävän kehityksen ytimessä on ylisukupolvisuus. Haluamme säilyttää metsien ja metsätalouden hyvän nykytilan tuleville sukupolville, ja mieluusti vielä parempana.

Suomen kansalliseen metsäohjelmaan sanapari kestävä kehitys sisältyi jo 1990-luvulla. Aloimme puhua Metsä-Suomen taloudellisesta ja ekologisesta kestävyydestä.

Bioenergiasta virtaa vientiin ja rajayhteistyöhön

Lokakuussa 2003 konsulttiyhtiö Pöyry teki selvityksen Barentsin rautatiestä. Se on väylä, joka yhdistää Kuolan niemimaan Perämeren pohjukkaan. Väylän pullonkaula on Sallan ja Alakurtin välinen jo purettu osuus, joka tulisi kiskottaa uudelleen.

Barentsin rataa ei voine perustella lähitulevaisuuden matkustajaliikenteellä. Kiskoilla kulkisi pääosaksi teollisuuden raaka-aineita. Liikenteen satama-asemia olisivat Murmansk Jäämeren ja Kantalahti Vienan meren rannalla sekä Kemi ja Tornio Perämeren rannalla.

Kehitysapua kannattaa jatkaa

Kehitysapu etelän köyhille maille käynnistyi 1950. YK:n ruoka- ja maatalousjärjestön pääjohtaja varoitti, että silloisella maailman menolla kaksi kolmasosaa ihmiskunnasta on tuomittu elinikäiseen nälkään tai aliravitsemukseen.

YK:n synkkä ennustus herätti rikkaat maat, ja ne alkoivat maksaa vuotuisista verovaroistaan kolehdin kehitysapuun. Suomi lähti mukaan 1966, kun ulkoministeriöön perustettiin kehitysaputoimisto.

Viljele ja varjele, myös biotaloudessa

Miten nousussa käy metsien suojelun ja puun riittävyyden?

Biotalouden nousu 2010-luvulla on alkanut huolettaa. Miten nousussa käy metsien suojelun ja puun riittävyyden?

Metsä Groupin Äänekosken biotuo­te­tehdas ostaa vuosittain kuitupuuta yli neljä miljoonaa kuutiota. Kemijärvelle rakennettavan Boreal Bioref -biojalostamon puun tarve on vastaavasti 2,3 miljoonaa kuutiota. Lisäksi Kemiin nousee Kaidi, biodieselin tehdas. Se tarvitsee energiapuuta 2-3 miljoonaa kuutiota vuodessa.

Nämä kolme tehdasta jo nostavat hakkuitamme yli kymmenellä prosentilla. Eri puolille Suomea suun­ni­tel­tavat lisätehtaat nostavat puun tarvetta saman verran.

Suurpedot häviävät Itäkairasta

Itäkairassa, Saariselän kaakkoispuolella sijaitsevalla Värriön tutkimusasemalla on tutkittu suurpetojen liikkeitä aina siitä lähtien, kun Erkki Pulliainen perusti aseman 1967. Mikä olikaan tutkiessa, kun tukikohdan portailla kuuli talviöisin suden ulvontaa, ahman viimeisen ammattipyytäjän Asseri Turpeisen talvikammi oli läheisessä Pulkkatunturissa, ja metsistä löytyi vielä tuoreen tuntuisia karhunloukkuja.

Itäkaira oli myös eräkirjailija A.E. Järvisen tarunomainen pyytömaa. Sinne hän hiihti susien jäljille. Ei hän susia Pohjois-Karjalasta, Keski-Suomesta tai jopa Varsinais-Suomesta etsinyt. Niillä seuduinhan suden nyt varmimmin tapaa.

Mielihyvää polttopuun rantteelta

Toukokuussa kirkolta mihin tahansa suuntaan matkaava ei voi olla huomaamatta pientalojen ja maatilojen pihoilla paisuvia klapikasoja. Polttopuuta tehdään pilkkeeksi, kuivumaan kevään haih­dut­ta­vassa auringossa. Pihoilla näkee niin trak­to­ri­ve­toisia pilkekoneita, sähkö­käyt­töisiä pien­sirk­ke­leitä kuin perinteisiä moottorisahan ja halkai­su­kir­veen yhdistelmiä.

Puuta poltetaan pientaloissa ja maatiloilla noin kuusi miljoonaa kiin­to­kuu­tiota vuodessa. Se on puumääränä esimerkiksi 2-3 kertaa Kemiin tulevan Kaidin biodie­sel­teh­taan energiapuun tarve.

Lyhytkiertopuulle tuli tarve

EU-komissaarien taustalla ja Suomessakin on alkanut vaikuttaa uusi ilmastoväki. Väki nimeää pohjoismaisen havumetsän hitaasti uusiutuvaksi biomassaksi. Kuuseen ja mäntyyn perustuvat biotuotetehtaat mustataan ilmastolle turmiolliseksi toimeksi.

Aihe kuumeni maaliskuussa (2017), kun akatemiaprofessori Timo Vesalan johtama 68 tutkijan Bios-ryhmä antoi julkilausumansa. Sen mukaan liian suuri osa suomalaista biotaloutta pohjaa kuituun ja metsäenergiaan. Kehitystä tulisi ohjata pitkäkestoisempaan tukkitalouteen. Puurakentaminen ja huonekalut ovat ilmastolle ystävällisempiä kuin pakkauskartonki ja paperi.

Nostetaan hiili pöydälle

Metsätilat sitovat ilmakehän hiilidioksidia

Kun kivihiilivoimala päästää taivaalle savuaan, se on hiilidioksidin lähde. Voimala maksaa savustaan. Se joutuu ostamaan toimintaansa hiilidioksidin päästöoikeuksia. Tonni hiilidioksidia maksoi lokakuun (2015) lopussa 8,63 euroa.

Ilmakehälle haitallisen hiilidioksidin lähdevirtaa on yritetty rajoittaa yli 20 vuotta. Tulokset ovat kehnot. Päästöjä ei ole saatu kuriin. Hiilidioksidin pitoisuus ilmakehässä oli 353 miljoonasosaa (ppm) Kioton paaluvuonna 1990. Vuonna 2015 pitoisuus on ollut hivenen yli 400 ppm, neljätoista prosenttia korkeampi kuin paaluvuonna.

Biotaloudelta parasta energiaa

Biotalouden nousu on ajanut Suomen ilmasto- ja ympäristöväen taas tuskalliseen energia-ajatteluun. Mistä meidän tulisi valita jatkossa energiamme: biotuotetehtaista pursuavasta puuvoimasta, ilmastoa lämmittävästä öljyvoimasta vai ikuisten saasteiden ydinvoimasta?

Kolmikko on vielä pitkään perusvoimaamme. Vuonna 2016 saimme puusta 26, öljystä 23 ja ydinvoimasta 18 prosenttia tarpeestamme.

Suomalaista perhemetsien mallia kehitysapuun

Suomalainen kehitysapu alkoi Afrikan metsistä. Ensimmäinen hanke käynnistyi vuonna 1965 Tunisiassa, sikäläisessä Remelin metsäkoulussa. Sen jälkeen metsäavun hankkeita on viety Tansaniaan, Etiopiaan, Sambiaan, Ugandaan ja muihin Afrikan maihin.

Yli viisikymmentä vuotta olemme kuitenkin huokailleet, miksi Afrikan maiden metsät häviävät, hyvistä hankkeistamme huolimatta. Esimerkiksi Etiopiassa luonnonmetsät kattavat enää yhden prosentin maan alasta. Tansaniassa puun tarve 2010-luvulla on 50 miljoonaa kuutiota, mutta jäljellä olevat metsät kasvavat vain 18 miljoonaa kuutiota vuodessa.

Hiilidioksidin päästökauppaan liittyi paljon odotuksia

Euroopan unionissa käynnistyi vuonna 2005 hiilidioksidin päästökauppa. Sen piti pehmeästi mutta varmasti nostaa fossiilisten polttoaineiden hinta niin korkeaksi, että siirtyminen uusiutuviin vaihtoehtoihin olisi tapahtunut markkinavoimin.

Jos hiilidioksidin hinta olisi noussut 30-40 euroon per tonni, kivihiilivoimaloidemme olisi kannattanut ostaa metsähaketta. Peltoenergia olisi lyönyt itsensä läpi. Ehkä kotimaista biodieseliä voisi jo tankata huoltoasemilla. Pellettiämme olisi viety Eurooppaan sen sijaan, että Vapo sulkee tehtaita vuosittain.

Aurinkovoimaa Lapista

Kevätauringossa tulee pohtineeksi aurinkovoimaa energiaratkaisuna. Saako Lappikin joskus sähkön suoraan auringon valosta?

Auringon valoa lankeaa Lappiin pyöreästi 100 watin keskiteholla neliölle, kun päivän ja yön sekä kesän ja talven vaihtelut tasataan. Kun pinta-alaa on 10 miljoonaa hehtaaria ja asukkaita 190'000, auringon valotehoa on 52'000 kilowattia jokaista lappilasta kohti. Vuoden aikana aurinkoenergiaa lankeaa maankamaralle 460 miljoonaa kilowattituntia per asukas.

Päästökauppa panee biomassan liikkeelle

Hiilidioksidin päästökauppaa on nyt käyty runsaan kahden vuoden ajan. Kaupan näkyvin hetki oli keväällä 2006, kun sähköyhtiöt olivat korottamassa hintojaan alati kallistuviin päästöoikeuksiin vedoten. Silloin niiden hinnannousu pysähtyi, ja se puolestaan oikaisi sähkön hintakierteen.

Päästökaupan ensimmäinen kolmivuotiskausi on osoittanut, että menetelmä toimii. Heti keväällä 2005 hiilidioksidin tonnihinta nousi kahdeksasta 25 euroon, ja se pakotti EU-maiden isot energialaitokset säästämään energiaa ja vaihtamaan polttoaineita öljystä ja kivihiilestä puuhun.

Energiaa heinäpellosta

Viime vuonna (2007) Suomessa viljeltiin energiakasveja jo noin 20'000 peltohehtaarilla. Ruokohelpi on pohjoisen ilmastossa viihtyvä heinäkasvi, joka sopii lämpövoimaloiden polttoaineeksi.

Ruokohelpi (Phalaris arundinacea) on Suomessa Lappia myöten luonnonvarainen, varteva, ruokomainen heinä. Se tunnettiin Pohjoismaissa jo 1800-luvulla kestävänä latojen kattoheinänä.

Mistä ruokohelpi putkahti yhtäkkiä 2000-luvun energiaviljelyyn?

Hakepaju on varteenotettava vaihtoehto

vuosikasvua 75 kuutiota hehtaarilla

Ajatuksen hakepajusta toivat Suomeen metsäjohtaja Ralph Erik Serlachius ja metsätutkija Risto Sarvas vuonna 1953. He ostivat Tanskasta 5000 kappaletta alkujaan tynnyrinvanteiksi viljellyn pajun pistokkaita. Pajut viljeltiin Helsingin pohjoispuolelle, missä Metsäntutkimuslaitos seurasi niiden kasvua ja talvenkestoa parinkymmenen vuoden ajan.

Biomassat pehmentävät suoenergiaa

Enemmistö suomalaisia hyväksyy soiden talouskäytön, kunhan muistamme kestävyyden periaatteen. Luonnonvara suo ei saa maassamme vähentyä, ei määrältään eikä laadultaan. Periaate koskee myös turvetta.

Puuhun verrattuna turve kasvaa toivottoman hitaasti. Mutta kasvaako se silti, vai väheneekö se?

Kysymyksestä on kiistelty vuosikaudet. Ympäristöliikkeet väittävät, että turvevaramme hupenee. Vastapuoli on lujasti sitä mieltä, että turvevarantomme kasvaa, vaikka osalta soita turvetta nostetaankin.

Vihreä metsä- ja elintarviketeollisuus sulkee aineen kierrot

Yhden sukupolven vanhaa ympäristöaatetta on kiittäminen siitä, että vesi ja ilma ovat selvästi puhdistuneet teollisuutemme äärellä. Enää ei kivihiiltä polttavista laitoksista tuprua rikinhöyryistä savua niin, että teollisuuslähiöiden taloista syöpyvät sekä maalit että metallit. Enää eivät sellutehtaat laske vesistöihin sakeaa jätevettä niin, että heikoimmilla moottoriveneillä on vaikeuksia ajaa läpi.

Tavoitteeksi poroluvun nosto paremmalla talviruokinnalla

Valkoiset rehun pyöröpaalit ovat 2010-luvun porotalouden arkipäivää. Paaleja näkee kaikkialla poronhoidon alueella. Niitä on maastossa Metsä-Suomessa kuten Kainuussa ja Koillismaalla ja niitä on Tunturi-Suomessa kuten Käsivarressa.

Vuosittain poromme syövät viljeltyä tai tehtaassa valmistettua talvirehua yli 40 miljoonaa kiloa, kuivaksi heinäksi laskettuna. Tällä rehumäärällä Suomen 200'000 eloporoa eläisivät yli kolme kuukautta.

Metsien kasvua voi vauhdittaa

Itsenäisen Suomen metsätalous on aina tavoitellut lisää puun kasvua. Kasvun pyöreitä merkkipaaluja on kolme: 50, 100 ja 150 miljoonaa kuutiota vuodessa. Kyseessä on metsien koko vuosikasvu, runkoina.

50 miljoonan kuution pohjapaalulla olimme sotien jälkeen. Laskennallisesti tämä tapahtui vuonna 1949. Puustomme ei silloin kummoisesti kasvanut. Professori Ransa Olavi Huikari opetti, että heikko kasvu johtuu pitkälti kangasmetsiin hiipivästä soistumisesta.

Hiilidioksidipäästöt haaste voimaloille ja terästehtaille

Euroopan unioni käynnisti vuoden 2005 alussa kolmivuotisen hiilidioksidin päästökaupan, jolla se pyrkii hillitsemään ilmaston lämpenemistä uusin eväin. Eri jäsenmaat, Suomi mukaan lukien olivat sitä ennen yrittäneet saada päästöjään kuriin kansallisin energiaveroin, mutta turhaan.

Hiilidioksidin päästöt vain nousivat. Jos energiaverot olivat ilmastotalkoiden piiska, EU toivoi päästökaupasta talkoiden porkkanaa.

Myyntiin tuli maatalouden maitokiintiöiden kaltainen tuote. Päästökiintiöitä on saanut ostaa ja myydä hiilidioksidipörssissä. Kauppaa ovat käyneet EU-maiden yli 20 megawatin voimalat, sellutehtaat, paperi- ja kartonkitehtaat, rauta- ja terästehtaat, koksaamot, öljynjalostamot, lasi- ja lasivillatehtaat sekä keraamiset tiili- ja posliinitehtaat.

Metsähakkeen tuotannon noustava roimasti

Suomessa tuotettiin vuonna 2007 metsähaketta kolme miljoonaa kiintokuutiometriä. Se on noin viisi prosenttia kaikesta metsänkorjuustamme.

Keksintönä metsähake on puolen vuosisadan ikäinen. Varhaisimmat haketukset liittyvät 1950-luvun koivuongelmaan. Koivupropsilla oli silloin menekkiä vain haloiksi ja klapeiksi. Kun niiden kysyntä hiipui koksin ja polttoöljyn vallatessa lämmitystä, koivu julistettiin rikkapuuksi. Sitä oli maassamme liikaa, ja sitä alettiin lyödä maahan kokonaisina runkoina männynviljelyn tieltä.

Luomuvoimaa kotimaisesta biotaloudesta

Metsistä saimme luontaista energiaa koko 1900-luvun alkupuolen. Vielä 1960 metsäenergian osuus oli puolet kaikesta energian tarpeesta. Halpa tuontiöljy oli kuitenkin tulossa. Se ohitti puun 1964. Molemmat olivat silloin 39 prosentissa.

Vuosikausia puu painui alemmaksi. Öljyvoima puolestaan nousi. Se oli korkeimmillaan, 61 prosentissa vuonna 1973.

Vuonna 1977 Luonnonvarakeskuksen professori Olavi Huikari alkoi vetää maa- ja metsätalousministerin asettamaa Energiametsätoimikuntaa. Toimikunnan tehtävä oli suunnitella uudentyyppinen puuvoima ulkomaisen atomivoiman ja fossiilivoiman vaihtoehdoksi.

Metsätalouteen kehittyi seepraperiaate

Muistamme vielä takavuosien metsäkohut, pelot metsiemme häviämisestä ja ryöpytykset ympäristölle tuhoisasta tehometsätaloudesta. Tänään voi vain ihmetellä, miten yksimielisinä rakennamme uutta biotaloutta, suunnittelemme uusia megaluokan biotuotetehtaita Äänekoskelle, Kuopioon ja aina napapiirin taakse Kemijärvelle.

Puuta tarvitaan, ja paljon. Eräs tämän vaateen varmistajia oli toukokuussa (2015) edesmennyt haapavetinen professori Olavi Huikari. Hänen työnsä näkyy nyt kaikkialla Metsä-Suomessa.

Suomalainen suo pursuaa energiaa

Soiden merkitys energiataloudessamme kasvoi huhtikuussa, kun alkoholiyhtiö Altia pysäytti jo pitkälle valmistellun bioetanolihankkeensa Ilmajoen Koskenkorvalla. Samalla maassamme tapahtui linjanveto: bensiiniä korvaavan bioetanolin sijaan kotimaiseksi polttonesteeksi valikoitui biodiesel.

Ikään kuin sattumalta metsäjätit Stora Enso ja UPM ilmoittivat samoihin aikoihin uusista biodieselin tutkimus- ja kehityshankkeistaan.

Pajun hyötykäytön historiassa oppia biotaloudelle

Paju on puistamme monikäyttöisimpiä. Koripaju oli ennen muovin aikaa Euroopan yleisin viljelypuu. Vannepajulla 1800-luvun saksalaiset jämäköivät oluttynnyreitä. Parkituspajun kuorta kiskoivat 1900-luvun alkupuoliskolla Pohjanlahden talonpojat. He myivät kuoren Ouluun, Åströmin nahkatehtaalle. Hinta oli mukiinmenevä, nykyrahassa noin 300 euroa kuiva-aineen tonnilta.

Vuonna 1953 teollisuusmies Ralph Erik Serlachius ja metsäprofessori Risto Sarvas toivat Tanskasta 5000 pistokasta sellupajua. Korean sodan jälkeen sellua uhkasi raaka-aineen pula. Uusi kasvatusmenetelmä sai nimen metsäpuiden lyhytkiertoviljely.

Afrikka ei ole Kankkulan kaivo

Afrikkaan antamaamme kehitysapua on tapana mollata tehottomaksi. Ankarimmillaan apua on verrattu Kankkulan kaivoon. Rahaa kaadetaan Afrikkaan vuodesta toiseen.

Mollaus näkyy päättäjien nykyajattelussa. Kehitysapua leikattiin rajusti 2010-luvulla.

Pienpuun hinnassa on mysteeri

Metsän kasvamaa energiapuuta on ohut riuku, joka ei ole vielä turvonnut paperipuun kokoon. Energiapuu on ensiharvennuksen halpaa pienpuuta, jota maassamme riittää.

Rinnankorkeudeltaan 6-10 sentin karsimattomasta energiapuusta maksettiin loppuvuodesta 2014 tien varressa 21 euroa kiintokuutiolta.

Hinnassa on mysteeri. Puolet 21 eurosta tulisi olla omaa palkkaa metsäänsä kasvattavalle, ja toinen puoli koneurakoitsijan palkkaa pienpuun korjaajalle. Metsäntutkimuslaitos selvitti jo vuonna 2011 asian todellisen tilan. Kuusisenttisen puun korjuu tien varteen maksoi nykykonein keskimäärin 58 euroa kiintokuutiolta, lähes kolme kertaa sen mitä puusta myydessään sai.

Lapin laki pohja biotaloudelle

Suomalainen metsätalous tuntee kolme puuston kasvun paalua: 50, 100 ja 150 miljoonaa kuutiota vuodessa. Kyseessä koko vuosikasvu runkopuuna, kaikissa maamme metsissä.

50 miljoonan kuution pohjapaalulla olimme sotien jälkeen. Laskennallisesti tämä tapahtui vuonna 1949. Puustomme ei silloin kummoisesti kasvanut. Metsäntutkimuslaitoksen professori Ransa Olavi Huikari jyrisi, että merkittävä syy heikkoon kasvuun oli kangasmetsiin hiipivä soistuminen.

Puu kasuaa yhä kovemmin

Ennen tutkimuksen aikaa Lapin jätkillä – silloinhan ei ollut vielä metsureita – oli sanonta: ”puu ei Lapisa kasua”. Metsäntutkimuslaitos mittaa toisin. Pohjois-Suomen puu kasvaa, ja kasvu on kiihtyvää. Lappi puskee nyt (mittaus ajalta 2009 – 2012) puuta 13,2 miljoonaa kuutiota vuodessa, kun kasvu vuonna 1990 oli 7,9 miljoonaa kuutiota. Nousua on 67 prosenttia.

Häkellyttävälle metsän kasvulle on pari helppoa selitystä: tehometsänhoito ja soiden ojitus. Vuosikymmenten työ tuottaa tulosta. Hakkuuaukioita on myllätty, uusia metsiä viljelty ja taimikoita harvennettu. Takavuosina metsiä myös lannoitettiin.

Kiertotalouden juurilla

Kiertotalouden opin kehitimme 1990-luvun alussa. Oppi on aurinkoenergian virtaa, uusiutuvia luonnonvaroja, niiden jalostusta ja aineiden kiertoa. Opin ihanne on, että jätettä ei synny lainkaan.

Ympäristöongelmien ratkaisuna ei olekaan teollisuudesta luopuminen, vaan sellainen ekoteollisuus joka perustuu suljettujen kiertojen teknologiaan. Ympäristöajattelu kääntyy ylösalaisin. Kiertotalous tekee jätteestäkin myyntitavaraa.

Piipsanneva oli energiaviljelyn edelläkävijä

Biomassojen energiaviljelyä esitti ensimmäisenä Helsingin yliopiston tilanhoitaja Matti Kares 1976. Hän ajatteli nopeakasvuisia, vesovia lehtipuita pellolla viljeltävinä energiakasveina. Viljelyn satokierto olisi alle 10 vuotta, ja sato puitaisiin heti hakkeeksi.

Kares sai ajattelulleen pontta Ruotsista. Suomalaissyntyinen professori Gustaf Sirén oli kehittänyt siellä lyhyen kierron metsätaloudeksi kutsumansa viljelymenetelmän. Pääpuulajiksi hän valitsi voimakkaasti vesovan pajun. Sen kasvutulokset hätkähdyttivät Pohjoismaiden metsäasiantuntijoita.

Hieskoivu seuraava hyötypuumme

Nyt kun metsäteollisuus suunnittelee uusia biotuotteen tehtaita Äänekoskelle, Kuopioon Kajaaniin ja Kemijärvelle, normaalin kuitupuun riittävyys on alkanut taas puhuttaa. Kemiin suunnitellusta biodieselin jalostamosta on puolestaan tulossa Suomen suurin energiapuun ostaja. Jalostamo tarvitsee sitä kaksi miljoonaa kiintokuutiometriä vuodessa.

Pohjoinen biodiesel ei voine laskea perinteisen männyn, kuusen ja koivun kuitupuun varaan. Kemissähän on jo kaksi täyden mittakaavan sellutehdasta. Ne ostavat ympäristön kuitupuun lähivuosina ja vuosikymmeninä.

Varjele ja viljele, metsiä ja soita

Nyt kun Suomea ollaan valjastamassa 2010-luvun biotalouteen, huoli metsistä on taas kasvanut. Esimerkiksi Metsä Groupin uusi Äänekosken biotuotetehdas ostaa vuosittain kuitupuuta yli neljä miljoonaa kuutiota. Kemiin nouseva biodieselin tehdas tarvitsee puolestaan energiapuuta 2-3 miljoonaa kuutiota.

Yhdessä nämä kaksi tehdasta nostavat hakkuita jo lähes kymmenellä prosentilla. Kuopioon, Kajaaniin, Haapajärvelle, Kemijärvelle ja muuallekin suunniteltavat lisätehtaat nostavat puun tarvetta saman verran.

Puskuroi aurinkovoimaa puihin

Pitkin rannikoitamme matkaava on jo yli vuosikymmenen ajan todennut, että maamme merkittävin maisemamuutos ovat meren ja metsän yllä majesteettisesti pyörivät tuulimyllyn siivet.

Tuuli saa alkunsa auringon säteilystä. Tuuli on osa aurinkovoimaa, samoin kuin aurinkosähkö.

Tyveninä päivinä tuulimyllyjen vieritse matkaava tulee väistämättä myös ajatelleeksi, miten tuulivoimaa voisi varastoida. Samaa tulee pohtineeksi aurinkopaneeleiden vieressä talvella.

Sahanpurua tankkiin - puuperäinen bioetanoli tukee uusia päästötavoitteita

Maailmantalous ottaa vakavasti hyödykkeet, joita voi ostaa ja myydä pörssissä. Tutuin on öljy. Tämän vuoden toukokuussa se maksoi 67 dollaria tynnyriltä, eli 38 eurosenttiä litralta.

Autoihin tankattava bioetanoli ilmestyi Chicagon pörssiin maaliskuussa 2005. Toukokuussa 2015 se maksoi 1,6 dollaria gallonalta, eli 39 eurosenttiä litralta.

Bioetanolin pörssiin viemisellä oli kaksi seuraamusta. Ensimmäinen liittyy öljyn hintajoustoon. Jo 1970-luvun öljysotien jälkeen oli tarve löytää hintakilpailija fossiiliöljylle. Etanoli oli mahdollinen biopolttoneste.

Taakanjakoon on mahdollisuuksia

Ilmaston muutos oli taustalla, kun Euroopan unionin johtajat päättivät maaliskuussa 2007 nostaa uusiutuvan energian osuuden 20 prosenttiin. Nyt (2007) osuus on vajaat seitsemän prosenttia, ja aikaa nostoon on vuoteen 2020.

Maakohtaiset osuudet eli taakanjako määritetään myöhemmin. EU laskee uusiutuvaksi energiaksi aurinko-, tuuli- ja vesivoiman sekä bioenergian.

Puut varastoivat aurinkovoiman

Perämeren nelostien varren merkittävin maisemamuutos parin viime vuosikymmen aikana ovat metsän ja meren yllä majesteettisesti pyörivät tuulimyllyn siivet. Tuuli saa alkunsa auringon säteilystä, tuuli on osa aurinkovoimaa.

Tyveninä päivinä tuulimyllyjen vieritse matkaava tulee väistämättä ajatelleeksi, miten aurinkovoimaa voisi varastoida. Sama tulee pohtineeksi aurinkopaneeleiden vieressä talvella.

Biotalous saa lisäpuuta kannoista

Metsäojituksen nestori, professori Olavi Huikari kutsui vuonna 1972 Padasjoelle kansainvälisen metsätiedemiesten joukon. Hän esitteli heille kehittämänsä ojikkojen metsänviljelyn missä puustosta korjataan myös kannot. Huikari laski kantojen korjuun tuovan 10–40 prosentin lisäyksen puubiomassan tuotokseen.

Metsäpää toimi nopeasti. Tervolan keksijä Kyösti Pallari patentoi 1974 kaivinkoneen puomiin kiinnitettävän, kantoja halkovan kouran. Pallarin kantoharvesterista tuli myöhemmin kantotyömaiden peruskone.

Puun riittävyys ei ole uusi ongelma

Teollisuus laskee (2007), että metsistämme on korjattavissa puuta yhteensä 70 miljoonaa kuutiota vuodessa. Vastaavasti se käyttää yhteensä 75 miljoonaa kuutiota, josta kotimaista on 56 ja Venäjän tuontia 19 miljoonaa kuutiota. Jos tuonnin korvaa kotimaisella puulla, yhtälöön jää viiden miljoonan kuution vuosivaje.

Yhtälö on ollut tänä vuonna (2007) taustalla, kun metsäteollisuus on kertonut vähentävänsä tuotantoaan, viimeksi sulkevansa Kemijärven sellutehtaan.

Haittaverosta ei syytä hellittää

Kivihiilen ympäristöongelmat kasvavat

Vuoden 1993 marraskuussa hallitus antoi energiataloudelle kaksi vaativaa ympäristötavoitetta. Hiilidioksidin päästöjen kasvun on maassamme pysähdyttävä. Ja metsiimme happoina satavaa rikkiä on vähennettävä 80 prosenttia vuoden 1980 määrästä. Aikaa molemmille tavoitteille on 1990-luvun loppuun.

Kovimman haasteen saivat kaukolämpölaitokset. Haasteeseen on ehkä mahdoton vastata, ellei kivihiiltä ruveta korvaamaan laajassa mitassa joko maakaasulla tai biopolttoaineella.

Rikki- ja hiilidioksidi pääongelmat

Kivihiili oli aikoinaan kelpo massapolttoaine: se on halpaa, sitä on helppo kuljettaa, se ei varastossa haihdu eikä lahoa, ja se palaa voimalassa turvallisesti. Maailman kivihiilen käyttö kasvoi keskeytymättä ennen sotia ja taas 40 vuotta niiden jälkeen. Vasta 1980-luvun lopulla havahduimme kivihiilen ongelmiin. Sen käyttö tasaantui ja kääntyi hienoiseen laskuun.

Aurinkosähkön aika

Kevättalvella, kun aurinko paistaa taas täydeltä terältään, tulee pohtineeksi aurinkovoimaa energiaratkaisuna. Aurinko, tuo turvallisen kaukana hehkuva ydinvoimala, on kaiken uusiutuvan energian alkuperä.

Aurinko valaisee päivän, lämmittää ilman, erottaa korkeapaineen matalapaineesta mikä ero purkautuu tuulivoimana, haihduttaa veden pilviksi mikä saa sateet satamaan ja kerääntymään jokiin vesivoimaksi sekä kasvattaa kaiken vihreän kasvillisuuden, polttopuun ja energiametsät mukaan lukien.

Suomi näyttää mallia uusiutuvalla energialla

Euroopan unioni laskee uusiutuvaksi energiaksi bioenergian, vesivoiman, biokaasun, aurinko- ja tuulivoiman, sekä joukon meille oudompia luonnonvoimia kuten aaltoenergian ja vuoroveden.

Maaliskuussa (2007) unionin johtajat päättivät nostaa uusiutuvan energian yhteisen osuuden 20 prosenttiin. Nyt se on mitättömät kuusi ja puoli prosenttia. Öljyn, kivihiilen, maakaasun ja muun kertakäyttöenergian asema on Euroopassa edelleen vahva, yli 90 prosenttia.

Energiapuun keräilystä viljelyyn

Metsästä keräämäämme energiapuuta on ohut riuku, joka ei ole vielä turvonnut paperipuun kokoon. Kyseessä on ensiharvennuksen pienpuu, jota maassamme riittää.

Rinnankorkeudeltaan 6-10 sentin, karsimattomasta energiapuusta maksettiin syksyllä 2014 tien varressa 22 euroa kiintokuutiolta. Kun männyn läpimitta nousee yli kymmenen sentin, puun saa myytyä selluksi. Sellupuun tienvarsihinta oli vastaavasti 29 euroa. Sellupuu on jo puunjalostuksen arvopuuta, ja siitä kuuluukin maksaa enemmän.

Eläköön maa

Heinäkuun alussa (2007) järjestettiin maailman kahdeksassa suuressa kaupungissa "Eläköön Maa" (Live Earth) -konsertti, jolla kiinnitettiin suuren yleisön huomio maapalloa uhkaavaan kasvihuoneilmiöön. Aloitteen isiä on Yhdysvaltain entinen varapresidentti Al Gore.

Suuren yleisön apua tarvitaankin. Kymmeniä vuosia sorvatuista ponsista huolimatta valtioiden saavutukset ilmaston muutoksen torjunnassa ovat jääneet perin kehnoiksi.

Biodieseliä Lapista

Huomisen autoihin tankattavan polttonesteen tulevaisuus sai uuden suunnan huhtikuussa (2007), kun alkoholiyhtiö Altia pysäytti bioetanolihankkeensa Ilmajoen Koskenkorvassa. Tapahtui linjanveto: bensiiniä korvaavan bioetanolin sijaan kotimaiseksi polttonesteeksi valikoitui biodiesel.

Samoihin aikoihin metsäteollisuus kertoi uusista puusta valmistettavan biodieselin tutkimus- ja kehityshankkeistaan. Puudieselin luonteva raaka-aine on metsähake, ja sen luonteva kaasutuspaikka on sellutehtaan kyljessä. Dieselin loppujalostuksen tekee Neste.

Puupelletin arvo kasvaa maailmalla

Puupelletit alkoivat korvata polttoöljyä 1990-luvun lopussa. Mukaan tuli sekä pieniä että keskisuuria käyttäjiä. Vuonna 2014 pelletillä lämpeni 26,000 pientaloa. Keskisuuria käyttäjiä on tuhannen luokkaa.

Markkinoilta on puuttunut ison kokoluokan käyttäjä. Muutos tapahtui 2012. Helsinki aloitti pellettien kolmivuotisen koepolton Hanasaaren kivihiilivoimalassa. Helsinki on päättänyt, että seitsemän vuoden kuluttua sen kaukolämmön polttoaineista 20 prosenttia on oltava uusiutuvia.

Suurpedot kuuluvat myös susirajan taakse

Pihapiiriin tullut susi lopetettiin loppukeväästä (2007) poliisin luvalla Etelä-Savossa. Susi oli seuraillut ihmisiä ja käynyt pihoilla parin viikon ajan. Se ei ollut juuri reagoinut hätistelyihin. Häirikkösudet ovat ihmiselle vaarallisia, ja ne kuuluu lopettaa.

Susien kuten muiden petojenkaan tapaaminen Etelä-Suomessa ei ole enää uutinen. Huomattavampaa alkaa olla jo asetelma: samalla kun pedot lisääntyvät rintamailla, ne vähenevät alkuperäisessä erämaassaan, pohjoisen ja koillisen asumattomissa metsissä.

Suurpetoja, hyviä hiukkasia ja bioenergian kasvua

Värriön asemalla on laaja tutkimusala

Vuonna 1967 Helsingin yliopisto perusti Sallan Värriötunturiin koillisen metsäluonnon muutoksia seuraavan tutkimusaseman. Asemaa ympäröi alkuperäinen Lapin kiveliö: tuntureita, kuruja, soita ja kirveen koskemattomia metsiä.

Värriön tutkimustehtävä on tuottaa kansainvälisesti merkittävää tietoa Itä-Lapin luonnosta. Tutkimus perustuu pitkän aikavälin havaintosarjoihin. Ne kirjaavat ilmastotekijöitä ja metsän perustuotantoa sekä sitä, miten pohjoinen eläimistö niitä käyttää.

Suurpetojen seurantaa

Värriön alkuvaiheen tieteellisesti vahvinta antia olivat ensimmäisen asemanjohtaja Erkki Pulliaisen suurpetotutkimukset. Hän johti 1960-luvun lopulta lähtien susi-, karhu- ja ahmatutkimuksia sellaisella tarmolla, että Itä-Lapin väestö muistaa sen vieläkin.

Metsiin uusia arvoketjuja

Aina Alavetelin kappalaisen Antti Chydeniuksen ajoista, 1760-luvulta lähtien maassamme on pohdittu, mistä vauraus syntyy. Chydenius ehdotti, että ulkomaan kauppa on vapautettava. Hänen mielestään suomalaista tervaa piti saada viedä Eurooppaan ja kauemmaksikin. Ruotsi taas halusi kauppamme rajaksi Tukholman kamarit.

Kun Chydeniuksen neuvoa seurattiin, Suomelle rupesi syntymään vaurautta. Englantiin viety terva oli hyvinvointimme perusta 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa. Sahatavara ohitti tervan 1830-luvulla, paperi sahatavaran 1930-luvulla.

Metsäenergia vähentäisi velan ottoa

Kotimaisuus on ollut jo 30 vuotta energiapuun valtti. Kotimaisuuden merkitys kasvaa aina, kun velkaannumme ulkomaille.

Vaikka olemme kantaneet näkyvästi huolta esimerkiksi Kreikan veloista, myös oma valtionvelkamme paisuu. Vuonna 2016 ylsimme kaikkien aikojen ennätykseen, 102 miljardiin euroon. Se tekee 18500 euroa jokaista suomalaista kohti.

Lisää tutkimusta, lisää puuta

Kun kiinalainen Kaidi yhtiö ilmoitti helmikuussa (2016) aikeestaan perustaa Kemiin polttonesteiden biojalostamo, huoli puusta kohautti taas. Onko tosiaan niin, että puuta riittää paitsi Kemiin, myös Äänekoskelle, Kuopioon, Kajaaniin ja Kemijärvelle kaavailluille uusille biotuotetehtaille?

Metsätalouden merkkipaalut

Aivan kuten merkkivuosia on Suomen itsenäisyydellä, on metsätaloudellammekin pyöreitä merkkipaaluja. Puun kasvulle niitä on kolme: 50, 100 ja 150 miljoonaa kuutiota vuodessa. Kyseessä on metsien koko vuosikasvu, runkoina.

50 miljoonan kuution pohjapaalulla olimme sotien jälkeen. Puustomme ei silloin kummoisesti kasvanut. Haapavetinen professori Olavi Huikari opetti, että heikko kasvu johtuu pitkälti kangasmetsiin hiipivästä soistumisesta.

Vastustaisimmeko hiilidioksidin jätemaksua?

Hallitusten välinen ilmastopaneeli IPCC julkisti Pitkäperjantaina (2007) entistä karumman arvionsa ilmaston muutoksesta. Taivaalle pääsee hiilidioksidia yhä kiihtyvämmällä vauhdilla, ja ilmasto lämpenee vielä laskettua nopeammin. Uutinen se ei enää ollut. Samanlaisia varoituksia olemme kuulleet jo neljännesvuosisadan.

Perhemetsät nielevät hiiltä

Kun kivihiilivoimala päästää taivaalle savuaan, se on hiilidioksidin lähde. Voimala maksaa savustaan. Se joutuu ostamaan toimintaansa hiilidioksidin päästöoikeuksia. Ilmakehälle haitallista hiilidioksidin lähdevirtaa on näin yritetty rajoittaa 20 vuotta.

Tulokset ovat kehnot, sillä hiilidioksidia ei ole saatu kuriin. Sen pitoisuus ilmakehässä oli 353 miljoonasosaa (ppm) Kioton paaluvuonna 1990. Helmikuussa 2015 pitoisuus oli 400 ppm eli kolmetoista prosenttia korkeampi.

Lisää puuta lyhyellä kierrolla

Vaikka puuta kasvaa nyt (2008) vuodessa ennätykselliset 100 miljoonaa kuutiota, metsäteollisuus laskee saavansa lähivuosina ostetuksi siitä vain 70. Kun puun käyttömme nousi Venäjän tuonnin aikana 75 miljoonaan, meille on sen loputtua jäämässä viiden miljoonan kuution vaje.

Huoli puun riittävyydestä on syvä, mutta se ei ole uusi. Sellun raaka-aineen pula häämötti ensimmäisen kerran jo sotien jälkeen. Metsäntutkimuslaitos alkoi koeviljellä lyhyen kierron lehtipuita.

Pajun hyötykäytön historiassa oppia biotaloudelle

Paju on puistamme monikäyttöisimpiä. Koripaju oli ennen muovin aikaa Euroopan yleisin viljelypuu. Vannepajulla 1800-luvun saksalaiset jämäköivät oluttynnyreitä. Parkituspajun kuorta kiskoivat 1900-luvun alkupuoliskolla Pohjanlahden talonpojat. He myivät kuoren Ouluun, Åströmin nahkatehtaalle. Hinta oli mukiinmenevä, nykyrahassa noin 300 euroa kuiva-aineen tonnilta.

Taas puhuttaa pula puusta

Nyt kun metsäteollisuus suunnittelee miljardiluokan uusia tehtaita Äänekoskelle ja Kuopioon, puun riittävyys puhuttaa taas. Teollisuuden huoli puusta on syvä, mutta se ei ole uusi.

Jo sotien jälkeen pelotti sellun raaka-aineen pula. Vuonna 1953 vuorineuvos Ralph Erik Serlachius ja professori Risto Sarvas toivat Tanskasta 5000 kappaletta nopeakasvuisen sellupajun pistokkaita. Sarvas istutti ne Metsäntutkimuslaitoksen maille Uudenmaan Ruotsinkylään ja Lapinjärvelle. Uuden tyyppisten metsäviljelmien koekasvatus kesti parikymmentä vuotta.

Keräilystä viljelyyn

Metsästä keräämäämme energiapuuta on ohut riuku, joka ei ole vielä turvonnut paperipuun kokoon. Energiapuu on ensiharvennuksen halpaa pienpuuta, jota maassamme riittää.

Rinnankorkeudeltaan 6-10 sentin, karsimattomasta energiapuusta maksettiin syksyllä 2014 tien varressa 22 euroa kiintokuutiolta. Kun männyn läpimitta nousee yli kymmenen sentin, puun saa myytyä selluksi. Sellupuun tienvarsihinta oli vastaavasti 29 euroa. Sellupuu on jo puunjalostuksen arvopuuta, ja siitä kuuluukin maksaa enemmän.

Kultaa, pyhää savua ja mirhamia

Joulun ajan musiikista muistamme tiernapojat ja heidän laulamat kolme itäisen maan viisasta miestä. He riensivät Joulun jälkeen uhraamaan Jeesukselle arvokkaita syntymälahjoja, kultaa, pyhää savua ja mirhamia. Kulta on aina kultaa, mutta mitä olivat nuo kaksi muuta lahjaa?

Tarve metsäpuiden lyhytkiertoviljelyyn palasi

EU-komissaarien taustalla ja Suomessakin on alkanut vaikuttaa uusi ilmastoväki. Väki nimeää pohjoismaisen havumetsän liian hitaasti uusiutuvaksi biomassaksi. Pääosin kuuseen ja mäntyyn pohjaava biotaloutemme mustataan ilmastolle turmiolliseksi toimeksi.

Aihe kuumeni maaliskuussa 2017, kun akatemiaprofessori Timo Vesalan johtama 68 tutkijan Bios -ryhmä antoi julkilausumansa. Sen mukaan liian suuri osa suomalaisen biotalouden puuta menee lyhytkestoisiin kuituihin ja bioenergiaan. Perinteistä metsätalouttamme tulisi ohjata takaisin pitkäkestoiseen tukkitalouteen, puurakentamiseen ja huonekaluihin.

Lisää bioenergiaa hakepajusta

Ajatuksen hakepajusta toivat Suomeen metsäjohtaja Ralph Erik Serlachius ja metsätutkija Risto Sarvas vuonna 1953. He aavistelivat jo silloin, että pienpuun riittävyydestä on tulossa selluteollisuudelle ongelma.

Sama riittävyyden pelko putkahti esiin taas 2000-luvulla. Voimateollisuus on alkanut ostaa pienpuuta bioenergiaksi. Metsäala pelkää, että pian vain tukkipuu voi kilpailla hinnallaan bioenergian kanssa.

Lauhoja talvia vielä sukupolven verran

Joulukuun  alun ilmastokokous 2015 Pariisissa päättyi maailman johtajien yhteiseen kätten taputukseen: me teimme sen! Pysäytämme ilmakehän lämpenemisen. Emme nosta ulkoilman lämpötilaa enää kahta, tai mieluummin puoltatoista astetta korkeammaksi.

Aikaisemmista ilmastokokouksista Pariisi poikkesi merkittävästi. Kiina allekirjoitti ensimmäisen kerran muiden mahtimaiden kanssa yhteisen ilmastopäätöksen. Se säväytti kokousväkeä.

Metsillä menee mukavasti

Suomalainen metsätalous tuntee kolme puuston kasvun paalua: 50, 100 ja 150 miljoonaa kuutiota vuodessa. Kyseessä koko vuosikasvu runkopuuna, kaikissa maamme metsissä.

50 miljoonan kuution pohjapaalulla olimme sotien jälkeen. Laskennallisesti tämä tapahtui vuonna 1949. Puustomme ei silloin kummoisesti kasvanut. Metsäntutkimuslaitoksen professori Ransa Olavi Huikari jyrisi, että merkittävä syy heikkoon kasvuun oli kangasmetsiin hiipivä soistuminen.

Biotalous kaipaa kantomassaa

Metsä-Suomessa kantoja väännettiin taannoin kaskesta. Kaskimaan penkalla kuivuneet kannot menivät energiapuuksi pientilojen pirtteihin.

Kantojen vääntö oli mielessä metsäojituksen nestorilla, haapavetisellä professori Olavi Huikarilla. Hän kutsui 1972 Padasjoen kokeilualueelle kansainvälisen metsätiedemiesten joukon. Huikari esitteli vieraille kehittämänsä ojikkojen uuden metsänviljelyn, missä hyvin kasvaneesta puustosta korjataan myös kannot. Huikari laski kantojen tuovan 10-40 prosentin lisän puubiomassan tuotokseen.

Energiatavoitteinen puunjalostus oli 1990-luvun menestystarina

Joensuun yliopistossa kehitettiin 1990-luvun alussa
energiatavoitteinen puunjalostusohjelma. Sen tavoite oli lisätä
uusioenergian osuutta ja samalla käyttää metsistämme korjattava puu entistä tarkemmin.

Ohjelma perustui puuvoiman käsitteeseen. Puuvoimaksi nimitämme kaikkea energiaa, mikä on lähtöisin metsästä. Valtaosan saamme metsäteollisuudesta, kun se polttaa voimaloissaan puunjalostuksen palavat jäännökset. Sähköksi ja lämmöksi muuntuvat kuori, puru, hukkapalat ja palava ligniinipitoinen liemi, jota myös mustalipeäksi kutsutaan.

Perusvoimaa ja tihkuvoimaa

Nyt kun eri puolille maatamme on jo noussut sarjoittain tuulivoimaloita, on hyvä tarkastella energiataloutemme kokonaiskuvaa. Mistä tulee tänään perusvoimamme?

Metsistä saimme eniten energiaa 1900-luvun alkupuoliskon. Vielä 1960 metsäenergiaa oli puolet tarpeesta. Halpa tuontiöljy oli kuitenkin tulossa. Se ohitti puun 1964. Molemmat olivat silloin 39 prosentissa.

Kotimainen puusähkö pienentäisi ulkomaan velkaa

Kotimaisuus on ollut jo 30 vuotta metsäenergian valtti. Kotimaisuuden merkitys kasvaa aina, kun velkaannumme ulkomaille.

Vaikka olemme kantaneet näkyvästi huolta esimerkiksi Kreikan veloista, myös oma valtionvelkamme paisuu. Vuonna 2016 ylsimme kaikkien aikojen ennätykseen, 102 miljardiin euroon. Se tekee 18500 euroa jokaista suomalaista kohti.

Merkkipaaluja metsissämme – kansallinen 150 miljoonan kuution etappi on mahdollinen saavuttaa

Aivan kuten merkkivuosia on Suomen itse­näi­syy­dellä, on metsä­ta­lou­del­lam­mekin pyöreitä merkkipaaluja. Puun kasvulle niitä on kolme: 50, 100 ja 150 miljoonaa kuutiota vuodessa. Kyseessä on metsien koko vuosikasvu, runkoina.

50 miljoonan kuution pohjapaalulla olimme sotien jälkeen. Lasken­nal­li­sesti tämä tapahtui vuonna 1949. Puustomme ei silloin kummoisesti kasvanut. Haapavetinen professori Olavi Huikari opetti, että heikko kasvu johtuu pitkälti kangasmetsiin hiipivästä soistumisesta.

Lehtipuun viljelylle tuli tarvetta

EU-komissaarien taustalla ja Suomessakin on alkanut vaikuttaa uusi ilmastoväki. Väki nimeää pohjoismaisen havumetsän liian hitaasti uusiutuvaksi biomassaksi.

Pääosin kuuseen ja mäntyyn pohjaava biotaloutemme mustataan ilmastolle turmiolliseksi toimeksi.

Aihe kuumeni maaliskuussa, kun akatemiaprofessori Timo Vesalan johtama 68 tutkijan Bios-yhmä antoi julkilausumansa. Sen mukaan liian suuri osa suomalaisen biotalouden puuta menee lyhytkestoisiin kuituihin ja bioenergiaan. Metsätalouttamme tulisi ohjata pitkäkestoiseen tukkitalouteen, puurakentamiseen ja huonekaluihin.

Metsämme nielevät hiiltä

EU-komissaarien taustalla ja meilläkin vaikuttaa merkillinen ilmastoväki. Väki nimeää suomalaisen metsän liian hitaasti uusiutuvaksi energiaksi. Äärimmillään metsien biotalous mustataan ilmastolle turmiolliseksi toimeksi.

Suomalainen, vuodesta toiseen yhä enemmän puuta kasvattanut metsäväki on ymmällään. Hämmennyksen taustalla on Euroopan unionin vaikeaselkoinen hiilen nielulaskenta. Sekaisin ovat menneet laskennan derivaatta ja integraali tavalla, mitä kevään ylioppilaskirjoituksissa matematiikkaa kirjoittanut suomalainen abiturientti ei olisi kestänyt.

Suomessa riittää metsää varjeluun ja viljelyyn

Nyt kun Suomea ollaan valjastamassa 2010-luvun biotalouteen, huoli metsistä on taas kasvanut. Esimerkiksi Metsä Groupin vuonna 2017 valmistuva Äänekosken biotuotetehdas ostaa vuosittain kuitupuuta heti neljä miljoonaa kuutiota. Kemiin kaavailtu biodieselin tehdas tarvitsee puolestaan energiapuuta kaksi miljoonaa kuutiota.

Kiertotalous vie tuhkatkin pesästä

Kun nykyajan sähköä ja lämpöä tuottava voimala polttaa metsähaketta tai kun oman kotinsa asuja lämmittää saunaansa koivuklapeilla, molemmissa tapahtumissa syntyy ikivanhaa kierrätystuotetta, tuhkaa. Ikivanha on myös kiertotalouden ensimmäinen iskulause: ”Viekää tuhkatkin pesästä!”.

Puuvoima nousi ykköseksi

1960-luvun energiapeli tarjosi perusvoiman vaihtoehdoiksi vain ydin- tai fossiilivoimaa (öljy, maakaasu, kivihiili).

Olivatko ne todellisia vaihtoehtoja? Niillä on jatkuvana rasitteena ylikäymättömät ympäristöongelmat: ydinvoimalla ikuiset jätteet, fossiilivoimalla ilmakehää tukahduttava hiilidioksidi.

Energiapuun varjohinta painui kuitupuun alle

VUONNA 2008 pienikokoisen energiapuun kauppahinta voimalan portilla on ollut 25-27 euroa kiintokuutiolta. Hieman isommasta männyn kuitupuusta on saanut tien varressa 36-38 euroa kuutiolta.

Kuitupuu on puunjalostuksen arvopuuta, ja siitä kuuluukin maksaa enemmän.

Perusvoimaa biotaloudesta – nousu jatkuu koko ajan

Metsistä saimme perusvoimaa koko 1900-luvun alkupuoliskon. Vielä 1960 metsäenergian osuus oli puolet kaikesta energian tarpeesta.

Halpa tuontiöljy oli kuitenkin tulossa. Se ohitti puun 1964. Molemmat olivat silloin 39 prosentissa.

Vuosikausia puu painui alemmaksi. Öljyvoima puolestaan nousi. Se oli korkeim­mil­laan 61 prosentissa vuonna 1973.

Vuonna 1977 Luon­non­va­ra­kes­kuksen professori Olavi Huikari alkoi vetää ener­gi­a­met­sä­toi­mi­kuntaa. Sen tehtävä oli suunnitella uuden­tyyp­pinen puuvoima ulkomaisen atomivoiman ja fossii­li­voiman vaihtoehdoksi.

Suomesta pelletin tuottajamaa

Puusta puristettu energiajyvä eli pelletti on keksintönä kotoisin Yhdysvalloista, missä se patentoitiin vuonna 1976. Suomeen patentin lisenssi hankittiin 1979.
     Pellettien alkuperäistä raaka-ainetta olivat metsäteollisuudelta jäävä puun kuori ja puru. Meillä mukaan tuli vielä niitäkin halvempi polttoturve.
     Pelleteillä oli määrä korvata sähkövoimaloissa kivihiiltä, jonka hinta nousi öljyn imussa. Lähi-idästä alkanut energiakriisi ravisutti silloin länsimaita.
     Varhainen pellettikokeilu ei johtanut käytäntöön. Energiakriisi laantui, ja kivihiilen hinta putosi vanhalle tasolleen. Suomessa kuluttajat vierastivat runsastuhkaista turvepellettiä, ja senkin tuotanto hiipui pois.

Pelletissä avain uusiutuvan energian lisäämiseen

Euroopan unioni laskee uusiutuvaksi energiaksi bioenergian, vesivoiman, biokaasun, aurinko- ja tuulivoiman, sekä joukon meille oudompia luonnonvoimia kuten aaltoenergian ja vuoroveden.

Maaliskuussa 2007 unionin johtajat päättivät nostaa uusiutuvan energian yhteisen osuuden 20 prosenttiin. Nyt se on koko unionin tasolla mitättömät kuusi ja puoli prosenttia. Öljyn, kivihiilen, maakaasun ja muun kertakäyttöenergian asema on Euroopassa edelleen vahva, yli 90 prosenttia.

Päästökauppa uupuu, mutta kuitupuu pelastuu

Teollisuudelle puuenergia on hankala. Siitä maksetaan ajoittain niin hyvin, että puun tuottajat alkavat myydä kuitupuunsa paperitehtaan sijasta voimaloille.

Voimalat ostavat puuenergian varjohintaan. Varjohinta kertoo, paljonko kuitupuusta voi maksaa, jotta siitä saatava energia vastaa kivihiiltä.

Kehitysavun mollaaminen epäreilua

Kehitysapua on tapana aika ajoin mollata. Viimeksi Sampo-pankin pääjohtaja Björn Wahlroos lohkaisi Turun Kauppakorkeakouluseuran 40-vuotispäivien puheessaan, että ”kehitysapu ei ole saanut aikaiseksi yhtään mitään” (TS 15.1.2011). Tätä ennen hän oli ehtinyt jo verrata kehitysapua Kankkulan kaivoon, mihin rahaa vain kaadetaan vuodesta toiseen.

Mollaajien kuoro vahvistuu kevään 2011 vaalien lähetessä. Mollaajilta on hämärtynyt avun suuri linja. Se vedettiin jo yli 50 vuotta sitten. Maapallon ruoka- ja maatalousjärjestö FAO:n pääjohtaja varoitti 1950, että kaksi kolmasosaa ihmiskunnasta on ajautumassa elinikäiseen nälänhätään. Kehitysavun tehtäväksi tuli torjua nälkä.

Hiilidioksidin talteenotto torjuu kasvihuoneilmiötä

Ruotsalainen kemisti Svante Arrhenius oli ensimmäisiä, joka havaitsi maapalloa uhkaavan kasvihuoneilmiön. Hän päätteli 1896, että ihmiskunta polttaa niin paljon kivihiiltä, että siitä taivaalle päätyvä hiilidioksidi alkaa lämmittää ilmakehää.

Kesti 80 vuotta ennen kuin uhkaan ehdotettiin koko maapallon kannalta riittävän kokoluokan ratkaisua. Wienissä, kansainvälisessä systeemianalyysin tutkimuslaitoksessa työskentelevä italialainen tiedemies Cesare Marchetti julkaisi vuonna 1977 mielikuvituksellisen suunnitelman.

Pajukosteikkoja suojelemaan vesistöjä

Vesistöihimme valuu edelleen kiusallisia aineksia. Turvesuot päästävät järviin humusta. Jätevedenpuhdistamot pystyvät poistamaan veden typestä ja fosforista vain osan. Karjatilat ovat ongelmissa, ellei tilalla ole riittävästi peltoa, jonne lietelannan ehtii kesällä sovittuun aikaan levittää.

Kaivosten varastoaltaat pursuavat yli. Viime aikojen kuohuttavimpia tapauksia ovat olleet Sotkamon Talvivaaran päästöt.

Biopolttonestekin paras tuottaa metsästä

Lokakuussa 2005 Ruotsin silloinen energiaministeri, nykyinen (2007) oppositiojohtaja Mona Sahlin hätkähdytti ympäristöväkeä kautta maailman. Hän julisti maalleen tavoitteen irtaantua fossiilisesta öljystä jo vuoteen 2020 mennessä.

Sen jälkeen jokaisella ruotsalaisella autoilijalla tulisi olla ainakin mahdollisuus valita tankkiinsa bioperäinen polttoneste. Ja Sahlinin ajatuksenjuoksun mukaan sen tulisi olla huoltoasemalla selvästi halvempaa kuin fossiiliperäinen neste, mikäli joku sellaisella haluaisi vielä välttämättä tankata.

Maajussi ja metsäjussi ilmastokamppailuun

Lauhat talvet jatkuvat edelleen. YK:n kokoukset, Euroopan unionin päästökauppa, ilmastolle ystävälliseksi ylistetty ydinvoima tai edes uusiutuvan energian paketit eivät ole onnistuneet pysäyttämään hiilidioksidin nousua ja sitä seuraavaa ilmakehän lämpenemistä.

Päästöjen hillintä ei yksin riitä. Ilmastokamppailu tarvitsee uusia, hiilen nieluihin pohjaavia vaihtoehtoja. Sellaista odotetaan maa- ja metsäjussin biohiilestä.

Puissamme on auringon tuottamaa bioydinvoimaa

Puiden aurinkovoimalan rakentaminen on helppoa, koska puut pystytttävät itse itsensä.

Nyt kun Suomeen kaavailtu uusi atomivoima on joutunut maailmanpolitiikan myllerrykseen, on hyvä muistaa että meillä on jo melkoisesti omaa, luonnollista voimaa.

Metsiin paistava aurinko on tärkein ydinvoimalamme. Sen uumenissa käy ydinreaktioista tehokkain, vetypommeistakin tunnettu fuusio.

Vihreää hiilidioksidia pohjoisesta puusta

Euroopan unionin komissaarien taustalla häärii merkillinen ilmastoväki. Väki väittää puumme palavan liian mustaksi hiilidioksidiksi. Se lämmittää ilmakehää mustan kivihiilen tavoin. Samalla pohjoinen puu sysätään liian hitaasti uusiutuvaksi energiaksi.

Ilmastoväki painostaa komissaareja väitteellä, että 70-100 vuoden kierrolla kasvavilla havumetsillä menee turhan kauan sitoa takaisin se hiilidioksidi, mikä puun poltossa pääsee ilmaan. Ilmasto kun lämpenee jo 35 vuodessa.

Kehitysavun suuri linja

Pitkin kevättä ja kesää (2010) kehitysapua on moitittu. Ensin Sampo-pankin pääjohtaja Björn Wahlroos vertasi sitä Kankkulan kaivoon, mihin rahaa on kaadettu 50 vuotta. Apu pitäisi lopettaa. Perussuomalaiset ottivat tämän vuoden 2011 vaaliohjelmaansa.

Kehitysavun kyynisillä kokemuksilla on ilakoitu lehdissä ja kyselty jo, valmisteleeko valtiovarainministeriö kehitysmäärärahojen suurleikkausta eduskuntavaalien jälkeen.

Metsäenergiaa voi uusia nopeasti

Euroopan unioniin on syntynyt ilmaston asiantuntijoiden uusi koulukunta. Se nimeää biohakkeen hitaasti uusiutuvaksi energiaksi.

Koulukunta väittää että 70 vuoden kierrolla kasvatettavilla havumetsillä menee liian kauan sitoa takaisin hiilidioksidi, mikä hakkeen poltossa pääsee ilmaan.

Pääosa suomalaisia metsätieteilijöitä on edelleen toista mieltä. Kasvava metsä uusii aina energiaa, kun puuta vertaa satoja miljoonia vuosia kallioperässä varastoituneeseen kivihiileen.

Pienpuun hintaongelma voidaan ratkaista

Metsän kasvamaa energiapuuta on ohut riuku, joka ei ole vielä turvonnut paperipuun kokoon. Energiapuu on ensiharvennuksen halpaa pienpuuta, jota maassamme riittää.

Rinnankorkeudeltaan 6-10 sentin karsimattomasta energiapuusta maksettiin loppuvuodesta 2014 tien varressa keskimäärin 21 euroa kiintokuutiolta. Jos energiapuun karsi rangaksi, siitä maksettiin 25 euroa. Kokopuun ja rankapuun hankintahinnasta pitää nyt kirjaa Luonnonvarakeskus.

Metsäpuut varastoivat auringon voimaa

Nyt kun Suomeen kaavailtu itäinen atomivoima on joutunut maailmanpolitiikan myllerrykseen, on hyvä muistaa että meillä on jo melkoisesti omaakin, luonnollista voimaa. Aurinko on tärkein ydinvoimalamme. Sen uumenissa käy ydinreaktioista tehokkain, mutta myös vaarallisin, vetypommeistakin tunnettu fuusio.

Maanpäällisistä voimaloista poiketen auringon ydinsaasteet jäävät avaruuteen. Energia saapuu maapallolle puhtaana valona.

Metsähiilen derivaatat ja integraalit

EU-komissaarien taustalla häärii merkillinen ilmastoväki. Väki nimeää suomalaisen metsän liian hitaasti uusiutuvaksi energiaksi. Äärimmillään metsien biotalous manataan ilmastolle turmiolliseksi, lopulta negatiiviseksi kääntyväksi hiilen nieluksi.

Suomalainen, vuodesta toiseen yhä enemmän puuta kasvattanut metsäväki on ymmällään. Hämmennyksen taustalla on Euroopan unionin vaikeaselkoinen hiilen nielulaskenta. Sekaisin menevät derivaatta ja integraali tavalla, jota kevään ylioppilaskirjoituksissa matematiikkaa kirjoittava suomalainen abiturientti ei kestäisi.

Suot ovat biotalouden merkittävä luonnonvara

Turpeen energia oli huipussaan 2007. Poltimme sitä voimaloissa 28 miljoonaa kuutiota. Sen jälkeen turpeen tuotanto notkahti, ympäristösyistä. Vuonna 2015 käytimme polttoturvetta enää 17 miljoonaa kuutiota.

Turpeen energiaa silti tarvitaan maassamme vähintään niin kauan kuin nykyvoimalat pidetään kunnossa. Turvetuotanto siis jatkuu, mutta sitä olisi paras jatkaa ympäristösertifioituna, muun talouden tavoin. Turve korjattaisiin pääosin jo metsäojitetuilta mailta. Turvesoiden valumavedet puhdistettaisiin uuden ajattelun menetelmin. Suojelusoiden kansainväliset tavoitteet pidettäisiin.

Metsien kasvu vauhdittuu

Jo kertaalleen harvennettu männyn
viljelmä odottaa väljennyshakkuuta

Suomalainen metsätalous tuntee kolme puuston kasvun paalua: 50, 100 ja 150 miljoonaa kuutiota vuodessa. Kyseessä on koko vuosikasvu runkopuuna, kaikissa maamme metsissä.

50 miljoonan kuution pohjapaalulla olimme sotien jälkeen. Laskennallisesti tämä tapahtui vuonna 1949. Puustomme ei silloin kummoisesti kasvanut. Metsäntutkimuslaitoksen professori Ransa Olavi Huikari jyrisi, että merkittävä syy heikkoon kasvuun oli kangasmetsiin hiipivä soistuminen.

Kotimaisen energiapuun käyttö helpottaisi velkaamme

Kotimaisuus on ollut jo 30 vuotta puuvoimamme valtti. Kotimaisuuden merkitys kasvaa, kun velkaannumme ulkomaille.

Vaikka olemme Euroopan unionissa kantaneet näkyvästi huolta esimerkiksi Kreikan veloista, myös oma valtionvelkamme paisuu. Vuonna 2016 ylsimme kaikkien aikojen ennätykseen, 102 miljardiin euroon. Se on 18500 euroa jokaista suomalaista kohti.

Puupelletti 40 vuoden paalulla

Pelletti, tuo koiranmuonan näköinen puusta puristettu energiamuru on keksintönä 40 vuoden ikäinen. Puupelletin isä on saksalaisperäinen keksijä Rudolf W. Gunnerman, joka muutti nuorena miehenä Yhdysvaltoihin, vain 20 dollaria taskussaan mutta pää täynnä ideoita.

Gunnerman patentoi 1976 Woodex-pelletin. Sen raaka-ainetta olivat Oregonin osavaltiossa kasvaneen sahapuun puun tähteet kuten puru. Pellettiään hän ehdotti 1970-luvun energiakriisissä kivihiilen vaihtoehdoksi.

Kantojen biomassaa tarvitaan taas

Kannoissa on biomassaa

Metsä-Suomessa kantoja väännettiin taannoin kaskesta. Kaskimaan penkalla kuivuneet kannot menivät energiapuuksi pientilojen pirtteihin.

Kantojen vääntö oli 1972 mielessä metsä­o­ji­tuksen nestorilla, professori Olavi Huikarilla, kun hän kutsui Padasjoelle kansain­vä­lisen metsä­tie­de­miesten joukon. Huikari esitteli heille kehittämänsä ojikkojen metsän­vil­jelyn, missä puustosta korjataan myös kannot. Huikari laski kantojen tuovan 10-40 prosentin lisän puubiomassan tuotokseen.

Metsän­vil­jelyn tähtäimeen

Suomalainen metsätalous tuntee kolme puuston kasvun paalua: 50, 100 ja 150 miljoonaa kuutiota vuodessa. Kyseessä on kaikkien metsiemme koko vuosikasvu, runkopuuna.

50 miljoonan kuution pohjapaalulla olimme sotien jälkeen. Lasken­nal­li­sesti tämä tapahtui vuonna 1949. Puustomme ei silloin kummoisesti kasvanut. Metsän­tut­ki­mus­lai­toksen professori Ransa Olavi Huikari jyrisi, että merkittävä syy heikkoon kasvuun oli kangasmetsiin hiipivä soistuminen.