Fortum suunnittelee (2007) rakentavansa uuden biovoimalan Järvenpäähän. Voimala on keskisuuri. Se tuottaa sähköä 25:n ja kaukolämpöä 55 megawatin teholla. Voimalaitos toimii biopolttoaineilla (80) ja turpeella (20 prosenttia polttoaineesta). Öljyn ja maakaasun poltto vähenee ja samalla niiden aiheuttamat hiilidioksidin päästöt.
Fortumin päätös on merkittävä, sillä se on ensimmäinen biovoimala lähellä pääkaupunkiseutua. Bioenergiaa on näihin saakka pidetty maakuntien ja syrjäseutujen polttoaineena. Bioperäisellä, päästöttömällä kaukolämmöllä on kuitenkin suurimmat markkinat siellä, missä asutus on riittävän tiheää. Seuraamme tässä Ruotsin kehitystä. Tukholman seudulle biovoimaloita on rakennettu 1990-luvulta lähtien useita.
Voimalan polttoaineista tärkein on metsähake. Se on yleisnimitys suoraan metsästä tuleville, metsänhoidon ja hakkuiden yhteydessä korjatuille puupolttoaineille. Metsähakkeeksi muuntuvat pienpuu, oksat, latvukset ja kannot. Metsähake tulee Uudenmaan talousmetsien hoidosta.
Hakemenetelmässä on kyse kerran sukupolvessa esiin pulpahtavasta innovaatiosta, joka sysää syrjään loppuun asti tutkitun menetelmän ja korvaa sen uudella. Ilmiötä kutsutaan tieteessä paradigmaksi.
Metsähake syrjäytti polttopuun korjuun käsityövälinein. Hake muutti yksinpuin kerättävän, pienikokoisen koivun jo korjuuketjun alkupäässä massoina liikuteltaviksi hakepaloiksi. Niiden siirtely metsässä ja poltto ovat halkoihin verrattuna helppoa.
Ilmiö on Suomessa puolen vuosisadan ikäinen. Ensimmäinen, Itävallasta tuotu hakkuri otettiin koekäyttöön 1956. Pienpuun haketus lähti rivakkaan vauhtiin. Käytännön urakoitsijat oivalsivat menetelmän edut, ja 1960-luvun alussa metsähakkeen vuosituotanto nousi 0,1 miljoonaan kiintokuutiometriin.
Metsähake ei kuitenkaan pystynyt kilpailemaan alati halpenevan polttoöljyn kanssa. Hake hävisi polttoaineena vuosikymmenen loppuun mennessä.
Metsähakkeen tutkimus käynnistyi uudelleen 1978, kun professori Olavi Huikari esitti eduskunnalle, että puun energiakäyttöä tulisi harkita uudelta pohjalta. Eduskunta hyväksyi Huikarin esityksen ja myönsi Metsäntutkimuslaitokselle varat bioenergiahankkeeseen. Metsähakkeen tuotanto ja korjuu oli sen keskeinen tavoite. Puun lisätarpeeseen kehitettiin hakepajun viljely.
Myöhemmin metsähakkeen tuotantoa on tutkittu useissa yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa. Käytännön energiatuotannossa hakkeen nopea nousu alkoi 1990-luvun lopussa. Vuonna 2005 metsähaketta korjattiin yhteensä kolme miljoonaa kiintokuutiometriä. Määrä vastasi kuutta prosenttia kaikesta metsänhakkuustamme.
Päätös Järvenpään biovoimalasta ei ole sattuma. Se liittyy EU:n viimeaikaisiin energialinjauksiin. Unionin johtajat päättivät maaliskuussa (2007) nostaa uusiutuvan energian osuuden 20 prosenttiin; nyt uusiutuvia on runsaat kuusi prosenttia. Myöhemmin sovitaan taakanjako eli maakohtaiset nosto-osuudet vuoteen 2020.
Suomelle yleistavoite oli helppo, sillä me olemme sen jo saavuttaneet. Vuonna 2006 meillä oli uusiutuvia 23 prosenttia. Siitä on vesivoimaa kolme ja metsäenergiaa 20 prosenttiyksikköä.
Suomalainen bioenergia tulee nyt valtaosaltaan metsäteollisuuden tähteistä, jotka on jo otettu käyttöön. Tulevaisuuden nousuvara on juuri metsähakkeessa.
Unioni tulee varmaan patistamaan metsäistä Suomea lisäämään päästöttömän metsähakkeen tuotantoa. Lisääntyneen puun kasvun ansiosta Uudellamaallakin on siihen hyvä mahdollisuus. Lisää hakepuuta on mahdollista viljellä lyhytkiertoperiaatteella.
Veli Pohjonen
Käsikirjoitus 19.4.2007. Web-teksti 27.5.2017
No comments:
Post a Comment