Merkkipaaluja metsissämme – kansallinen 150 miljoonan kuution etappi on mahdollinen saavuttaa

Aivan kuten merkkivuosia on Suomen itse­näi­syy­dellä, on metsä­ta­lou­del­lam­mekin pyöreitä merkkipaaluja. Puun kasvulle niitä on kolme: 50, 100 ja 150 miljoonaa kuutiota vuodessa. Kyseessä on metsien koko vuosikasvu, runkoina.

50 miljoonan kuution pohjapaalulla olimme sotien jälkeen. Lasken­nal­li­sesti tämä tapahtui vuonna 1949. Puustomme ei silloin kummoisesti kasvanut. Haapavetinen professori Olavi Huikari opetti, että heikko kasvu johtuu pitkälti kangasmetsiin hiipivästä soistumisesta.

Huikari oli kerännyt väitös­kir­jaansa soistumisen mittau­sai­neistoa Perämeren maan­ko­ho­a­misen alueelta. Hän osoitti Simon kunnan ja Kemin maalaiskunnan väliseltä rajalinjalta mittaamallaan aineistolla, että soistumista tapahtuu edelleen ja että sitä tapahtuu nimenomaan kangasmailla. Järvien umpeenkasvun osuus soistumisesta oli vain kymmenen prosenttia.

KANGASMETSIEN soistumiselle oli saatava loppu. Metsämme oli parannettava, ojittamalla. Alkoi metsän­pa­ran­nuksen kausi. Puu alkoi ojikoilla kasvaa, aloimme nousta metsänkasvun pohjapaalulta ylöspäin.

100 miljoonan kuution paalua aloimme tavoitella 1900-luvun loppupuolella, metsä­nuu­dis­ta­misen kaudella. Vajaa­tuot­toiset metsät uudistettiin täys­tuot­toi­siksi metsiksi niillä siemenillä ja taimilla, mitä alueen siemenpuut antoivat. Lasken­nal­li­sesti saavutimme satasen paalun vuonna 2008.

Puupe­ri­mäl­tään vakiin­tu­neiden puiden uudistamiseen perustuu myös metsän jatkuva kasvatus. Aiheen nestori, Metsän­tut­ki­mus­lai­toksen emeri­tusp­ro­fes­sori Erkki Lähde on opettanut aihetta etenkin metsän etäo­mis­ta­jille jo vuosikaudet.

Nykyajan biotalous hamuaa talous­met­sis­tämme biomassaa yhä enemmän. Puun kasvun tähtäimeen on otettu 150 miljoonan kuution paalu. Sen saavut­ta­mi­seen eivät metsän parantaminen ja metsän uudistaminen enää riitä. Tarvitsemme etevää metsän­vil­jelyä.

LUON­NON­VA­RA­KESKUS on osoittanut, että havumetsiemme vuosikasvu nousee edelleen 15-30 prosentilla, kun siirrymme maati­ais­sie­me­nestä jalos­tet­tuihin istu­tus­tai­miin. Ne ovat peräisin siemenestä, joka on saatu risteyt­tä­mällä sekä tasaisen varmoja kotimaisia että hieman eteläisempiä, kovakasvuisia ja hyvälaatuisia emopuita.

Havupuun taimen hienoinen eteläisyys sopii lämmenneeseen ilmastoomme. Perimältään hieman eteläisempi puu kasvaa aina pohjoista puuta nopeammin.

Puun kasvu edelleen kohenee, kun viljelyalan ensin muokkaa ja vilje­ly­tai­mikon sitten perkaa entistä huolel­li­semmin ja entistä varhai­sem­massa vaiheessa.

Kolmas puunkasvun ponne on täsmä­lan­noitus. Kangasmetsien puut hyötyvät typestä, suometsien puut hyötyvät lämpövoimalan tuhkasta.

SUOMEN METSIEN KASVU joka tapauksessa vauhdittuu. Siitä pitää huolen kasvi­huo­neil­miön hiilidioksidi. Sen pitoisuuden nousua ilmakehässä on seurattu vuodesta 1958, päivittäin mittaamalla. Paikka on asutuksesta etäällä oleva Mauna Loan vuoristoasema Yhdysvaltain Havaijin saarella.

Alussa ilmakehän hiili­di­ok­sidin pitoisuus oli 315 miljoonasosaa. Maaliskuussa 2017 lukema oli 407 miljoonasosaa, eli 29 prosenttia korkeampi.

Ilman lisääntyvä hiilidioksidi on metsien kaasumainen lannoite. Metsien ulkopuolella hiili­di­ok­si­dilla lannoitetaan esimerkiksi kasvi­huo­ne­man­sikkaa ja -vadelmaa. Nekin kasvavat kasvihuoneen ilmiössä pulskemmiksi ja entistä nopeammin.

Kun jatkamme kohenneessa ilmastossamme etevän metsän­vil­jelyn tiellä, kansallinen 150 miljoonan kuution etappi on mahdollinen saavuttaa. Lasken­nal­li­sesti se voi tapahtua vuonna 2035. Tähän merkkipaaluun suomalainen biotalous tykästyy.

Veli Pohjonen

Iijokiseutu. Kolumni. 5.4.2017