Tropiikin nopeakasvuinen eukalyptus herättää kiihkeitä kannanottoja, puolesta mutta varsinkin vastaan. Eukalyptus on kuitenkin mainettaan parempi viljelypuu; sen poikkeuksellinen kasvuvoima kannattaa kesyttää ihmisen käyttöön. Viljelemällä eukalyptusta viisaasti se voi elää sopusoinnussa ympäristön kanssa.
Eukalyptus, Australian hyvätuoksuinen pastillipuu, on maapallon
 |
| Etiopian 1984 polttopuuhankkeessa viljeltyä Eucalyptus globulus metsää 2012 |
Eukalyptus kasvaa poltto- ja pienrakennuspuuna Afrikan köyhissä maissa. Brasiliassa, Portugalissa ja Espanjassa eukalyptus on tärkeä sellupuu. Kotimaassaan Australiassa eukalyptus tuottaa öljyjä hajuvesi ja makeisteollisuuteen. Mehiläiset keräävät eukalyptuksen kukkien nektaria hunajaksi, jota pidetään erityisen herkullisena.
Eukalyptusta myös arvostellaan, ehkä rajummin kuin mitään muuta ihmisen viljelemää kasvia. Eukalyptus mainitaan Pyreneiden ympäristötuhoksi, mikä vetää vertoja Amazonin luonnon katastrofille. Eukalyptysmetsää pidetään epäluontona, tyhjiönä jossa linnunlaulua ei kuule eikä perhonen lennä. Pahimmillaan eukalyptusta on nimitetty Afrikan luonnon AIDSiksi, mikä näivettää maaseudun elinvoiman. Mistä oikein on kysymys?
Kaukoidän pioneeripuu
Eukalyptus kuuluu luonnon pioneeripuihin, jotka valtaavat metsäpalon tai muun tuhon paljaaksi jättämän maan, kasvavat nopeasti, kukkivat ja tuottavat runsaan siemensadon ennenkuin hitaammat puut leviävät paikalle. Eukalyptus kasvaa nopeasti: se kuuluu maapallon 5 nopeakasvuisimman puun joukkoon. Se tuottaa runsaasti siementä: yhdestä täysikasvuisesta eukalyptuspuusta voi kerätä vuosittain siemenen 500 hehtaarille istutettaviin taimiin. Sitkeimpien pioneeripuiden tapaan eukalyptus myös vesoo: sen kantoon voi kasvaa hakkuun jälkeen 20 vesaa.
Oppikirjan mukaisiin pioneeripuihin verrattuna eukalyptuksella on vielä muuan etu. Afrikkaan, Eurooppaan tai EteläAmerikkaan viljellyltä eukalyptukselta puuttuvat pioneeripuiden taudit ja tuholaiset. Ne jäivät Australiaan, niin kutsutun Wallacen linjan taa.
Wallacen linja jakaa Kaukoidän luonnonmaantieteen kahtia Australian ja Filippiinien välistä. Australia oli muinoin eristyksissä Aasiasta. Siksi Australiaan kehittyi eriskummallinen eläimistö ja muualla silloin vielä tuntematon eukalyptuspuu.
Australiassa eukalyptukselle kehittyivät omat taudit ja tuhoeläimet. Ne pitävät eukalyptuksen niin hyvin kurissa kotimaassaan, että se ei kasvunsa ja elinvoimansa puolesta erotu Australian muista viljelypuista.
Tilanne on toinen kun eukalyptus tuodaan Wallacen linjan länsipuolelle ja jätetään eukalyptuksen viholliset Australiaan. Tuhoista vapaan pioneeripuun kasvu on alkuvaiheessaan hämmästyttävän nopeaa.
Uudessa kotimaassaan eukalyptus todella kasvaa epäluontona. Eukalyptusmetsässä linnut eivät laula, koska ne eivät löydä ruoakseen eukalyptusta syöviä hyönteisiä.
Tehokas veden käyttö
Eukalyptusta on moitittu ahnaaksi veden kuluttajaksi. Sen väitetään alentavan pohjaveden pintaa ja kuivattavan kaivoja. Siinä on totta toinen puoli.
Kaikkien kasvien vedenkäyttöä ohjaa haihdutuskerroin. Se on määrämitta, joka kertoo montako litraa vettä kasvi tarvitsee kasvaakseen painossaan yhden kuivaainekilon. Tyypillinen haihtumiskertoimen arvo on 500. Esimerkiksi yhtä viljakasvin kiloa kohti, oljet ja jyvät mukaanlukien, tarvitaan noin 500 litraa sade- tai kasteluvettä.
Puilla haihdutuskerroin on hieman suurempi kuin muilla kasveilla. Akaasialle on mitattu kertoimeksi 800 ja joillekin havupuille 1000. Eukalyptukselle on mitattu puista pienimpiä arvoja, esimerkiksi eräässä vertailussa 510.
Haihtumiskerroin on veden käytön tehokkuuden mittari. Todelliseen vedenkulutukseen vaikuttaa lisäksi puun kasvunopeus, sillä jokainen lisäkilo tarvitsee määrämitan vettä. Mitä nopeammin puu kasvaa, sitä enemmän vettä kuluu.
Puut ovat tuhlaavampia veden käyttäjiä kuin esimerkiksi viljat. Paalujuurillaan ne lisäksi saavat vettä paljon syvempää. Kasvuisan metsän alla pohjaveden pinta alenee.
Mutta pohjaveden pinnan lasku ei ole varsinaisesti eukalyptuksen vika. Kaikki nopeasti kasvavat puut vaikuttavat samoin. Jos kaivojen lähellä tai muualla pohjaveden pinnan kannalta herkillä alueilla on puuta välttämättä tuotettava, eukalyptus on itse asiassa parhaita valintoja. Käyttäähän se määräkasvuun tarvitsemansa veden säästeliäimmin.
Maan huuhtoutuminen
Eukalyptuksen sanotaan aiheuttavan maan huuhtoutumista eli eroosiota. Se tappaa, väitteen mukaan, kaiken pintakasvillisuuden altaan. Maan pinta jää paljaaksi, alttiiksi trooppisille sateille ja maan huuhtoutumiselle niiden mukana.
Maan turmeltumista on havaittu siellä, missä polttopuunpula on niin ankara, että myös oksat ja jopa lehdet kerätään metsästä poltettavaksi. Kun karikkeesta puhdistettuun metsään lasketaan karja eikä laidunnusta säädellä, eroosion vaara on suuri.
Sen sijaan väite eukalyptuksen pintakasvillisuutta tappavasta vaikutuksesta on myytti. Pintakasvillisuuden, etenkin heinän torjunta kitkemällä on päinvoistoin eukalyptuksen viljelyn tärkeimpiä toimia, jotta metsikkö saataisiin perustetuksi täystiheäksi.
Etiopialaisessa eukalyptuksen kasvatuksessa heinän torjunta on tarpeen kahden vuoden ajan, minkä jälkeen eukalyptus varjostuksellaan pitää heinän kurissa. Indonesiassa paikallinen heinä on niin voimakas, että eukalyptusta ei voi heinämailla kasvattaa ollenkaan, koska heinää on kitkettävä jatkuvasti.
Maan viljavuus
Eukalyptus kasvatetaan säännöllisesti yhden puulajin metsikköinä. Lyhyen kierron kasvatuksessa satoa korjataan usein ja paljon. Jokaisessa sadonkorjuussa metsästä poistuu ravinteita.
Lannoitus on kehitysmaissa ylellisyyttä. Afrikassa metsämaata ei voi lannoittamalla hoitaa. Onko eukalyptuksen lyhyellä kierrolla ja kokopuun korjuulla tulevaisuutta?
Yhden puulajin metsiköitä koskeva, maan viljavuuden menetyksen uhka ei koske yksin eukalyptusta. Samalla menetelmällä kehitysmaissa kasvatetaan monia muita puita, esimerkiksi mäntyjä ja sypressejä.
Puiden ravinteiden käyttöä on mitattava samalla tavalla kuin veden käyttöä. Mitä vähäisemmillä ravinnekiloilla puu voi kasvaa biomassan kuiva-ainekiloja, sitä tehokkaampi puu on ravinteiden käyttäjänä. Etu korostuu ravinteiden niukkuustilassa, karuilla mailla.
Mittaamalla puuaineksen ravinnepitoisuuksia eukalyptus on todettu tehokkaammaksi ravinteiden käyttäjäksi kuin esimerkiksi männyt. Ilmiölle löytyy luonnollinen selitys Australiasta. Siellä eukalyptus kehittyi pioneeripuuksi alueille jotka olivat luonnostaan ravinneköyhiä. Nopea kasvu vähin ravintein on eräs selitys siihen, miksi eukalyptus on saanut Afrikassa kasvuisan puun maineen.
Mistä oikein on kysymys?
Eukalyptus on monin tavoin metsänhoidon ihannepuu: helppo viljellä, satoisa, tehokas veden ja ravinteiden käyttäjä, suorarunkoinen käyttöpuu jolle löytyy myös kysyntää.
Paikalliset ihmiset: kyläläiset ja ruohonjuuritason ympäristöliikkeet ovat kuitenkin arvostelleet eukalyptushankkeita varsinkin Intiassa. Kun arvostelun kohteeksi joutuneita hankkeita verrattiin toisiinsa niistä löytyi yhteisiä piirteitä. Tavallisesti kyseessä oli keskusjohtoinen tai virkavaltainen hanke, jossa paikallisen väestön tarpeet oli unohdettu. Laajoja eukalyptusmetsiä viljeltiin joutomaiksi luulluille alueille. Todellisuudessa maat eivät olleetkaan joutilaita vaan paikallisen väestön käytössä esimerkiksi laitumina silloin kun kaikki peltomaat ovat viljalla.
Kun ikimuistoisaan nautintaan perustuva laiduntaminen evättiin, kyläläiset nimesivät syntipukiksi eukalyptuksen. Tosiasiassa syypää oli useimmiten keskusjohtoinen suunnittelu. Hanke oli suunniteltu paikallinen väestö sivuuttaen.
Kehnosti suunniteltuja ja toteutettuja eukalyptushankkeita on analysoitu Intiassa, mutta niitä on myös muualla KaukoIdässä, esimerkiksi Taimaassa. Sen sijaan kaikkien aikojen tuottoisinta eukalyptushanketta, Brasilian Aracruzia, pidetään sosioekonomisena menestystarinana.
Kun kehitysmaan viljelijä saa itse tuottaa puuta, korjata sen omilla ehdoillaan ja myydä sen markkinahintaan, nopeakasvuista eukalyptusta ei yleensä vastusteta. Maanviljelijät päinvastoin haluavat eukalyptuksia taimitarhoilta.
Etiopian metsityshankkeissa kyläläiset haastateltiin ennen taimitarhan perustamista. Kysyttäessä minkä puun taimia he haluaisivat taimitarhasta, viljeltäviksi kyliin ja talojen takapihoille. Vastaus oli säännöllisesti: kasvattakaa taimia siitä nopeakasvuisesta puusta meren takaa. Addis Abeban ympäristön maanviljelijöiden perustamat 15,000 hehtaarin eukalyptusvainiot ovat eukalyptuksen etujen todiste.
Eukalyptus viljeltävä seepraperiaatteella
Eukalyptuksen viljelyä vastustetaan myös aatteellisestä syystä: ei olisi oikein tuoda Afrikan luontoon sille vierasta puulajia. Eukalyptusmetsän ei tulisi saada sijaa afrikkalaisena metsänä.
Väittämä kajoaa kulttuurin eli viljelyn syvimpiin perusteisiin; samalla tavoin perustellen ihminen ei olisi saanut tuoda Afrikkaan maissia eikä banaaniakaan.
Eukalyptusta ei voi viljellä sademetsäksi. Eukalyptus tuottaa vain puuta: biomassaa joko polttoaineeksi, rakennustarpeeksi tai sellutehtaalle. Kuten kaikessa ihmisen harjoittamassa hyötykasvien viljelyssä, myös eukalyptusviljelmien tulisi kasvaa hyvälaatuista satoa, mahdollisimman paljon ja mahdollisimman kestävästi.
Eukalyptuksen viljely on sovellus luonnonvarojen käytön seepraperiaatteesta. Ihmisen tarvitsema raakapuu tuotetaan mustilla raidoilla viisaasti viljelemällä: kestävästi, halvalla ja tehokkaasti. Näin valkeille raidoille (luonnonhoitometsille, kansallispuistoille ja luonnonpuistoille) jää riittävästi kasvuleveyttä.
Kun luonnonvaroja hoidetaan: suojellaan ja viljellään seepraperiaatteella, eukalyptuksen viljelyllekin on sijansa.
*****
Julkaistu: Teollisuuden Metsäviesti 2/1990:26-30.
No comments:
Post a Comment