Metsäntutkijat kutsuttiin vuoden alussa Presidentin Linnaan, iltaseminaariin. Tilaisuudelta lienee odotetun "metsäntutkijoiden yhteisiä linjoja päätöksentekijöiden tueksi". Vastaavia odotuksia on ollut iltaseminaarin jälkeen muitakin.
Tutkijat ovat riidelleet kahdella linjalla. Tuhoutuvatko Suomen metsät vai ei? Ja kannattaako metsää harsimalla harventaa vai ei?
Vaikka metsätuhojen laajuudesta ja nopeudesta on edelleen eriäviä näkökantoja, metsätuhojen tutkimuksen kiireellisyyden myöntävät nyt kaikki tutkijat. Yhteinen linja löytyi viimeistään silloin kun ensimmäinen videonauha Kuolan Lapin metsäkuolemista uutisoitiin.
Mutta kotipalstan hoitoon metsäntutkijoilta on turha odottaa yksimielisyyttä. Sitä ei tule kymmeniin vuosiin.
Metsänhoidollinen harsinta vai metsän jaksollinen kasvatus?Yläharvennus vai alaharvennus? Kirves metsän kasvattaa, mutta hakkaanko kasvatusmetsän suurimpia puita vai pienimpiä puita? Kotipalstan hoidon ydinkysymys pysyy kiistakapulana kunnes vertailevia koealoja on mitattu riittävän kauan, tutkijasta riippumatta yli yhden puusukupolven.
Takavuosien metsäntutkimuksessamme tapahtui harmillinen laiminlyönti. Ei perustettu riittävästi, rinta rinnan, alaharvennuksen ja yläharvennuksen koealoja. Jos niitä kasvaisi nyt kaiken asteisilla harvennuksilla, kaikilla puulajeilla, kaikilla metsätyypeillä ja maan eri kolkissa, harvennusriitelyn voisi ratkaista koealaretkeilyllä. Vertailevia koealoja on vasta hiljattain ruvettu perustamaan lisää, joten retkeilyjä saa odottaa pitkään.
Virallinen kasvatusmetsän leimaus nojaa kahteen periaatteseen. Ensin yksityismetsälaki käskee selvästi: "Metsää älköön hävitettäkö". Sen tulkintana Tapion Taskukirja jatkaa: "Harvennushakkuut ovat aina alaharvennuksen luonteisia". Syksyn 1989 uusissa Tapion ohjeissa tulkintaa on tosin väljennetty. Laatuharvennuksessa on luvallista hakata myös metsikön suurimpia puita.
Viime aikoina eräät metsäntutkijat ovat epäilleet metsälain tulkintaa. Voisiko myös yläharvennuksen luonteinen harvennushakkuu täyttää lain hengen? Johtaisiko metsänhoidollisen harsinnan salliminen nykytilanteessa metsien hävittämiseen
Harvennuskapula on sysätty poliitikoille. Heillä on kiistaan 3 vaihtoehtoa. Mutkattominta niistä: "kumotaan metsälaki", on pohdittu Metsälehden palstoilla jo pariinkin otteeseen, vuosina 1987 ja 1988. Viimeksi metsälain säännösten purkaminen oli esillä Aulangon puuhuutokaupassa, Metsäyhdistyksen syysseminaarissa 1989.
Mutkaton on tietysti toinenkin vaihtoehto: pitäytyminen nykyisiin, tiukkoihin ohjeisiin. Professori Matti Palo Metsäntutkimuslaitoksesta päätteli kuitenkin Aulangon puuhuutokaupassa, että nykyisen kaltaisen yksityismetsien lakisäädösten jatkamisen perusteet löytyvät vain sosialismin teoriasta tai perinteisestä metsämieskulttuurista. Kumpikaan peruste ei osaamisen yhteiskunnassa riitä.
Mutta onko väljän ja tiukan kannan välissä kolmatta vaihtoehtoa? Sen voi kiteyttää kysymykseen, voiko pienmetsätalouden harjoittaja tilata metsälölleen paikallisesta metsänhoitoyhdistyksestä, metsälain hengessä, metsänhoidollisen harsinnan leimauksen.
Hävitettäisiinkö metsää jos harvennusohjeen laatisi metsänhoitoyhdistyksen ammattimies? Jos metsänhoidollinen harsinta sallittaisiin vain metsälöillä, joille on laadittu metsätaloussuunnitelma? Jos harsimalla poistettaisiin vain saman verran puuta kuin mitä alaharvennuskin antaisi? Tai jos harsittaisiin vain viiden edellisen vuoden kasvua vastaava määrä?
Lisäkysymykset ovat yhä yksityiskohtaisempia, mutta pääkysymys pysyy ratkaisemattomana: tulisiko pienmetsätilallisen metsänhoidon ja korjuun menetelmiä vielä monipuolistaa? Siihen kysymykseen ei metsäntutkijoilta kannata odottaa yhteistä linjaa.
Käsikirjoitus 28.2.1990.
No comments:
Post a Comment