Muunnamme hakkeen energian lämmöksi ja sähköksi. Kierrätämme kaikkia alkuaineita, nekin hyötykäyttöön. Tuorein innovaatio on jäännetuhkan rakeistus metsän lannoitteeksi.
Hakkeen ohella kivihiilen ja turpeen korvaajaksi lämmön tuotantoon on ehdotettu taajamien pienydinreaktoreita. Ne alkaisivat tuottaa alueensa väestölle kaukolämpöä.
Pienydinreaktorit ovat teknisen lupaavia. Ne ovat kuitenkin kiusallisen etäällä tämän päivän kiertotaloudesta.
Toinen ehdotettu vaihtoehto on maalämpö, sen pumppaaminen joko kaukolämmön verkkoon tai erillisiin omakotitaloihin. Maalämpö ei ole kuitenkaan varsinaista energian tuotantoa. Kyseessä on eräänlainen energiavahvistin. Tarvitsemme pumppaamisen määrämitan muuten tuotettua sähköä. Lopputuloksena saamme kyllä aina enemmän lämpöenergia kuin kulutimme sähköenergiaa.
Nyt kun tutkimus pyörii uusien innovaatioiden ympärillä, on hyvä muistaa että meillä on jo melkoisesti omaa, luonnollista voimaa. Metsiin paistava aurinko on tärkein ydinvoimalamme. Sen uumenissa käy ydinreaktioista tehokkain, vetypommeistakin tunnettu fuusio.
Maanpäällisistä ydinvoimaloista poiketen auringon radioaktiiviset ydinsaasteet jäävät avaruuteen. Energia saapuu metsään puhtaana valona.
Suomen alue vastaanottaa auringon energiaa vuodessa 1,3 tsettajoulea. Kun vuonna 2019 energian kokonaiskulutuksemme oli 1,3 eksajoulea, saamamme aurinkovoima vastaa tuhatkertaisesti koko kulutustamme.
Auringon ydinvoimassa on energiaongelmiemme ratkaisu. Auringon ydinvoimaan perustuvat myös tuulimyllyt ja aurinkopaneelit. Niiden käyttö lisääntyy vuosittain. Niillä on kuitenkin haaste: aurinkoenergian varastoiminen, tuulella tyveniksi päiviksi ja sähköllä talveksi.
Puut ovat haasteen jo selvittäneet. Ne jalostavat aurinkoenergian kemiallisten yhdisteiden sidosenergiaksi. Se on turvallisesti varastoitunut puuainekseen, biovoimaksi. Talvella poltamme sitä voimaloissa hakkeena.
Puiden aurinkovoimalan rakentaminen on helppoa. Puut pystyttävät itse itsensä, kun ne on kerran istutettu. Tehdasvalmisteiset aurinkopaneelit meidän on levitettävä maan päälle telineisiin. Ja ne voi levittää vain yhdeksi kerrokseksi. Puut kasvavat neulasensa tai lehtensä heti useaan kerrokseen.
Havupuista tehokkain kerroskenno on kuusi. Yhtä maaperän neliömetriä kohti istutuskuusikossa on auringon puolelta mitattavaa neulasten pinta-alaa seitsemän neliömetriä. Lähes kuusen peittävyyteen pääsevät tiheään istutetut hybridihaavat.
Ruotsissa on vertailtu 30 vuoden ajan puiden aurinkoenergian sidontaa, kun niitä kasvatetaan biolämmöksi, biosähköksi tai bioetanoliksi. Tehoviljelty hybridihaapa varastoi 110 gigajoulea hehtaarille vuodessa. Lannoitetusta istutuskuusikosta sai 100 gigajoulea.
Teemme ajatusleikin. Ilmasto muuttuu niin että puu alkaa kasvaa koko Suomessa huippuvauhdilla. Kuinka paljon bioydinvoimaa 20 miljoonaa metsähehtaariamme varastoisivat, jos ne viljeltäisiin biotalouden kuuselle ja hybridihaavalle? Vastaus on kaksi eksajoulea. Se on 45 prosenttia enemmän kuin nykyinen koko energian tarpeemme.
Eipä tehokuusikko tai hybridihaavikko kuitenkaan sovellu kaikkialle maassamme. Eikä kaikkea puuta ole poltettavaksi käytetty ennenkään, eikä käytetä tulevaisuudessakaan.
Bioydinvoiman määrältään valtaisa merkitys paljastuu silti. Puun kasvussa on yhä valjastamatonta voimaa. Tämä on uusiutuvan metsähakkeen energiatalouden perusta.
Metsähake tuotetaan tänään pääosin hakkuutähteestä: puiden latvuksista, oksista ja alle
6-senttisestä ensiharvennusten pienpuusta. Lisää energiahaketta voi tuottaa lyhytkiertopuiden peltoviljelyllä. Lupaavin on nopeakasvuinen, jalostettu hakepaju.
Hakepajun peltoviljelyä on kehitetty Ruotsissa ja Tanskassa jo 1970-luvulta lähtien. Menetelmä on viljelyketjultaan ja koneistukseltaan valmis käytäntöön Suomessakin heti, kun yhteiskunta ajatukseen syttyy.
Meidän kannattaa edelleen kehittää luonnon omaa bioydinvoimaa. Se on monipuolista, uusiutuvaa, kotimaista ja kansantalouttamme kehittävää. Metsähakkeen kuuluu säilyä energiapaletissamme vähintään niin kauan kunnes muut vaihtoehdot täyttävät kestävän kiertotalouden vaatimukset.
Veli Pohjonen
Turku Energia. Blogikirjoitus. 2.10.2020
No comments:
Post a Comment