Kiertotaloutemme ytimessä ovat tänään jätelietteet. Jäteveden laitokset kyllä tehostuvat. Mutta mitä puhtaampana laskemme veden vesistöihin, sitä enemmän meille jää ravinnepitoista kiinteää lietettä. Lanta oli alun perin tärkein peltojen kierrätyslannoitteemme.
Lietettä tulee jäteveden laitoksista, elintarvike- ja maaseudun teollisuudelta sekä haja-asutukselta yhteensä noin 230 000 kuivatonnia vuodessa. Se on noin 40 kuivakiloa henkeä kohti vuodessa.
Kierrätysliete sisältää usein ihmiselle kiusallisia aineksia, myrkyllisinä alkuaineina, lääkejääminä tai haitallisina bakteereina. Tällaista lietettä ei tulisi levittää ruoan tuotannon pelloille. Liete tulisi levittää erityisille nielupelloille.
Haitalliset ainekset saa varmimmin talteen ja bakteerit hajoamaan, kun nielupellolla kasvaneen biomassan polttaa tuhkaksi. Tuhka on kasveille erinomainen lannoite. Se sisältää alkuaineet, typpeä lukuun ottamatta siinä pääsuhteessa kuin kasvit alkuaineita tarvitsevat.
Tarvitsemme 2020-luvulla ravinnevuodon ja haitallisten ainesten pysäyttämiseen uuden maaluokan, nielupeltojen maaluokan. Siinä kasvaa bioenergiaa typpipitoisilla lietteillä ja tuhkalla. Puhdistava kiertotalous tuottaa energiaa, tyypillisesti lyhytkiertopuuta hakevoimaloihin.
Puhtaalla nieluviljelyllä voimme varastoida alkuaineita. Maailmanlaajuisesti tärkein on hiili. Kansallisesti ja paikallisesti tärkeitä ovat fosfori ja typpi. Määrällisesti vähäisempiä ovat hivenaineet ja sekä ihmiselle ja muulle haitalliset muut alkuaineet.
Mitä tiheämmässä lyhyen kierron lehtipuut kasvavat, sitä enemmän maahan päätyy jokavuotista kariketta. Karike muuntaa lietteen humukseksi. Hienojuuret vahvistavat kasvuaan. Juurten sieniyhteisö monipuolistuu ja samalla hiilen, muiden ravinteiden sekä haitallisten alkuaineiden ekologinen haravointi lehtipuihin tehostuu.
Puhtaan nieluviljelyn jälkeen maatila sitoutuisi säilyttämään nielupellon uudessa maaluokassa puskuriajan, esimerkiksi 10 vuotta. Sinä aikana nieluviljelmää ei enää lannoiteta kierrätyslietteillä tai tuhkalla. Maaperän puhdistuminen varmistetaan maa-analyysein. Puskuriajan jälkeen nieluviljelmän voi muuntaa ruoan tai rehun tuotannon pelloksi.
Maaperän hiilen kasvanut nieluvarasto jää viljelijän eduksi. Siitä on oikein ja kohtuullista maksaa ilmastohyvitystä.
Nieluviljelmät ekologisena haravana, ravinnevuodon pysäyttäjänä ja alkuainehiilen nieluna ovat verraten pitkällä Ruotsissa ja Tanskassa. Suomessa varhainen nielupeltojen kokeilu tehtiin Alkon Rajamäen (Nurmijärven) tehtaan vieressä kaudella 1982-1991. Hankkeen kokemukset olisi jo aika siirtää viljelijöillemme.
Puhdas kiertotalous odottaa käytännön sovelluksia. Joko taloutemme olisi valmis nielupeltojen vaiheeseen? Ne vahvistaisivat huomisen maatalouttamme eri puolilla Suomea.
VELI POHJONEN
No comments:
Post a Comment