Euroopan unioni kannusti jo 2016, että kunkin jäsenmaan talousmaita tulisi käyttää myös hiilinieluina. Komissio esitti kolmea keinoa: avoimen maan metsitys, parannettu laiduntalous ja parannettu peltoviljely.
Komission kannustus oli esiaste 2020-luvun ajattelulle kestävän kehityksen kiertotaloudesta. Maapallolla mitä tahansa alkuainetta voi kierrättää. Erityisen tärkeä on hiilen kierrätys ilmakehän, kasvillisuuden ja maaperän välillä.
Suomelle kiinnostavin EU:n kolmesta vaihtoehdosta on avoimen maan metsitys. Siihen sopivat etenkin lyhyen kiertoajan lehtipuut. Meillä on joutomaaksi luokiteltuja vanhoja peltoja ja vapautuvia turvesuon pohjia. Kansainvälinen ilmastolaskenta edellyttää, että alueella ei ole kasvanut metsää 20 vuoteen.
Lyhytkiertometsien hiilen virtoja on tutkittu eniten Ruotsissa, viljellyillä pajuilla. Peltomaalla pajumetsikön runkoihin ja oksiin syntyi viidessä vuodessa nielu, mihin hiiltä oli kertynyt keskimäärin kahdeksan tonnia hehtaarilla. Vertailuksi: Suomen pitkän kiertoajan metsien hiilen määrä on rungoissa ja lehvästössä keskimäärin 28 tonnia hehtaaria kohti.
Merkittäviä olivat myös viljelypajukon maanalaista nielua koskevat löydökset. Tiedämme pajun tukkivan runsailla juurillaan sekä avo-ojia että salaojia. Ruotsin koeviljelmillä havaittiin, että paju tuotti kasvaessaan erityisen paljon hienojuuria. Ne ovat alle kahden millimetrin paksuisia juurten kärkiä tai sivujuuria.
Hienojuuret varisevat maaperään lehtien tavoin, mutta ajallisesti tasaisemmin, käytännössä koko roudattoman kauden ajan. Yhdessä hienojuuret ja varisevat lehdet lisäävät maan humusta.
Alkuainehiilen nieluvirta pajun hienojuuriin oli keskimäärin tonni vuodessa hehtaaria kohti. Lehtikarikkeen hiiltä kertyi vastaavasti puoli tonnia vuodessa. Viiden vuoden kuluessa maanalaisista hienojuurista ja lehdistä kertyi nielu, joka sitoi hiiltä noin kahdeksan tonnin verran.
Lyhytkiertopuiden hienojuurista syntyvä hiilen nieluvirta on yksi lupaavimmista menetelmistä, joilla maaperän ja ilmaston hoito voidaan yhdistää.
Yksipuolisen viljan viljelyn ja heinämaiden ylilaiduntamisen seurauksena maapallolla on jäljellä enää 50–75 prosenttia alkuperäisestä maaperän humuksen hiilivarastosta. Humuksen huvetessa viljapeltojen maa tiivistyy ja sen satoisuus vähenee. Pelloilla tarvitaan aiempaa enemmän apulantaa ja voimakkaampia kyntötraktoreita.
Metsien, laitumien ja peltojen merkitystä korostava Euroopan unionin linjaus puuttui juuri tähän epäkohtaan. On maa- ja metsätaloudelle eduksi palauttaa maaperään rikastuttavaa ja pehmentävää humusta. Vuosikymmenten saatossa lyhytkierron metsityksen, parannetun laiduntalouden ja parannetun peltotalouden voi myös vuorotteluna yhdistää.
VELI POHJONEN
No comments:
Post a Comment