Kohu talousmetsien puuston riittävyydestä alkoi ilmastokiistelyn myötä 2010-luvulla. Kohu yltyi, kun raakapuun tuonti Venäjältä pysähtyi 2022. Ennen Ukrainan sotaa metsäteollisuutemme raakapuusta 13 prosenttia oli peräisin Venäjältä.
Puun riittävyyden varmistamiseksi meidän tulee varautua monipuolisempaan metsätalouteen. Tarvitsemme pitkän kierron havumetsien lisäksi nopean kierron lehtipuita.
Metsäteollisuudella on ollut vastaavia huolia ennenkin. Eräs merkittävimpiä kausia oli 1950-luvun Korean kriisin jälkeinen noususuhdanne ja raakapuun pula.
Metsäteollisuuden vuorineuvos Ralph Erik Serlachius ja metsäprofessori Risto Sarvas toivat 1953 Tanskasta 5 000 kappaletta erikoisia viljelypajun pistokkaita. Vesipajuksi kutsutut sellun raaka-ainepuut istutettiin Metsäntutkimuslaitoksen Uudenmaan kokeisiin. Metsäpuiden lyhytkiertoviljelyn tutkimus alkoi.
Lyhyen kierron kokeisiin lisättiin myös rauduskoivut ja hybridihaavat. Kokeet laajenivat 1970-luvulla. Valtakunnallisesti merkittävin oli Sitran tutkimushanke ”Suomen nopeakasvuisimmat metsät”.
Enso-Gutzeit yhtiö perusti näyttäviä lyhytkiertokoivun talousviljelmiä Imatran ympäristöön.
Tavoite oli luoda jalostetulla rauduskoivulla Suomen teollisuudelle jotain samaa, mikä jalostetulla eukalyptuksella oli luotu Etelä-Amerikkaan.
Sitran ja Enson hankkeista näki pisimmälle Helsingin yliopiston Malminkartanon tilanhoitaja Matti Kares. Hän esitti 1976 kansallisilla maatalouden vuotuisilla neuvottelupäivillä, että voisimme viljellä pelloilla nopeakasvuisia lehtipuita. Satokierto olisi alle 10 vuotta. Puumassa puitaisiin pellolta heti teollisuudelle.
Ajatus eteni MTK:n piiriin. Silloinen puheenjohtaja Veikko Ihamuotila, itsekin maineikas metsätilallinen, kannusti 1977 tuottajia viljelemään sopivilla pelloillaan lyhytkiertopuita.
Viljelymaata lehtipuille silloin riitti. Ennen EU-aikaa maataloutemme oli sitkeässä ylituotannossa. Vielä 1992 Suomen Maataloustieteellinen Seura puhui miljoonan peltohehtaarin ongelmasta.
Lyhytkiertopuiden peltoviljely ei sopinut EU:n maatalouteen. Liittymisemme unioniin 1995 poisti kyllä ylituotannon. Liikapeltojen uskottiin palaavan viljalle, eikä maata lehtipuille enää ollut.
Neljännesvuosisadan EU-kautemme näyttää nyt, että liikapellot eivät palautuneetkaan ruoan tuotantoon. Ne muuttuivat ympäristötuetuiksi luonnonhoidon pelloiksi.
Suomessa oli vuonna 2022 luonnonhoidon peltoja 122 000 hehtaaria. Se on 5,4 prosenttia koko peltoalastamme. Näille pelloille on nyt uusi tarve. Lisää viljelymaata saamme turvesuon pohjilta.
Ukrainan sota loi jo puoli vuosisataa tunnetulle metsäpuiden lyhytkiertoviljelylle uuden näkymän. Voimme nopeasti viljellä ja kasvattaa puuta metsättömillä luonnonhoidon pelloilla.
Saamme nopeasti lisää puumassaa sellu- ja kartonkiteollisuudelle. Ratkaisu talousmetsien puun riittävyyden kiistaan on olemassa.
Veli Pohjonen
Ilkka-Pohjalainen. Yleisöltä. 30.5.2023
No comments:
Post a Comment