Puupelletti oli Suomessa nousussa vuosituhannen vaihteen jälkeen. Pieniä pellettitehtaita rakennettiin eri puolille Suomea, useimmiten lähelle sahateollisuutta.
Vuonna 2009 pelletin tuotannon nousu pysähtyi. Sahoilta ei tullutkaan pellettikoneille höylänlastua niin kuin ennen. Polttoöljy säilytti markkinansa.
Varalta tutkijat alkoivat silti selvittää, miten muuta metsäenergiaa, esimerkiksi tavallista haketta voisi pelletöidä kannattavasti. Se tasaisi tuotantoa ja pelletin kauppaa kotimaassa ja ulkomaille.
Meillä pelletti on öljylämmittäjän vaihtoehto ja pienten lämpökeskusten automatisoitava polttoaine. Muualla Euroopassa pelletillä on suurempi merkitys. Se liittyy maakaasuun.
Pari viime vuotta olemme ihmetelleet, miten Venäjä kiisteli milloin Ukrainan, milloin Valko-Venäjän kanssa maakaasusta. Perimmiltään kaasukiistassa ei ollut kyse naapurimaiden rahaliikenteestä, vaan isommasta valtakuviosta. Maakaasu on idän poliittinen ja taloudellinen neuvotteluvaltti EU:n suuntaan.
Maakaasun hana oli piilossa vanhan Neuvostoliiton aikaan. EU:lla oli vastavoimana vielä vahvempi valtti: ruokahana. Se oli maapallon tärkeimmän ruokaviljan, vehnän kaupan taustalla. Neuvostoliitto joutui ostamaan maailmanmarkkinoilta tuontivehnää. Myyjiä olivat länsimaat.
Idän ja lännen välinen ruokahana poistui Neuvostoliiton muututtua Venäjäksi. Kolhoosimaatalous muuntui yhtiömaataloudeksi, ja maa alkoi tuottaa asukkailleen riittävästi ruokaa.
Maakaasu tuli idän ja lännen välisen politiikan välineeksi. Tällä on yllättävä vaikutus Suomeen. Maakaasun huoltovarmuuden ketjun päässä on piskuinen lämpömuromme: puupelletti.
Talokohtainen maakaasupoltin on Keski- ja Etelä-Euroopan yleisin lämmityslaite. Sikäläisiin omakotitaloihin on jo ostettu kymmeniä tuhansia pellettitakkoja olohuoneiden lisälämmön lähteeksi, siltä varalta että itäkaasun tulo jonakin talvipäivänä takkuilee.
Pelletti on EU:n pientaloasujille maakaasun varavoimaa. Pelletti kiinnostaa heitä sitä enemmän, mitä useammin Venäjältä ja Ukrainasta EU-verkkoon myytävä kaasu joutuu politiikan pelinappulaksi.
Pelletin viejinä meidän kannattaisi ottaa nyt entistä näkyvämpi osa. Maakaasusta riippuvainen Eurooppa tarvitsee pellettiä, ja sen kysynnän voi ennustaa kasvavan.
Meillä on metsäenergiaa vietäväksi eteläisempään Eurooppaan. Pelletti on bioetanolin ja –dieselin ohella ainutta bioenergiaa, mitä kannattaa kuljettaa pitkälle. Laivalla se kulkee jo tuhansien kilometrien päähän.
Pelletin viennistä on vuosikymmenen kokemus Suomen ja Ruotsin välillä. Tukholman esikaupungin kaukolämpöä ja sähköä on tuotettu muun muassa Suomesta laivatuilla pelleteillä.
Pellettiteollisuutemme olisi syytä huoltovarmuuden vuoksi pikaisesti elvyttää.
VELI POHJONEN
No comments:
Post a Comment