Wednesday, November 06, 2019
Yhteismetsät avuksi ilmastolle
Ilmakehän hiilidioksidia, päästöjä hillitsemällä, on yritetty rajoittaa YK:n johtamana vuodesta 1990 alkaen. Pitoisuus oli silloin 353 miljoonasosaa. Lokakuun lopussa 2019 lukema oli 410, eli kuusitoista prosenttia korkeampi. Pelkkä päästöjen pudotus ei onnistunut pysäyttämään hiilidioksidin nousua.
Vanhahtava sana päästö on sellaisenaan jo sopimaton nykyaikaisessa ajattelussa. Ikään kuin hiilidioksidi pääsisi meiltä auttamattomasti karkuun. Kiertotalous ei tähän suostu. Se haluaa kierrättää myös alkuaine hiiltä.
Koko maapallon mitassa mahdollisuuksia on kolme. Hiilidioksidin voi siepata voimalan savuista ja pumpata joko valtameren pohjaan tai syvälle maaperään, pohjaveden alle. Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana hiilidioksidin sieppausta ja varastoimista on kokeiltu meren pohjaan Norjassa ja maaperän syvyyksiin Saksassa.
Hiilidioksidin sieppaus on verraten hintavaa. Rahoituksen arveltiin hoituvan hiilidioksidin päästömaksusta saatavilla tuloilla. Päästöjen hinta ei kuitenkaan noussut tarvittavan nopeasti. Siksi hiilidioksidin sieppaus taantui ilmastokamppailun takariviin.
Helpompi menetelmä on biohiili. Se on räätälöity muunnos esi-isiemme tuntemista tervahaudan sysistä eli puuhiilestä. Biohiili on peltoon kynnettävää jauhettua puuhiiltä, mikä on paahdettu sellaiseksi, että maan mikrobit eivät pääse siihen käsiksi. Biohiili ei kompostoidu vaan säilyy maassa kivihiilen tavoin. Biohiili tekee peltoon pysyvän hiilen nieluvaraston.
Kolmas mahdollisuus on maapallon metsättömien ja asumattomien maiden metsittäminen. Mittavin mahdollisuus on Sahara. Sen metsittämisen suurin haaste on puiden kastelu. Mutta jos öljyä voi pumpata autiomaasta meren rannan satamiin, vettä voi samoin pumpata, merestä autiomaahan.
Ennen kastelua merivedestä on poistettava suola. Se hallitaan jo, käänteisosmoosilla. Veden pumppaamisen ja suolan poistoon tarvittava energia saadaan nykypäivän aurinkopaneeleista. Aurinkoahan Saharassa riittää.
Sahara oli metsittymässä 8000 vuotta sitten, mutta silloinen ilmaston muutos käänsi tuulet kuiviksi. Sahara autioitui. Saharan aukon uudelleen metsitykseen tehtiin 2014 Suomesta ilmastoaloite Yhdistyneille Kansakunnille.
Ilmakehämme puhdistaminen tarvitsee puita paljon ja niiden istuttamista pian. Saharassa ei ole metsittämisen alkuvaiheessa riittävästi väkeä. Hankkeen voisi käynnistää YK:n ilmastojoukoilla, YK:n rauhanturvajoukkojen tapaan. Mukaan liittyisivät asteittain Saharan maiden omat joukot ja heidän myötään pienviljelijät.
Hallinnollisesti, hankkeen alkuvaiheessa, Saharan aukko metsitettäisiin YK:n yhteismetsänä. Metsityttyään alue jaettaisiin kansallisiksi yhteismetsiksi ja lopulta metsäalueille muuttaneiden pienviljelijöiden yhteismetsiksi.
YK:n yhteismetsän kuten myös myöhemmin jaettavien yhteismetsien perustamiseen ja hallinnointiin Suomella on annettavaa. Mittavimmat kokemukset löytyvät Kuusamon yhteismetsästä.
Saharan aukon metsittämisellä voisi kääntää koko maapallon ilmakehän hiilidioksidin pitoisuuden laskuun. Saharan yhteismetsät olisivat avuksi ilmastolle.
VELI POHJONEN
Sampo-lehti. Mielipide. 6.11.2019
Labels:
2019,
biohiili,
hiilidioksidi,
käänteisosmoosi,
kiertotalous,
päästöt,
Sahara,
Sampo
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment