Ilmastometsät odottavat verouudistusta - hyvin metsäänsä hoitava kokisi hiilimaksun veronpalautuksena

Ilmastokamppailu etenee puheissa, mutta koko Suomea ajatellen näkyvät käytännön toimet ovat vielä vähäiset. Miten esimerkiksi metsiemme jo nyt hyvä hiilimetsänhoito saataisiin vielä paremmin mukaan ilmastokamppailuun?

Luonnonvarakeskus on mitannut ilmastometsämme Hangosta Utsjoelle ulottuvilla linjoilla 12 kertaa, vuodesta 1922 lähtien. Viimeksi mittaukset tehtiin vuosille 2011 ja 2015. Lähtövuonna runkopuuta oli 2356 ja loppuvuonna 2473 miljoonaa kuutiota. Kasvukauden 2019 jälkeen olemme laskennallisella tasolla 2574 miljoonaa kuutiota.

Koko maapinta-alaa (30,4 miljoonaa hehtaaria) kohti meillä on runkopuuta 84,7 kuutiota hehtaarilla. Runkopuusta johdettu hiililuku eli alkuainehiilen määrä (rungot, oksat ja juuret) on vastaavasti 29,9 tonnia maahehtaarilla.

Hakkuista huolimatta hiililukumme kasvaa. Metsät nielevät ilmakehästä hiiltä vuodesta toiseen. Hiilen virta on keskimäärin 345 kiloa alkuainehiiltä vuotta ja maahehtaaria kohti.

Ilmastokamppailussa hiilen virroilla on rahallinen arvonsa, mikä alkaa kiinnostaa verohallintoa ennemmin tai myöhemmin. Vuodesta 2004 lähtien EU:n päästöpörssi on hinnoitellut ilmastohiilen. Marraskuun puolivälissä sen arvo oli 91,5 euroa alkuainehiilen tonnilta.

Hinta oli pitkään pohjalukemissaan, alle 20 eurossa tonnilta. Tähän kiinnitti huomiota ilmastokamppailua vetävä Ranskan presidentti Macron. Hän ehdotti joulukuussa 2017 järjestämässään Pariisin kokouksessa, että päästöhiilen hintaa nostetaan merkittävästi. Tätä kohti kehitys on Macronin kokouksen jälkeen edennyt.

Jos voisimme laskuttaa marraskuun hinnalla EU:n ilmastorahastoa vuotuisesta hiilen virrastamme, tulos olisi melkoinen. Yhtä maahehtaaria kohti laskutus olisi 31,5 euroa vuodessa. Koko maa-alaltamme vuosilaskutus olisi 958 miljoonaa euroa. Keskimäärin yksi suomalainen voisi kuitata EU:lta metsähiilen rahaa 174 euroa vuodessa.

Mitä pidemmälle ilmastonmuutos etenee, sitä halutummaksi ja arvokkaammiksi metsien hiilivarastot nousevat. Niille löytyy lopulta rahoituksensa niin Suomessa, muualla Euroopassa kuin kaikkialla maapallolla.

Ilmastonmuutoksen merkitys ja pitkäkestoisuus ovat kuitenkin sitä luokkaa, että metsien hiilivarastoja ja hiilivirtoja ei tulisi kytkeä hetkellisiin tukiaisjärjestelmiin. Hiili olisi luontevampaa kytkeä vakiintuneeseen metsäverotukseen.

Eri kokoluokan metsätilat, yhteismetsät ja yhtiömetsät ilmoittaisivat vuosittaisessa veroilmoituksessa hiilivarastonsa sen hetkisen suuruuden. Hiilivaraston laskenta on tänä päivänä edistynyt. Sen voi tehdä esimerkiksi metsaan.fi palvelulla tai kännykkäsovelluksella.

Verotoimisto laskisi vuosi-ilmoituksen pohjalta metsätilan, yhteismetsän tai yhtiömetsän edellisen vuoden hiilivirran suunnan ja suuruuden, määrittäisi sen rahallisen arvon ja liittäisi sen verojen koko pakettiin. Hiilitonnin vuosihinnan määrittäisi ylempi verohallinto, vuosittaisen päivärahan tai kilometrikorvauksen tapaan.

Hyvin metsäänsä hoitava kokisi hiilimaksun veronpalautuksena. Huonosti metsäänsä hoitava kokisi hiilimaksun jälkiverona. Hän, hänen yhteisönsä tai yhtiönsä oli hakannut metsää sen kasvua enemmän ja aiheuttanut ilmastopäästön. Siitä on oikein ja kohtuullista maksaa ilmastoveroa.

VELI POHJONEN

Iijokiseutu. Kolumni. 20.11.2019.