Etanoli odottaa peltohaketta

Bensiinin tankkauksessa odotamme huoltoasemalle seuraavaa, 15 prosentin etanolin osuutta, nykyisen 10 prosentin jatkoksi. Prosentista puhui näyttävimmin 2019 elokuussa presidentti Trump. Hän esitteli USA:n maissinviljelijöille ”jättipaketin”, missä maissiperäisen etanolin osuutta nostetaan.

Etanolin osuus on Suomea edellä esimerkiksi Thaimaassa. Siellä huoltoasemien bensavalikossa on jo 20-prosenttinen etanolin vaihtoehto. Etanoli tislataan perinteisesti sokeriruo’osta. Tuoreempana raaka-aineena Thaimaassa on juurikasvina viljeltävä maniokki eli kassava.

Suomessa luontevin bioetanolin raaka-aine on energiapuu. Tosin bioetanoli ja sen prosenttiosuuden nosto tuntuvat unohtuneen suomalaisessa ilmastokamppailussa.

Jotta puutamme riittää myös polttonesteeksi, meidän tulee varautua nykyistä monipuolisempaan puulajien kirjoon. Tarvitsemme pitkän kierron havumetsien lisäksi nopeakasvuisia lehtipuita.

Suomessa jo tutkittuja puuryhmiä on kolme: lyhyen kierron viljelykoivut, viljelyhaavat ja viljelypajut. Niiden kasvatus selvitettiin maassamme 1900-luvun jälkipuoliskolla. Merkittävä oli Suomen Itsenäisyyden Rahaston, Sitran hanke ”Suomen nopeakasvuisimmat metsät”.

Sitran kokeista näki pisimmälle Helsingin yliopiston Malminkartanon tilanhoitaja Matti Kares. Hän esitti 1976 maatalouden vuotuisilla neuvottelupäivillä, että alkaisimme viljellä nopeakasvuisia lehtipuita energiaksi. Satokierto olisi alle 10 vuotta. Biomassan sato puitaisiin pellolta heti hakkeeksi.

Ajatus eteni maa- ja metsätaloustuottajain keskusliittoon. Silloinen puheenjohtaja Veikko Ihamuotila, itsekin maineikas metsätilallinen, ehdotti 1977 että tuottajat alkaisivat viljellä sopivilla pelloillaan lyhytkiertopuuta.

Viljelymaata lehtipuille silloin riitti. Ennen EU-aikaa maataloutemme oli sitkeässä ylituotannossa. Vielä syksyllä 1992 Suomen Maataloustieteellinen Seura puhui miljoonan peltohehtaarin ongelmasta.

Energiaviljely ei kuitenkaan sopinut EU:n maatalouteen. Liittymisemme unioniin 1995 poisti kyllä ylituotannon. Liikapeltojen uskottiin palaavan viljalle, eikä maata lehtipuille enää ollut. Neljännesvuosisadan EU-kautemme näyttää nyt, että liikapellot eivät poistuneetkaan. Ne muuttuivat ympäristötuetuiksi luonnonhoidon pelloiksi.

Suomessa oli kesällä 2019 luonnonhoidon peltoja 143000 hehtaaria, kuusi prosenttia koko peltoalasta. Näille pelloille on nyt etanoliksi käytettävän peltohakkeen tarve.

Toinen maavaramme ovat turvetuotannosta vapautuneet suopohjat. Niitä on 40000 hehtaaria, ja niitä vapautuu vuosittain lisää 2500 hehtaarin vauhdilla.

Ilmastokamppailu on antanut 1900-luvun loppupuolella kehitetylle metsäpuiden lyhytkiertoviljelylle myös toisen haasteen, hiilen varastot. Niitä syntyy nopeasti, kun viljelemme sopivia lehtipuita metsättömille kesantopelloille ja turvesuonpohjille.

Vesovat lehtipuut sitovat nopeimmin hiiltä etenkin juuristoon ja maaperään. Korjuun jälkeen uudistettavaa vesametsää ei tarvitse muokata. Maaperä pysyy peittoisena, luomunurmen tapaan.

Maanpinnan yläpuolelta saisimme jatkuvasti uusiutuvaa, jo 1970-luvulla ideoitua peltohaketta. Raaka-ainetta virtaisi etanolin laitoksiin.

VELI POHJONEN

Pieksämäen lehti. Mielipide. 23.12.2019