Puuvoima on ajattoman hyvää energiaa

Vuosi 2015 alkoi erikoisissa energian tunnelmissa. Perusvoiman lajeista (yli 10 prosenttia koko energiastamme) ydinvoiman vyöryä ei näy pidättelevän mikään. Öljyvoima rämpii pohjahinnoissaan. Kivihiili on ottanut turpeelta takaisin osansa, mikä sillä oli jo 1970-luvulla.

Kummallista on, kun kotimainen puuvoimakin kangertelee. Tuoreet tilastot kertovat esimerkiksi puusähkön hylkimisestä. Kaukolämmön ja sähkön yhteistuotanto nousivat Suomessa vahvoina koko 1990-luvun, kunnes tapahtui käänne. Vuoden 2003 jälkeen yhteissähkön vuosituotanto on pudonnut jo neljänneksellä.

Merkillistä on myös lupaavana pidetyn, vientituotteeksi asti jalostetun puupelletin uupuminen. Pelletti oli kaksikymmentä vuotta sitten lupaavimmin nousevaa bioenergiaa. Pelletin tuotanto alkoi kuitenkin maassamme pudota 2008. Sitäkään putousta ei ole saatu pysähtymään.

Olemme 2010-luvun puolivälissä ymmällämme, mihin energiaan panostaa jatkossa. Panostamme liiaksi lyhyisiin talousvaikutuksiin. Nykyisiä ja tulevia ympäristövaikutuksia ei tulisi unohtaa.

Kaikesta energiasta tulee vuosia kestäviä ympäristöhaittoja, ja niiden kustannusten tulisi näkyä energian hinnassa. Maksettavana on kolmea laatua: ikuisia saasteita, sukupolvisia jätteitä ja lyhytaikaisia päästöjä.

Ydinvoimaa rasittaa säteilevä polttojäte, joka on muurattava peruskallioon 200'000 vuodeksi. Perusmuurauksen kulut tunnetaan, ja ne sisältyvät nykysähkömme hintaan. Ydinluolaston jatkuvaa ylläpitoa ei sen sijaan ole hinnoiteltu. Kustannuksen kattaisi luolaston hoitovastike, jonka verottaja keräisi vuosittain. Vastike olisi tosin vähäinen, ja se laskisi puoleen jo 65'000 vuoden päästä.

Jälkeläisemme kiittäisivät meitä, jos maksaisimme hoitovastikkeen etukäteen. Se tapahtuu diskonttaamalla ydinsähkön nykyhintaan kaikki jäteluolaston tulevien vuosien hoitovastikkeet.

Diskonttaus puuttuu nyt ydinsähkölle lasketusta hinnasta. Se ohitetaan menetelmällä, jota yritystalous kutsuu tappion ulkoistamiseksi kolmannelle osapuolelle. Ydinjätteen hoitovastiketta ei maksa ydinsähkön tuottaja eikä kuluttaja, vaan kolmas osapuoli: tulevat sukupolvet.

Puuvoimalla ja fossiilivoimalla ei ole ikuisen jätteen ongelmaa. Ne eivät tarvitse tulevien vuosituhanten hoitovastiketta.

Toisen vakavuustason ongelma ovat sukupolviset jätteet. Niistä merkittävin on fossiilivoiman hiilidioksidi. Tiede on jo selvittänyt, että ylimääräisen hiilioksidin poisto on mahdollista muutaman sukupolven aikana. Päästökauppa voi tämän ongelman hoitaa, kunhan maailman kaikki maat siihen sitoutuvat.

Puuvoimalla on fossiilisiin energialähteisiin verrattuna ylivoimainen ympäristöetu; uusiutuvana luonnonvarana puu hoitaa omat hiilidioksidin päästönsä. Minkä puu palaessaan taivaalle lähettää, sen uusi kasvu imee takaisin puiden lehvästöön. Ja kun viljelemme kasvuisaa metsää lisää ja käytämme mahdollisimman paljon jalostetusta puusta kestävään rakentamiseen, ilman hiilidioksidi vähenee entisestään.

Lyhytaikaisten päästöjen esimerkkejä ovat kivihiilen rikki ja tuhkan pienhiukkaset. Ne ovat ydinjätteestä ja hiilidioksidista poiketen insinööritietein ratkaistavia ongelmia. Niiden poisto hallitaan, poiston hinta tiedetään, ja kulut sisältyvät nykyiseen kaukolämmön ja sähkön hintaan.

Meidän jälkeiset sukupolvet tulevat punnitsemaan valitsimmeko tänään heidän kannaltaan energialähteistä hyvät, pahat vai rumat. Jo sadan vuoden päästä (2115) he voivat nimetä fossiilivoiman (öljyn ja kivihiilen) rumaksi, kun annoimme sen lämmittää ilmakehän. Ehkä jo tuhannen vuoden päästä (3015) he voivat nimetä ydinvoiman pahaksi, kun säteilevän rapistuvia ydinluolastoja joutuu muuraamaan umpeen yhä useammin ja yhä työläämmin.

Ajattoman hyväksi energialähteeksi he nimittävät puuvoiman. Se oli vuosituhannesta toiseen aidosti uusiutuvaa, puiden itseensä turvallisesti varastoimaa energiaa. Vaikkapa puusähköä verkkoon ja pellettiä lämmöksi riittää puhtaana niin monta miljoonaa vuotta kuin aurinko metsiimme paistaa.

VELI POHJONEN

Länsi-Suomi. Mielipiteet. 16.2.2015.