Kasvuturve suotalouden ykköseksi

Vuonna 1955 Helsingin yliopiston professori Viljo Puustjärvi käynnisti kasvihuoneessa käänteentekevän koesarjan. Hän halusi parantaa puutarhureiden käyttämää peltoperäistä kasvihuonemultaa. Hän lisäsi siihen rahkasammaleesta syntynyttä suon pintaturvetta.

Eri maaseoksissa läpiviedyt kokeet tuottivat yllättävän tuloksen. Ei riittänyt että turpeen lisäys nosti satoja. Parhaimman sadon antoi seos, josta multa jätettiin tykkänään pois, joka oli pelkkää turvetta.

Tänään kasvuturve on käytännön testit läpäissyt, nykyaikaisen puutarha- ja kasvihuonetalouden tärkein kasvualusta.

Puustjärven turpeen hyvät ominaisuudet tulivat rahkasammaleen soluista. Kuoltuaan solu pysyi huokoisena. Se imi vettä ja ravinteita pienen pesusienen tapaan. Rahkasolukko säilytti silti viljelykasvien juurten vaatiman ilmavuuden.

Parasta vaaleaa kasvuturvetta saadaan Varsinais-Suomen kohosoilta, mutta ne suot on jo lähes rajattu suojeluun. Nostokelpoista kasvuturvetta on silti kaikkialla maassamme, missä rahkasammal kasvaa. Myös tummempaa sara- tai pohjaturvetta ovat 2000-luvun puutarhat oppineet hyödyntämään.

Kunhan valtakunnallisesta soidensuojeluohjelmasta päästään yksimielisyyteen, tasaisesta Suomessa löytyy edelleen miljoonia hehtaareja talouskäyttöön sopivia soita.

Vuosikymmeniä kasvuturve eli polttoturpeen ohessa. Ennen kuin musta, maatunut polttoturve oli turvekoneen ulottuvilla, vaaleampi pintaturve oli joka tapauksessa kuorittava suon pinnalta. Se oli pohjaturvetta heikompaa lämpöarvoltaan eikä se ollut haluttua voimaloissa.

Kun polttoturpeen tuotanto oli kovassa nousussa, suopintojen kasvuturve oli sen luonnollinen kylkiäinen. Kasvuturvetta nostettiin noin kymmenen prosenttia koko turvetuotannosta.

Tällä vuosikymmenellä koko turveala kärsii polttoturpeen rapistuneesta ilmastomaineesta. Uusia turvesoita ei enää avata entiseen tahtiin. Suon pinnoilta oheistuotteena saatavan kasvuturpeen tuotanto laskee vielä polttoturvetta nopeammin.

Kasvuturvetta kuluu maailmalla nyt 40 miljoonaa kuutiota vuodessa. Se on runsaat kaksi kertaa Suomen koko polttoturpeen tuotanto. Ymmärsimme kasvuturpeen vientimahdollisuudet jo varhain. Vuonna 1977 Turveruukin perustaja Sakari Pekki ehdotti Rantsilassa vierailleelle ulkoministeri Keijo Korhoselle, että kasvuturve liitettäisiin osaksi kehitysapua. Ensimmäiseksi yhteistyömaaksi Pekki esitti eroosiosta, kuivuudesta ja humusvajeesta kärsivää Sudania.

Saharan reunoilla, Sahelin vyöhykkeellä oli käynnissä aavikoitumisen pysäyttämisohjelma. Siihen tarvittiin elinvoimaisia metsäpuiden pottitaimia. Kasvuturpeella taimituotantoa olisi voinut tehostaa.

Kasvuturpeen ei katsottu kuitenkaan täyttävän kestävän kehitysavun ehtoja. Turveruukin varhainen ehdotus vaiettiin ulkoministeriön kehitysavun toimistossa kuoliaaksi.

Vienti länsimaihin silti käynnistyi. Suomalaisen kasvuturpeen osuus kansainvälisistä markkinoista oli jo 1980-luvun alkupuolella kaksi prosenttia. Vientinousu notkahti 1990-luvulla, kun Baltian maat itsenäistyivät ja täyttivät vuosiksi maailman markkinat halvalla turpeellaan. EU-aikana markkinatilanne on tasaantunut.

Kasvuturve on meillä 2000-luvun vaiettu vientituote. Vientiä Suomesta ei edes tilastoida tarkasti; tilastokeskus raportoi vain poltto- ja kasvuturpeen yhteismäärän.

Alavetelin talousajattelija, kappalainen Antti Chydenius opetti meille jo 1700-luvun lopussa tervaesimerkillään, että kansakunnan vauraus syntyy vasta viennistä. Polttoturvetta emme osanneet viedä, polttoturve ei luonut meille vaurautta.

Turvetalous tulisi kääntää nyt ylösalaisin. Sen päätuotteeksi tulisi ottaa kasvuturve, ja päätavoitteeksi tulisi ottaa suomalaisen, jalostetun kasvuturpeen vienti. Kotimainen polttoturve voi jatkaa sen sivutuotteena eduskunnan yhteisen tahdon tasolla.

Sitten Viljo Puustjärven peruslöydön jälkeen kasvuturvetta ei ole juuri onnistuttu parantamaan. Uudeksi innovaatioksi voi nousta puusta tehty biohiili. Sen sekoittaminen kasvualustaan pienentää tarvittavan kasvuturpeen osuutta.

Huokoisena biohiili ehostaa rahkaturpeen veden ja ravinteiden pidätyskykyä sekä ilmavuutta. Lisäksi biohiili toimii maanparannuskalkin tavoin poistamalla rahkaturpeen luontaisen happamuuden.

VELI POHJONEN

Iisalmen Sanomat. Mielipide. 9.3.2015