Hirvien laiduntaminen metsissä yksipuolistaa puulajien kirjoa

Männyn biotalouteen hirvi ei taimikonhoitajaksi käy

Hirvi kuusettaa kuivempia kankaita,
syömällä taimikosta männyt

Hirvi on kasvanut Suomen toiseksi tärkeimmäksi laiduneläimeksi.

Nautoja meillä on 900,000 päätä, vasikat mukaan lukien. Ne tuottavat teuraslihaa 80 miljoonaa kiloa vuodessa. Hirviä on 115,000, vasat mukaan lukien. Hirvi tuottaa vuodessa 7-8 miljoonaa kiloa lihaa.

Kolmanneksi tärkein on poro. Niitä on 300,000 kappaletta, mutta niiltä saamme teuraslihaa vain runsaat kaksi miljoonaa kiloa vuodessa.

Metsälaidunnus huomaamatta takaisin

Hirvi toi 1900-luvulla metsälaidunnuksen takaisin. Sata vuotta sitten nautakarjakin laidunsi kesät lähes pelkästään metsissä, rannoilla tai ahoilla, ja vain poikkeustapauksissa pelloilla.

Naudasta poiketen hirven hoito perustuu yhteislaitumiin, eräänlaisiin jokahirven oikeuksiin. Se on suorasukaisempaa kuin kehitysmaiden karjatalous. Afrikassa karja syö vain yhteismailla; meillä hirvi syö myös perhemetsissä.

Vaikka puun kasvattajat ja metsästäjät käyvät ajoittain kiistaa metsälaitumista, hirvi lienee tullut niille jäädäkseen. Siitä ovat yksimielisiä ne 100,000 kaikkiin ammattiryhmiin ja puolueisiin kuuluvaa hirvenpyytäjäämme, jotka korjaavat syksyisin perheelleen teuraslihaa, 70-80 kiloa kukin.

Kesällä hirvi laiduntaa ketään haittaamatta metsän ruohoja, pensaita ja lehtipuiden vesoja. Puista halutuimpia ovat koivut, haavat, pihlajat, pajut ja esimerkiksi lounaisrannikolla leviämistä yrittävä tammi.

Talvi on ongelma. Silloin hirvi syö puista arvokkainta, mäntyä. Ja männyn taimikossa hirvi syö mieluiten sahapuun varhaiselle laatukasvulle tärkeintä osaa, latvuksia.

Männyn lisäksi hirvi riipii silmuja ja latvuksia lumirajan ylittäneistä koivuista. Kuusta, ja siitäkin lähes pelkästään kuorta, hirvi syö vain aniharvoin.

Kuusi ja hirvi sopivat yhteen

Parhaiten hirven metsälaidunnus sopii kuusen uuteen biotalouteen. Se on 2000-luvulla yleistynyt menetelmä, missä kuusta voi viljellä kuusen perään.

Kun avohakkuussa korjaa sahalle menevien tukkien lisäksi energiaksi päätyvät kannot, hakkuualalta vähenee juurikääpä eli maannousema. Muokattuun ja muistakin hakkuutähteistä siivottuun maahan voi istuttaa välittömästi uudet, nopeakasvuiseksi jalostetut kuusentaimet.

Kantojen maata tervehdyttävä nosto mahdollistaa sen, että enää kuusta ei tarvitse vaihtaa väkipakolla koivuun joka toisella kasvatuskierrolla.

Hirvi saa laiduntaa kuusen sekaan nousevat koivut. Kuusen taimikonhoidon kustannukset alenevat.

Kuusen ja hirven yhdistävä biotalous etenee jo. Sen näkee metsänviljelyn tilastoista.

Vielä 1980-luvun puolivälissä maassamme viljeltiin (istuttamalla ja kylvämällä) eniten mäntyä, 75 prosenttia koko alasta. Vuonna 1992 viljelyn kirjo oli parhaimmillaan: mäntyä 51, kuusta 32 ja koivua 17 prosenttia. Vuonna 2005 kuusi otti viljelyn vallan 49 prosentilla. Mäntyä oli 48 prosenttia, ja loput kolme prosenttia koivua. Sen jälkeen kuusta on viljelty yli puolet koko vuotuisesta alasta.

Etelä-Suomessa kehitys on selvin. Esimerkiksi Häme-Uusimaan metsäkeskuksen alueella kuusen osuus oli 81, männyn 11 ja koivun 8 prosenttia metsänviljelyn alasta vuonna 2011.

Männyn biotalouteen hirvi ei taimikonhoitajaksi käy. Metsänhoito ei ole keksinyt riittävän yksinkertaista menetelmää, millä hirvi saataisiin valikoimaan ruokansa niin että se söisi taimikoissa vain koivua ja välttelisi männyistä ainakin latvuksia.

Vallitsevan metsänhoidon opin mukaan raivaussahurin on katkottava männyn taimikoista kaikki lehtipuut, ja annettava metsikön kasvaa alkuvaiheessaan mahdollisimman puhtaana männikkönä. Silloin männyn versot ovat vahvoja, niiden fenolipitoisuus nousee, ne kitkeröityvät eivätkä enää kelpaa hirvelle.

Jos koivua kasvattaa männyn taimien seassa, männyn versot jäävät hennommaksi, niissä on vähemmän fenoleita, ja ne maittavat hirvelle.

Puulajien kirjo kapenee

Hirvi kuusettaa parhaillaan Suomea. Samalla talousmetsiemme biodiversiteetti kapenee. Lisäksi puulajien kirjoa kurittaa männyn taimikoiden raivaussahuri, pitääkseen hirvet niistä pois.

Puun tuottajat ovat sopeutumassa kuusettumiseen, koska kuusen kysyntä ja hinta sekä tukkina että paperipuuna ovat parhaasta päästä. Koivutukin kantohinta puolestaan heikkenee vuosittain kuuseen verrattuna.

Laadukkaan vanerikoivun kasvatukselle ei näytä olevan enää sijaa hirven, kuusen ja biotalouden kolminaisuudessa. Jatkossa koivua istutettaneen entistäkin vähemmän.

Muiden hirvelle maittavien lehtipuiden menekki on taas niin heikko, että niille ei edes ilmoiteta kantohintaa. Tuskin kukaan perhemetsäläinen istuttaa enää esimerkiksi haapaa myyntipuuksi.

Kansallismaisema muuttuu jälleen

Hirven jo viime vuosisadalla aloittama ja 2000-luvulla jatkama Suomen kuusettaminen kuuluu metsätaloutemme suuren linjan muutoksiin. Kansallismaisemassa siihen verrattavia vaiheita ovat olleet kaskeaminen 1700-luvulla, tervanpoltto 1800-luvulla ja metsäojitus 1900-luvulla.

Hirven laiduntaminen on noussut arvoonsa. Mutta minkä metsiemme maisemassa ja biodiversiteetissä tällä vuosisadalla menetämme, sen laskemme voittavamme jokasyksyisen hirvisaaliin myötä perheiden luomuruokana.

Maaseudun Tulevaisuus. Vierasyliö. 14.10.2013