Kun sudanilainen viljelijä oppii kasvattamaan puita, aavikoitumisen
torjunta saa puhtia. Mutta viljelijä
tarvitsee avukseen uuden menetelmän, peltometsäviljelyn. Peltokasvien ja monikäyttöpuiden
yhteiskasvatus merkitsee elvyttävää vihreää aaltoa.
Sudan ja Suomi aloittivat metsäalan kehitysyhteistyön
kymmenen vuotta sitten. Neuvottelu- ja sopimusvaiheen päätyttyä loppuvuodesta
1979 kaksi kehitysapuvaroin palkattua suomalaista metsäasiantuntijaa matkasi
Sudaniin. Heidän tavoitteensa oli paitsi tutkailla Sudanin metsätalouden
mahdollisuuksia ylipäänsä, käynnistää aavikoitumisen torjuva metsitys Valkoisen
Niilin maakunnassa, kolmesataa kilometriä maan pääkaupungista Khartumista
etelään.
 |
| Meskiitti (Prosopis juliflora) on tehokkain metsänviljelyn puu Saharan hiekkadyynien ja kylien välissä. |
Valkoisen Niilin maakunta kuuluu Sahelin
vyöhykkeeseen. Sana Sahel on arabiaa ja
tarkoittaa rajaa, hiekkaerämaan ja savannimetsän välistä rajavyöhykettä, joka
kulkee Saharan etelälaitaa Afrikan poikki.
Istutettavien metsien tuli hoitaa ympäristöä, tuottaa arabikumia
ja kasvaa polttopuuta. Arabikumi on paikallisesta akaasiasta kerättävää pihkaa.
Puuvillan ohella se on Sudanin tärkeimpiä vientituotteita. Länsimaiden
elintarviketeollisuus käyttää arabikumia makeisiin.
Polttopuu kuului 1970-luvun lopulta lähtien
metsäohjelmien vakiotavoitteisiin. Sahelin tärkein viljeltävä polttopuulaji on meksikolainen palkopuu, meskiitti.
Paitsi polttopuuta meskiitistä voi korjata karjalle rehua: lehdeksiä ja
palkoja.
Metsänviljelyn tuli kuitenkin ensisijassa koitua
ympäristön hyväksi. Saharan leviäminen Valkoisen Niilin kyliin ja viljelijöiden
pelloille piti pysäyttää. Aavikoitumisen sulun arveltiin löytyvän istuttamalla riittävästi
puuntaimia suojavyöhykkeiksi ja pieniksi metsiköiksi tuulta ja hiekkaa vastaan.
No comments:
Post a Comment