Track to birdtower in Sokanaapa

Trollius europeus in late flower in Vuostimo

Devil´s creek pond

Midsummer night sun in Varrio mountains.

For one month the midsummer sun does not set at all in Varrio. This photograph was taken in a clear night from the northernmost Varrio mountain (Varrio I) on 18 June 2005 at 00:15. The 3 peaked mountain to the left from the sun is the mythical Korvatuntunturi mountain. It is believed to be the mountain where Santa Claus lives (off-season the Christmas). The borderline between Finland and Russia traverses Korvatunturi mountain, in the photograph from left to right so that the leftmost mountain (Juuoiva) in on the Russian territory.

June night in Lake Ylikitka

Sunset in Apaja bay of lake Ylikitka

Kemi river after flood peak

Varrio Subarctic Research Station

On a clear morning of 2 June 2005 Varrio Subarctic Research Station is free of snow. The skiis have been stored on the eastern wall of the station.

Varrio fells from eastern direction

Puuenergia ja energiapuu 2000-luvun Euroopassa – käytännön tutkimuksen näkökulma

Tausta

     Puuenergian ja energiapuun nykytutkimus alkoi Suomessa 1978, kun Metsäntutkimuslaitoksen professori Olavi Huikari esitti eduskunnalle, että puun energiakäyttöä tulisi harkita uudelta pohjalta.

     Puun osuus koko energiastamme oli 24 prosenttia vielä vuonna 1970. Puun energiakäyttö putosi vuosi vuodelta, kun halpa polttoöljy tuli pientaloihin ja maatiloille. Teollisuus poltti raskasöljyä ja kivihiiltä. Alimmillaan puuvoima kävi (1977) alle viidessätoista prosentissa.

     1970-luvun lopulla puuenergialle oli rahassa mitattava tilaus, kun öljyn hinta oli kolminkertaistunut ensin 1973 ja sitten uudelleen 1978-1979. Oli mahdollista, että raakaöljyn hinta nousisi jopa 50 dollariin vuoden 2000 tienoilla.

     Metsäteollisuus huomasi rahaedun ensimmäisenä. Sahat sekä sellu- ja paperitehtaat alkoivat uusia kattiloitaan öljyltä puulle: hukkapaloille, kuorelle ja bioliemille.

     Huikari ehdotti puun energiakäytön perusteluissaan, että riippuvuutemme tuontiöljystä tulisi vähentyä. Energian kotimaisuusasteen nostaminen tuli ottaa kansalliseksi tavoitteeksi. Puun energiakäyttöä puolsivat myös maaseutu-Suomen työllisyys sekä 1950-luvulta lähtien ojitettujen suometsiemme hoito.

     Eduskunta hyväksyi perustelut. Se myönsi 1978 lisäbudjetissaan Metsäntutkimuslaitokselle varat Huikarin johtamaan laajaan energiapuun tutkimukseen. Sen seurauksena muun muassa Kannukseen perustettiin energiametsäkoeasema, sittemmin Kannuksen tutkimusasema.

     Myöhemmin puuenergia- ja energiapuututkimus laajeni muihinkin tutkimuslaitoksiin. Esimerkiksi Jyväskylään syntyi vahva bioenergian tutkimuskeskittymä, kun VTT oli perustanut sinne kotimaisten polttoaineiden laboratorionsa.

Käytännön tutkimuksen läpimurtoja

     Kulunut lähes 30 vuoden puuenergia- ja energiapuututkimus on tuottanut merkittäviä käytännön tutkimuksen läpimurtoja, juuri sellaisia jotka toteuttavat alkuperäistä tavoitetta korvata tuontiöljyä kotimaisella puulla. Seuraavassa on läpimurroista kolme esimerkkiä.

     Metsähake on kehitetty pienten ja keskisuurten lämpölaitosten polttoaineeksi. Ensimmäisiä hakkureita oli kokeiltu pienikokoiseen koivuun jo 1950-luvun lopulla. Harvennuskoivulla ei ollut silloin muuta menekkiä kuin halkolämmitys. Se väheni kovaa kyytiä. Käytön puutteessa koivua lyötiin maahan.

     Hakemenetelmässä oli kyse soveltavassa tutkimuksessa noin kerran sukupolvessa esiin pulpahtavasta innovaatiosta, joka sysää aiemmin tutun, mutta loppuun asti tutkitun menetelmän syrjään, ja korvaa sen uudella.

    Metsähake syrjäytti pienpuun korjuun käsityövälinein. Metsähakemenetelmä muutti yksinpuin kerättävän, pienikokoisen koivun jo korjuuketjun alkupäässä massatuotteeksi, hakepaloiksi joiden koneellinen siirtely ruuvi- ja kolakuljettimilla, kuljetus traktoreilla ja autoilla sekä poltto hakkeelle kehitetyissä uuneissa on helppoa.

     Metsähake uupui markkinoiden puutteessa vielä 1960-luvulla. Sen tutkimus käynnistyi uudelleen 1978-1979, ja varsinaiseen vauhtiinsa metsähake pääsi 1990-luvulla. Sen tuotanto ylitti miljoonan kiintokuution rajan 2001. Nyt metsähake korvaa raskasta ja kevyttä polttoöljyä pienissä ja keskisuurissa lämpölaitoksissa eri puolilla maatamme.

     Puupelletti tuli Suomeen 1979, kun maahamme hankittiin amerikkalaisen Woodex-pelletöintimenetelmän lisenssi. Suomen Voima Oy ja sen tytäryhtiö Biopuriste aloittivat pellettien tuotannon. Woodex-pelletin raaka-aineita olivat sahanpuru ja puun kuori. Puupellettiä ehdotettiin aluperin kivihiilen vaihtoehdoksi, puhtaaksi biopolttoaineeksi, mistä ei tule juuri rikkiä eikä tuhkaa. 

     Vaikka Suomeen hankittiin nimenomaan puupelletin lisenssi, meillä raaka-aineeksi valikoitui kuitenkin puuta halvempi jyrsinturve. Biopuriste lopetti pelletin valmistuksen markkinoiden vähyyteen 1980-luvun puolivälissä. 

     Nykyinen pellettiaalto tuli Suomeen Ruotsista. Pelletin pääraaka-aineena on nyt alkuperäisen ajatuksen mukaisesti puu. Uutena pontena pelletillä oli päästöpuhtaus: päinvastoin kuin fossiilipolttoaineet, puupelletit eivät lisää ilmakehän haitallista hiilidioksidia.

 

    Pelletin uutta tulemista auttoi myös se, että metsähakkeesta oli kertynyt ensin riittävästi käytännön tutkimustietoa.

     Hakkeella on kolme kiusallista ongelmaa, joihin pelletillä on ratkaisu. Hake on niin tuoretta, että sitä on homevaaran vuoksi vaikea varastoida ylivuotiseksi. Pelletin kosteus on taas vain viljan luokkaa, ja sitä voi varastoida vuosikausia niin kuin viljaakin.

 

    Hake on palakooltaan vaihtelevaa, ja sen koneellinen siirtely onnistuu vain suurissa lämpölaitoksissa. Pelletit taas ovat tasalaatuisia, pieneksi ja kovaksi puristettuja energiajyviä, jotka soljuvat putkikuljettimissa myös pientalojen ahtaissa tiloissa.

 

    Löysä irtohake vie kuljetuksissa kohtuuttomasti tilaa, eikä haketta sen vuoksi kannata kuljettaa juuri 100 kilometriä edemmäksi. Pelletöinti tiivistää energian: yksi pellettikuutio vastaa energiamäärältään neljää hakekuutiota. Pellettiä kannattaa kuljettaa haketta pitempiä matkoja, myös maasta toiseen.

      Pellettiteollisuus on Euroopan nopeimmin kasvava metsäteollisuuden lohko. Vuonna 2004 Euroopassa oli 195 pelletttitehdasta, joista Suomessakin 16 tehdasta. Pienkäytössä puupelletti korvaa kevyttä polttoöljyä. Ruotsissa, Tanskassa ja Keski-Euroopassa puupellettiä poltetaan myös kivihiilivoimaloissa. 

     Forestera on Suomessa kehitetty, metsähakkeesta ja sahanpurusta valmistettava nestemäinen  lämmityspolttoaine, jolla on mahdollinen korvata omakotitaloissa edelleen yleisesti käytetty kevyt polttoöljy. Fortum ja Vapo kehittivät ja kokeilivat Forestera –puuöljyä vuosina 1999-2004. Porvoossa toiminut koelaitos valmisti hakepolttonestettä 25 000 litraa, jota kokeiltiin öljypoltinkäytössä vuoden ajan.

     Menetelmä on teknisesti toimiva, ympäristöystävällinen ja vähäpäästöinen. Vuonna 2004 markkinatilanne ei kuitenkaan ollut valmis hakepolttonesteeseen. Öljyn hinta ei ollut riittävän korkea, hiilidioksidin päästökiintiöt eivät olleet ehtineet vaikuttaa, eikä metsähakettakaan tai puuteollisuuden jätteitä ollut Porvoon tienoilla (Etelä-Suomessa) saatavilla sellaisin hinnoin, että kaupallinen tuotanto olisi käynnistynyt. Valmius kevyen polttoöljyn korvaamiseen puuenergialla on kuitenkin käytännön tutkimuksessa saavutettu.

Rajavuosi 2005

     

     2000-luvulla puuenergian ja energiapuun tutkimusta ohjaa ilmaston muutos. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousu on kiistaton. Hiilidioksidin päästöt kasvavat vääjäämättä, sekä koko Euroopassa että myös Suomessa.

     Kiotossa 1997 solmittu hiilidioksidin rajoittamissopimus alkaa vaikuttaa. Euroopan unionin sisällä käynnistyi hiilidioksidin päästöpörssi 1.1.2005, ja se on jo alkanut vaikuttaa. Jos Pohjoismainen energiaverojen 1990-luvun malli oli ilmaston muutosta ehkäisemään luotu piiska, hiilidioksidin päästökaupasta voi kehittyä ilmaston muutosta jarruttava porkkana.

     Hiilidioksidin päästöoikeuden hinta oli päästökaupan alkaessa (1.1.2005) noin 8 euroa hiilidioksiditonnilta. Huhtikuussa (12.4.2005) päästöoikeus maksoi noin 16 euroa hiilidioksiditonnilta. Uusiutuvat, päästöttömät puupolttoaineet ovat saaneet samalla vaihtoehtoarvoa. Tällainen päästöoikeusarvo (12.4.2005 pörssihinnan tasolla) on esimerkiksi puupelletillä 26 euroa per pellettitonni ja metsähakkeella 11 euroa per kiintokuutiometri.

     Jos hiilidioksidin päästöoikeuden hinta pysyy korkealla tasollaan, ja mahdollisesti nousee edelleen, se tullee ohjaamaan puuenergian ja energiapuun käytännön tutkimusta sekä Suomessa että koko Euroopassa 2000-luvulla. Merkittävin kriteeri on tutkia, miten puuenergialla voidaan vähentää hiilidioksidin päästöjämme suuressa mitassa, ja miten voimme näin ehkäistä päästöoikeuksen ostotarpeen maamme rajojen ulkopuolelta. Metsä- ja puuvarojemme puolesta Suomella on mahdollisuus jalostetun puuenergian vientiin, sellaisiin maihin ja sellaisille ostajille jotka ostavat mieluummin uusiutuvaa energiaa kuin fossiilienergiaa ja siihen liittyviä hiilidioksidin päästöoikeuksia.

Puuenergian ja energiapuun tutkimusteemoja 2000-luvulla 

     

     Suuressa mitassa hiilidioksidia päästävät Suomessa etenkin kivihiili, mutta edelleen myös öljy ja sen johdannaiset (raskasöljy, kevytöljy ja liikenne), ja jossain määrin polttoturve. Puuenergian ja energiapuun tutkimuksen on edelleen syvennettävä tietopohjaa sillä tutkimuslinjalla, joka alkoi vuonna 1978. Puupelletin tuotannon (raaka-aineen tuotannon, pellettiteknologian, talouden, markkinoinnin ja vientimahdollisuuksien) tutkimiseen on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota.

     Maamme ylivoimaisesti suurin yksittäinen hiilidioksidin päästäjä on Rautaruukin terästehdas Raahessa. Tätä koskeviin tutkimushaasteisiin ei kiinnitetty riittävästi huomiota 1980- ja 1990-luvulla, koska metallurginen kivihiili luettiin raaka-aineeksi eikä energialähteeksi, ja kivihiili oli siten vapaa energiaveroista. Hiilidioksidin päästökaupassa ja –kiintiöitä laskettaessa tilanne on toinen. Metallurgisella kivihiilellä on samat päästökertoimet ja –rajoitteet  kuin energiakivihiilellä. Puuenergiatutkimuksen on vastattava tähän haasteeseen; perustutkimuksen osalta tutkimus on jo 2000-luvulla käynnistynytkin.

     Yhteenvetona nostan 2000-luvun puuenergian ja energiapuun tutkimukseen kolme teemaa:

• Puupelletin tuotantokustannuksen alentaminen – raaka-aineeksi metsähake ja ensimmäisen harvennuksen energiapuu

• Energiapuun lisätuotanto viljelemällä

• Metallurgisen puuhiilen perus-, soveltava ja käytännön tutkimus

**********

Eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnan järjestämä

PUU EUROOPASSA –SEMINAARI keskiviikkona 13.4.2005 klo 8.00-12.00

Eduskunnan päärakennuksen auditorio (E-talo)

Veli Pohjonen

Helsingin yliopisto

Värriön tutkimusaseman johtaja, dosentti

Varrio Subarctic Station in March

Varrio III behind autumn colors

Sauoiva fell

Sauoiva from Varrio II

Varrio III behind autumn colors

North of Varrio I

Autumn colors in Varrio II

Kotovaara hill with Smear tower from Varrio I

Varrio III behind red in Varrio II

East of Varrio II

North of Varrio I

Ground colors in Varrio II

Kotovaara from Varrio I

South of Varrio II

From Varrio II towards east

Kuntas river in late autumn colors

Autumn birch in Kuntaskuru creek

Varrio Subarctic Research Station in late autumn

Varrio met station in late autumn

Upper Kemijoki river in autumn colors

Autumn colors in Kaunisharju, Salla

Abandoned railway in Kelloselka, Salla

First snow in Kuutsjarvi lake.

Mountain pubescent birch

Autumn colors in Varrio plants.

Kuutsjarvi lake in late August night

Taiga forest in below Nuortti fell

Kynsivaara hill from Nuortti fell

Dead Scots pine in Nuortti fell

July light in Nuortti fell

Path to Nuortti fell

Spruce forest on Kynsikuru

Varrio Subarctic Research Station in early summer 2004

Metsänielut mukaan päästöjen laskentaan

Havumetsät ovat Suomen
muhkein hiilen nieluvarasto

Teollisuuden keskusliiton johtaja Tellervo Kylä-Harakka-Ruonala kiinnittää aiheesta huomiota siihen (HS 21.12.), että Euroopan unionissa tammikuussa 2005 alkava hiilidioksidin päästökauppa näyttää sitä kummallisemmalta, mitä lähemmäksi aloitushetkeä tulemme.

Eihän ollut tarkoitus, että bioenergian johtomaana tunnettu Suomi alkaa ostaa päästökiintiöitä laitoksilta ja mailta, jotka ovat ympäristöalalla kiistatta meitä jäljessä. Suomen piti olla päästökaupassa myyjä eikä ostaja.

Metsähakkeen energiakäyttöä puoli vuosisataa

Metsähakkeen tuotannolla on maassamme pitkä perinne. Ensimmäisiä hakkureita kokeiltiin pienikokoiseen koivuun jo 1950-luvun lopulla. Harvennuskoivulla ei ollut silloin muuta menekkiä kuin halkolämmitys. Se väheni kovaa kyytiä. Käytön puutteessa koivua lyötiin maahan.

Jo Pallarin vesakkoharvesteri (1979)
pui hieskoivut suoraan hakkeeksi

Hakemenetelmässä oli kyse soveltavassa tutkimuksessa noin kerran sukupolvessa esiin pulpahtavasta innovaatiosta, joka sysää aiemmin tutun, mutta loppuun asti tutkitun menetelmän syrjään, ja korvaa sen uudella.

Afrikan maatalous ei tuota ylijäämää

Keväällä 2003 Etiopiaa koetteli ankara kuivuus ja nälänhädän uhka. Ruoka-avusta riippuvaisten määrä nousi 12,5 miljoonaan ihmiseen eli viidennekseen kansasta.

Humanitaarinen tilanne oli vakava.YK:n pääsihteeri Kofi Annan päätti nimittää presidentti Martti Ahtisaaren alueelle erityisedustajakseen  tehtävänään laatia kiireesti annettava hätäavun ohjelma. Lisäksi oli tasoitettava tietä perusteelliselle uudistusohjelmalle, jolla ruokaa voisi tuottaa riittävästi tulevien kuivuuskausien aikana ja niiden varalle.

Metsänhoidon lainoitus pitää puun liikkeellä

Tammikuussa 2002 Suomessa oli 442,166 yksityismetsälöä. Niiden merkitys puun kasvulle ja puun jatkuvalle saatavuudelle metsäteollisuuteen on niin suuri, että jo kymmenien vuosien ajan yhteiskunta on katsonut parhaaksi avustaa niitä verovaroin, viimeksi Kemeraksi kutsutulla rahoituspaketilla.

Metsänparannuslainaa sai
soistuvien metsien ojitukseen

Yksityinen metsänkasvattaja on saanut avustusta kahdella tapaa: suorana hehtaaritukena tai korkotuettuna lainana. Tuki- ja lainarahat kasvoivat valtion budjetissa aluksi saman suuntaisesti. 1970-luvun puolivälissä molemmat saavuttivat nykyrahassa noin 40 miljoonaan euron vuositason.

Paju on aikamme puulaji - Salix is the tree species of our times

Tämä taulu oli aikoinaan vertaansa vailla. Maanviljelijä Kai Knaapinen aloitti energiapajukokeet 1992 Pohjan kunnassa sijaitsevalla Nygårdin tilallaan. Hän suivaantui kokeilun saamaan irvailuun, ja teetätti omalla kustannuksellaan kuvan esittämän taulun. Se ihmetytti ohikulkevan maantien kulkijoita noin 10 vuoden ajan.

This table ("Willow is the tree species of our time") was the only one of its kind. Farmer in the municipality of Pohja in south-western Finland, Kai Knaapinen started the energy willow experiments in 1992. He experienced such an amount of resistance that he decided to erect the big board as shown in the picture. The board stayed on its site for about 10 years.

Nguru 21 kg - Kingfish 21 kg

Suurin Tansanian vesiltä pyytämäni Nguru (Scomberomorus commerson) painoi 21 kg. Se tarttui Rapalaan Tangan lahden edustalla, hiekkasärkän pohjoispuolella. Mukana Mwambanin vartijamme Austine.

The biggest kingfish (= Narrow-barred Spanish mackerel, Scomberomorus commerson) was 21 kg. It was caught with Rapala lure in front of the Tanga Bay, north of the sand bank. Our Mwambani askari, Mr. Austine was with us.

Tangan hiekkasärkältä - From Tanga sandbank

Eteerinen kuva Tangan hiekkasärkältä. Hiekkasärkkä on noin 5 km Tangan lahden ulkopuolella, noin puoli kilometriä koralliriutan ulkorajan sisäpuolella. Hiekkasärkkä peittyy veteen nousuvedellä.

Memorable picture from Tanga sandbank, Tanzania.

Kilimanjaro ilmasta - Kilimanjaro from airplane

Paluumatkalla (yölento) Suomesta Tansaniaan Kilimanjaro näkyi aamun pilvettömällä säällä.

On a return flight (night flight) from Finland to Tanzania Kilimanjaro was seen through the cloudless morning air.

Puuenergialle leijonanosa

Vuonna 1998 saimme puusta jo 19 prosenttia koko Suomen energiasta. Puu selätti ydinvoiman (18 prosenttia), kivihiilen (11 prosenttia) ja maakaasun (11 prosenttia). Puun edellä on enää öljy, jonka osuus oli 28 prosenttia. Mistä puuenergian uudessa nousussa on kysymys?

Biokaasua, komissaarit!

EUROOPAN UNIONIN komissio haluaa nostaa bioenergian tuotannon vuoden 1995 tasoon verrattuna kolminkertaiseksi vuoteen 2010 mennessä. Komissio julkaisi vuonna 1997 uusiutuvan energian valkoisen kirjan, jossa bioenergialla on leijonan osa.

Energiapuun mahdollisuudet maatiloilla

1990-luvun loppuun tultaessa Suomi on Euroopassa bioenergian johtomaa. Saimme jo 1995 koko tarpeesta puuenergiana 17 prosenttia, kun Ruotsi sai 13, ja Itävalta sekä Portugali 12 prosenttia. Unionin energiasta biomassa kattoi vain 3,3 prosenttia, ja kun siihen lisätään vesivoima (1,9), tulivuoriperäinen energia (0,2), tuulivoima (0,02) ja aurinkovoima (0,02 prosenttia), EU:n uusiutuvan energian kokonaisprosentti oli 5,44.

1990-luvulla puuenergian tuotanto ja käyttö ovat Suomessa lisääntyneet puolitoistakertaisesti, 45 terawattitunnista 70 terawattituntiin (terawattitunti on miljardi kilowattituntia). Puuvoima oli vuonna 1998 toiseksi tärkein energialähteemme. Saimme öljystä 28, puuvoimasta 19, ydinvoimasta 18, hiilivoimasta 11, maakaasusta 11, turpeesta 6 ja vesivoimasta 4 prosenttia koko energian tarpeesta.

1990-luvulla myös puun energiakäytön tutkimus pääsi merkittävään tulokseen. Metsähakkeen tuotantomenetelmiä kehitettiin vuosien 1993-1998 Bioenergiaohjelmassa. Kun vuonna 1993 metsähakkeen tuotantohinta oli 93 markkaa megawattitunnilta. Vuonna 1998 haketta tuotettiin hintaan 45 markkaa. Samalla vertailupolttoaineen, kivihiilen kuluttajahinta on noussut 35 markasta 75 markkaan megawattitunnilta.

Lisää bioenergiaa EU:n valkoisesta kirjasta

Marraskuun lopulla 1997 Euroopan unioni antoi julkisuuteen uusiutuvan energian suunnitelmansa, Valkoisen kirjan. Sen on määrä luotsata 15 jäsenmaan energiataloutta vuoteen 2010. Valkoinen kirja haluaa yli kaksinkertaistaa EU:n uusiutuvan energian prosentin vuoteen 2010 mennessä. Tarkka tavoite on 11,5 prosenttia. Maa- ja metsätalouden tuottama biomassa saa lisäyksestä paksuimman siivun.

Vuonna 1995 Euroopan unioni käytti biomassaa energian tuotantoon 520 terawattituntia. Suomesta tilastoon kirjattu puuenergia oli siitä runsas kymmenesosa, 58 terawattituntia. Vuoteen 2010 mennessä EU haluaa nostaa bioenergian tuotannon kolminkertaiseksi 1570 terawattituntiin.

Lisäys jakaantuu kolmeen osaan. Maatalouden ja asumisen jätteistä käytettävä biokaasu lisääntyy 175 terawattitunnilla. Sellaisenaan poltettava tähde kuten peltoviljelyn oljet ja metsätalouden hakkuutähde lisääntyy 350 terawattitunnilla. Suurimman haasteen sai energiaviljely, jonka tuotannon pitää lisääntyä 525 terawattitunnilla.

Suomessa vuoden 1995 bioenergian (puuenergian) tuotanto ja käyttö olivat 58 terawattituntia (11 prosenttia koko EU:n bioenergiasta). Bioenergian kolminkertaistaminen Suomessa tarkoittaa 174 terawattituntia vuonna 2010.

Suomen bioenergiatalous on jo talkoissa mukana. 1990-luvun lopulla bioenergian tuotantomme on lisääntynyt metsäteollisuuden tarkentuneen jätepuun käytön ansiosta noin neljällä terawattitunnilla vuodessa. Pelkästään metsäteollisuuden avulla pääsemme vasta 120 terawattituntiin vuonna 2010. Puuttuvan 54 terawattitunnin tuottamiseksi tarvitaan lujasti töitä. Se on myös maatilojen ja yksityismetsätalouden suuri haaste 2000-luvun alkupuolella.

Mahdollisuuksien kori

Metsähakkeen energiareservi otetaan  käyttöön. Metsähakkeen potentiaali uudistushakkuista on 12,3 terawattituntia vuodessa (neulasitta).  Kansallisen metsäohjelman tavoite vuoteen 2010 on tuottaa metsähaketta 5 miljoonaa kuutiota vuodessa. Se vastaa energiana 10 terawattituntia vuodessa.

Energiatavoitteinen metsänhoito tulee metsätalouden avuksi. Metsätaloutemme suuri ongelma on männyn ensiharvennuspuun ylituotanto, harvennusten jääminen rästiin ja sen seurauksena odottava laadukkaan männyn sahatukin aleneva kasvu. Harvennusmetsiin tarvitaan energiahakkuita. Ensiharvennusten, taimikonhoidon ja muun metsänhoidon energiapotentiaali on Metsäntutkimuslaitoksen mukaan 13,5 terawattituntia vuodessa. Jo kertyneiden hakkuurästien vuoksi energiatavoitteisen metsänhoidon tavoite vuoteen 2010 saakka voi olla 15 terawattituntia vuodessa.

Kivihiilen ja polttoöljyn korvaajaksi tulee puupelletti. Kivihiili ja polttoöljy ovat hiilidioksidin suuria päästäjiä. Hiilidioksidin päästöjen vähenemä Kioton sopimusten mukaan toteutuu nopeimmin, kun kivihiilen ja polttoöljyn korvaaminen alkaa nollapäästön puulla: metsähakkeella tai Ruotsin mallin mukaan puun polttojalosteella eli pelletillä. Esimerkki on Tukholman Hässelbyn kaukolämpövoimala. Se vaihtoi kivihiilen pellettiin vuonna 1993. Vuonna 1997 pelletin energiakäyttö Hässelbyssä oli yksi terawattitunti. Ruotsin koko pelletin tuotantokapasiteetti on 5 terawattituntia. Siihen Suomellakin on mahdollisuus vuoteen 2010 mennessä. Ensimmäinen pellettitehdas toimii Suomessa Vöyrissä. Joukko muita tehtaita on suunnitteilla saha- ja puuteollisuuden yhteyteen.

Metsähakkeen, energiatavoitteisen metsänhoidon ja pellettituotannon yhteispotentiaali on 30 terawattituntia eli puolet valkoisen kirjan EU-tavoitteestamme. Loput 30 terawattituntia on kerättävä maatilojen energiaviljelystä, oljen keruusta ja biokaasun tuotannosta. Käytännön sovellukset puuttuvat Suomesta vielä lähes tyystin.

Joko energiaviljely tulee maatiloille?

Valkoisen kirjan vaativin tavoite koskee juuri peltojen energiaviljelyä. Jos ruokohelpeä tai hakepajua kasvatetaan kohtuullisella käytännön satotavoitteella 6,7 kuivatonnia vuodessa hehtaarilla, bioenergian tuotanto on 30 megawattituntia vuodessa hehtaarilta. EU:n tavoite 525 terawattituntia vaatii energiaviljelyn hehtaareja 17,5 miljoonaa. Valkoinen kirja puhuu "vain" kymmenestä miljoonasta hehtaarista, koska keskisadon oletetaan nousevan.

Mistä ne miljoonat hehtaarit otetaan? Saksan vehnämaista? Turvesuon pohjilta? Vaiko tulevasta EU-maasta Puolasta?

Aktiivin energiaviljelyn maista pisimmällä on Ruotsi. Siellä kasvaa hakepajua 18 000 hehtaaria. Talvikaunna 1998-1998 pajua puidaan hakkeeksi 2000 hehtaaria, josta saadaan energiaa noin 0,2 terawattituntia. Uutta viljelypinta-alaa tulee kevään 1999 viljelyssä 2000 hehtaaria.

Suomessa kasvoi ruokohelpeä vuonna 1998 noin 1000 hehtaaria, kun mukaan lasketaan siementuotannon alueetkin. Energiaksi ruokohelpeä päätynee muun muassa turpeen seassa korkeintaan 0,1 terawattituntia.

Valkoinen kirja ja Agenda 2000 yhteen

Uusiutuvan energian valkoista kirjaa ja sen tavoitteita on nyt sulateltu runsas vuosi. Suomelle tulevaa haastetta ja maatilojen uusia mahdollisuuksia ei liene vielä täysin ymmärretty. Valkoisen kirjan merkitys maatilojen puuenergian tuotannolle ja käytölle on esimerkiksi monin verroin tärkeämpi kuin Kioton ympäristökokouksen julistukset, jotka alkavat vaikuttaa vasta kaudella 2008-2012.

Valkoinen kirja ja Agenda 2000 tulisi saumata toisiinsa ja luoda niiden avulla pohja ensi vuosisadan monipuoliselle maa- ja metsätaloudelle. Jos haluamme pitää edelleen asemamme unionin vihreän energian johtomaana, maatilojen puuenergian tuotannon ja käytössä alkaa 2000-luvulla uusi vaihe.


*****


Esitelmä. Kiskon puuenergiapäivä 13.4.1999 

Pinta-ala, aurinko ja metsät ovat Suomen energiarikkaus

Metsät sitovat ja varastoivat
aurinkovoimaa

Aurinkovoimaa lankeaa Suomeen noin 100 watin valoteholla neliömetrille, kun päivän ja yön sekä kesän ja talven vaihtelut tasataan. Kun maan kamaraamme on 30 miljoonaa hehtaaria ja suomalaisia 5 miljoonaa, aurinkovoiman keskiteho on 6000 kilowattia meitä jokaista kohti. Tai toisin laskien: vuoden aikana aurinkoenergiaa kertyy kullekin suomalaiselle 53 miljoonaa kilowattituntia.

Puuvoima vähentää jo päästöjä

Ydinvoiman uuttera puolustaja Martti Tiuri loi perusteellisen katsauksen kasvihuonekaasuihin ja niiden vähentämisen mahdollisuuksiin (HS 23.12.1998). Hän piti uusiutuvien energialähteiden mahdollisuuksia kuitenkin kovin rajoitettuina. Tilastokeskuksen tuore energiatilasto (1997) kertoo toista.